Aikuisen ihmisen kontrolloiva äiti

Olen jo 26-vuotias aikuinen nainen ja jouduin toistamiseen katkaisemaan välit äitiini joka on ollut läpi elämäni kontrolloiva, vähättelevä ja lannistava. On joskus sanonut minulle etten pärjäisi ilman häntä. Hän ei tule asioissa vastaan eikä osaa keskustella rakentavasti asioista, heittäytyy pikkulapsen tasolle kun konflikteja tulee. Tukee vain niissä asioissa mitkä hän katsoo järkeväksi. On siskojen kuullen sanonut että toivottavasti teistä ei koskaan tule niinkuin tuo, tarkoittamalla tällä minua. Muistan että lapsuudessani vietin paljon aikaa yksin huoneessani ja mummolassa. Jos olen saavuttanut jotain tai olen oppinut uutta hän mitätöi asian. Jos olen haaveillut uudesta harrastuksesta ja sanonut siitä ääneen, että pitäisikö aloittaa tämä harrastus hänen vastauksensa on "Ai sinä vai?!"
Nykyisin asiat mihin hän edelleen yrittää puuttua on ammatin valintani ja raha-asiani. Mielestäni nämä asiat eivät kuulu hänelle.
En voi laskea häntä kotiini koska hän tonkii laatikoitani, alkaa siivoamaan ja järjestelemään paikkoja. Olin kuukauden sairaalahoidossa ja kotiin tullessani koko kämppä oli aivan eri järjestyksessä, vaatteista lähtien. Muistan kun muutin 18 vuotiaana pois kotoa, oloni oli todella huojentunut. Kuin kivi olisi tippunut harteiltani. Olin todella väsynyt hänen passiivis-aggressiiviseen käytökseensä, hän sai säännöllisesti raivokohtauksia ja käyttäytyi kuin pieni lapsi.
Minun kaksi pikkusiskoani tanssivat hänen pillinsä mukaan ja siksi heidän välinsä ovat hyvät. Erityisesti hän suosii meistä keskimmäistä sisarusta ja minä olen se musta lammas. Mielestäni hänen käytöksensä ei ole välittämistä vaan sairaalloista kontrollointia. Hän elää omia unelmiaan meidän lasten kautta ja kuvittelee että olemme hänen omaisuuttaan.
Onko tosiaan näin, että meidän on oltava loppuelämä erillään? Hän on itse sanonut ettei aio muuttaa tyyliään tai tapojaan eli ei ole halukas kehittymään ihmisenä.
Jos olen yrittänyt kuin vanhemman tavoin kertoa missä ne rajat menee niin hän luikertelee ja murskaa ne pikkuhiljaa, kuin vetäisi hitaasti mattoa jalkojen alta. Ja ollaan taas lähtöpisteessä.
Kertokaa kokemuksia ja vinkkejä.