Pahuuden liekit

Pahuuden liekit polttivat reikiä
mekkoosi kunnes vajosivat maan ääriin.
~
Olin Mashan kanssa uhriniityllä
niinkuin melkein aina. En mä tiiä mistä se
oli nimensä saanu, kai siellä oli joskus
pidetty joitain uhrijuhlia.
Masha oli hyvällä tuulella, teki
kärrynpyöriä pitkin niittyä ja lauloi
kansallislaulua kuin mikäkin hullu.
Se pysähtyi jonkun pienen kummun
viereen ja minä juoksin hänen luokseen.
Masha mittaili kiinnostuneena kumpua, kiskoi
pari heinää irti ja nousi seisomaan sen päälle.
Tuulenvire tarttui sen mekon helmoihin nostaen
ne ylös. Kikattaen se kiskoi ne alas ja sano
et on varma, että tuolta kummun alta löytyy jotain
kiinnostavaa.
Sitten se alko kaivaa pehmeetä maata
käsillä. Mä epäröin hetken mutta aloin
myös kaivamaan.
Kohta Masha veti maasta jonkun
möntin. Se pyyhki mullat nurmikkoon
ja tarkasteli löydöstään. Minusta se näytti
kiveltä, jossa oli jotain kaiverruksia.
Masha heitti kiven pois ja tokaisi
turhautuneena, että lähtee kotiin.
Sinä yönä en meinannut millään
saada unta, joten menin istumaan
kuistille keskiyön lämpöön. Siitä näki
suoraan uhriniitylle, joka näytti tosi
satumaiselta. Sitten yhtäkkiä näin
selkeästi, kuinka joku tanssi pienien
liekkien kehässä siellä.
Otin jalat alle ja juoksin sinne. Viime
hetkellä näin uinka ne liekit vetäytyivät
maan sisään. Masha makasi maassa
onnellinen hymy päivettyneillä kasvoillaan.
Sen mekon helmassa oli pieniä reikiä.