nyt on sellainen tilanne että olen korviani myöten rakastunut vaaka tyttöseen.Tilanne on vaan niin vaikea kun hän ei voi kertoa tästä asiasta kenellekkään koska minulla oli suhde hänen hyvään ystäväänsä kauan sitten.Tämä hänen ystävänsä on lisäksi todella mustasukkainen jos olen hänen seurassaan.Emme voi tavata missään ettei tarvitsisi olla varuillaan että joku näkee.Tämä asia on todella ärsyttävä.Lisäksi asumme eri paikkakunnilla.välimatkaa on 300km.Onko nyt niin että tämä on ihan hullua ja kannattaako tätä jatkaa?? Haluaisin tavata useammin mutta tämä tyttönenen on niin varuillaan koko ajan että hermostuttaa.luulen että hän kuitenkin pitää minusta...ja siksi jaksan olla edes vähän kärsivällinen.
etäinen vaakatyttö
krapu
2717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kumman kaa?
Söpöläisen vai sen mustasukkaisen kaverin?
ALLO. Mennyt on mennyttä ja kuka siinä elää, mielestäni saa sinne jäädäkin.
´
Miksi tyttö pakoilee ystäväänsä?
Minä olen syyllistynyt kerran samaan, aloin seurustella entisen hyvän, silloin tuttava-asteelle neutralisoituneen ystävän entisen kanssa vuoden jälkeen näiden erosta. Tyttö suuttui minulle, vaikkakaan kyse ei ollut edes mistään draamasta ennen eikä jälkeen eron. Katkera oli ja lähetti ihme viestejä. Onnistui pilaamaan kyllä suhteen kun koko ajan täytyi miettiä, ettei vaan loukkaa exän tunteita.. Toisaalta; se suhde ei ollutkaan kohtalo, joten en sitä enempiä murehdi..
Elämä on krapu valintoja, eikä vaaka ole paras päättämään. Yritä hienovaraisesti ohjailla typykkää, ei siitä muuten mitään tule. Älä kurista, lähtee vaan karkuun.
Vai onko sinulla itselläsi erityistä syytä pakoilla, kravutkin on niin kovin vetäytyväisiä konflikteissa...
300 km on pari tuntia. Puolitiehen vastaan on noin puolitoista tuntia. Muuttomatka kestänee yhtä kauan. Miten muuten se ystävä vainoaa koko kolmensadan kilometrin vaikutusalueella?
Summa summarum.
Jos haluaa jotain, täytyy tehdä töitä sen eteen. Mutta tämäpä ei saa olla vaan toisen harteilla, eihän.
Mä uskon kohtaloon ja tällä on pakko olla joku suurempi tarkotus.En aio luovuttaa mutta ei ollut suunnitelmissa kyllä nurkkaankaan ajaa.Vaikea tilanne mutta kyllä tää tästä.Töitä oon kyllä tän eteen tehnyt.Täytyy kuitenkin pitää varansa.Rapuihmisenä takkiin ottaminen sattuu aika pahasti.