Sinua muistan aina kun aika pysähtyy, sinua kaipaan kun sävel virittyy, taajuudelle hakeutuu. Kuin lentävä hetki keskellä elämän loputtomuuden, muisto sinusta ja äänesi soinnista, rakkauden raajarikosta, hennosta toiveesta. Pysähtyyköhän sinun aikasi samalla tavoin ikinä, tavoittamaan sitä Tunnelmaa joka välillämme virisi. Muistatkohan minua soittaessasi sitä sävelmää, avaakohan sydämesi oven menneelle kuten minulla. Minä rakastin sinua, naispoloinen rajattomasti rakkauttani ruokin, tyhjillä kuvitelmilla kiusasin. Yhä vain innoittajaani ihannoin, kun säveleni sulle soi, yksin tässä maailmassa melodiaa haparoi.
Innoittajalleni
Anonyymi
13<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hän siis muusikko?
Kyllä on...
Tämä oli hyvä. Kryptinen kirjoitus, täynnä salaisuuksia.
Väärään kohtaan vastaus.
Kirjoitat kauniisti rakkauden tunteista.
Toki nuo sävelet aina suloisen muiston mieleen palauttavat, vuosien takaa, jolloin kaikki oli vielä mahdollista. Nyt lempeän surun sävelet.
Mikään ei ole muuttunut.. Sävelten kieli on aivan yhtä toiveikas kuin silloin. En usko että tunnemme jos sinun äänesi on suruista.
Vain välimatka surettaa aloittajaa...
Asutte kaukana toisistamme, tarkoittaa yli 50km. Ymmärrän ikävän.
Lisää tuohon vielä nolla niin ymmärrät ikävän entistä paremmin. Onneksi ilma väreilee pitkiäkin matkoja, siltä se tuntuu kun soittaa tuttuja säveliä:)
Just ku mun kynästä miehelle.....
Niin tietysti. Ota nyt kaikki kunnia itsellesi noin kivasta tekstistä. Sen päivän kun näkisi miten sinä itse kirjoitat oman aloituksen omin sanoin.
Erottuu muista suuresti.
Miksi näin?
Palstalle ei sovi kirjoittaa liian hyviä kirjoitelmia, joku saattaa ihmetellä.