Kävin aamulla ruskean vuodon ilmettyä gynellä.Viikkoja 9 3.munapussi eikä vauva ei ollu kasvanu lainkaan sitten ed. ultrakäynnin vk8.Myös sykettä ei saatu näkyviin.Lekuri sano että melko varma keskenmeno tässä nyt tulee,kun kasvu on pysähtynyt,ja vuotoakin on.Ensi viikolla vielä varmistus ultra.Suositteli että luonto tyhjentäisi kohdun miel.ku kaavinta,mutta siihen mennään jos ei luonto hoida.Tätä vauvaa on toivottu 6 vuotta ja tunnelmat on jokseenkin alamaiset.Onko kohtalotovereita?
menetyskö..
mami
71413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Harmillista jos näin on käydäkseen, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että luonto on oikullinen eikä mitään varmaa pysty ennalta tietämään ennenkuin se on varmasti tapahtunut. Minulla on nyt kymmenvuotias poika, jonka sairaanhoitaja sanoi aikoinaan varmasti kuolleen kohtuun, koska sydänääniä ei alkanut heti ekalla käynillä kuulumaan (en muista rv:ja). Parin päivän kuluttua ultratarkastuksessa kuitenkin kuuluivat, mutta olin kyllä tosi järkyttynyt sairaanhoitajan sanoista. Tosi törkeää sanoa tuollaisia kun mitään varmaa ei kukaan pysty ennalta sanomaan.
Olemme myös yrittäneet toista lasta yhdeksän vuotta tuloksena pelkkiä keskenmenoja. Aina keskenmenon tullessa vuoto on ollut heti runsasta ja kirkasta eikä mitään ruskeaa vuotoa ole (muistaakseni) ensin ollut.
Jos se pelätty kuitenkin sattuisi, aluksi se olisi tietenkin järkytys, mutta ajan kanssa olo helpottuu ja elämä jatkuu. Toivottavasti sinulla on tukijoita epätietoisuuden (ja ehkä menetyksenkin) keskellä, jotka osaavat olla avuksi. Kirjottelethan tänne vielä..
Käytiin eilen vielä toisen lääkärin mielipide hakemassa,kun oli niin epäuskonen olo.Uusi lääkäri ei voinut muuta ku pahotella ja olla samaa mieltä ku kollegansa.Kehitys oli pysähtynyt heti ed.ultran jälkeen.Eikä merkkejä elin elinkelposuudesta näkynyt.Huomenna on aika polille,niin katsotaan mitä tehdään.Yhtään ei ole vuotoa eikä kipuja,mutta poishan tämä on otettava.Lääkäri suositteli lääkkeellistä poistoa.Tuntuu vaan kauhealta ajatukselta tikistää ihmislapsen alkua vaippaan tai veskin pönttöön.Oisko henkisesti helpompaa,et taju pois ja kaavintaan? Mitä mieltä kokenee?
Mulla alkoi myös ruskea, töhnäinen vuoto rv. 9, jolloin ultrassa sikiön sykettä ei näkynyt. Olin käynyt ultrassa rv. 7 alussa, jolloin syke näkyi hyvin. Lekuri arveli, että sikiön kehitys oli loppunut melkein heti sen "mukavan" ultran jälkeen. Tästä muutaman päivän päästä alkoi vuoto ja kaikki tuli itsekseen pois, eli en onneksi joutunut kaavintaan. En siis halua mitenkään pelotella, vaan kertoa, että itselläni keskenmenon toteamisesta on nyt reilut 2 vkoa, ja nyt elämä alkaa taas hymyillä. Aluksi surin menetystä todella paljon ja täysillä. Ei voi mitään, jos näin käy, ja ehkä vaavilla on sitten joskus myöhemmin parempi aika tulla. Ja olen myös lohduttautunut sillä, että raskaaksi ainakin tullaan. Moni kärsii siitä, kun ei plussaa koskaan. Ja toiveena on tietysti, että sais positiivisen testin mahd. pian. Siitäkin huolimatta, että varmasti uus keskenmeno pelottaa, aion nauttia mahdollisesta uudesta raskaudesta täysillä alusta asti, koska en murehtimallakaan silloin mitään voita. Eli kovasti voimia ja uskoa tulevaan sinulle!
Moikka! Mullakaan ei mene tällä hetkellä kovinkaan hyvin. Olen saanut yhteensä 3 keskenmenoa. Ensimmäisen km:n sain 1999 uudenvuoden aattona. Sen jälkeen emme edes yrittäneet saada vauvaa. Ihanan pojan sain 2002, joka on oikea ilopilleri. Nyt olemme yrittäneet saada reilun vuoden toista lasta. Tulin raskaaksi 11/04 ja keskenmeno tuli raskausviikolla 9. Toivuin siitä aika helposti ja yhdet menkat kerkesi tulla. Tulin uudestaan raskaaksi ja sen pienen "sintin" menetin viime lauantaina rv. 7. Tällä hetkellä tekisi vain itkeä, mutta salaan itkuni poikani takia. Yritän olla vahva ja onneksi minulla on muutama tosi ystävä, joille olen saanut purkaa tunteitani. Toivotan sinulle hyviä jatkoja ja tsemppiä elämään!!
Ymmärrän sun pahan olon tosi hyvin. Mulla takana keskenmeno viikolla 6 04/o4. Sitten tulin nopeasti uudelleen raskaaksi ja toiveikkain mielin lähdin tähän raskauteen, kunnes viikolla 7 alkoi pieni vuoto, jota kesti pari päivää, kunnes se muuttui runsaaksi ja erittäin kivuliaaksi. Menin sairaalaan, jossa suoritettiin kaavinta. Tämä oli 08/04.
Helmikuussa tein raskaustestin, tulos positiivinen, en oikein uskaltanut iloita. Seitsemännellä viikolla oli pienen pientä vuotoa ja menin heti lääkäriin. Ultrattiin ja kaikki oli hyvin. Huh mikä helpotus. Neuvolassa kävin viikko sitten sydänääniä ei saatu kuulumaan ja sain lähetteen sairaalaan, jossa eilen todettiin vauveli elottomaksi. Vauveli oli kuollut 7 4, eli melkein heti ed ultran jälkeen. Sain lääkkeen jonka pitäisi tyhjentää kohtu, ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään. Huomenna menen sairaalaan ja voi olla että kuitenkin joudutaan tekemään kaavinta.
Ostin tänään pienen vaaleanlilan kristalli kynttiläkupin.Pistin kynttilän palamaan "pippurin" muistoksi.Eilen tehtiin kaavinta ja pikkunen on nyt ikipienten enkelten taivaassa.Hirveintä sairaalassa oli hetki ennen nukutusta.Tiesin toimenpiteen pakolliseksi,mutta en olisi halunnut luopua.Onneksi oli ihania hoitajia pitämässä kädestä ja silittämässä poskea.Itku päättyi kun vaivuin uneen...Tätä lasta toivottiin 6vuotta.
Olin v. 99 raskaana. 8 vuotta ilman ehkäisyä ja yhtäkkiä testi näytti plussaa. Rv. 12 sydänääniä ei kuulunut vieläkään, todettiin kuolleeksi . Kooltaan n. 7 vkon ikäinen. Tehtiin kaavinta saman tien. Parin päivän päästä alkoi kovat supistukset. Kaavinta oli epäonnistunut osittain ja aloin "synnyttää" istukan kappaleita. Uusinta kaavinta. Nyt 3 kuukautta ehkäisyn jättämisen jälkeen raskaana taas. 9 vko menossa ja sydänäänet kuulin ensimmäisen kerran. En silti uskalla vielä uskoa ja suunnitella mitään. Aika näyttää...