Suku pahin

itessäs on vika elä kehtoo

Noin yleisemmin asiaa pohtien, niin kyllähän useimmiten se suku on pahin.
Näistä on jo niin paljon tarinoita kerrottu, että ei se mitään kuvittelua ole.

Yleensä suvussa on tapana puhua ja juoruta pahaa toisista. Kateuttakin varmaan ilmenee. Mutta useimmiten pohjalla lienee joillakin halu päteä jotenkin.
Eli ilmeisesti niin huono itsetunto, että sellaista pitää harjoittaa.

Ystäviä harvemmin omista sukulaisista saa. Eiköhän ne löydy työ, harraste ja muista piireistä, kuin sukulaisista.

Monet kissanristiäiset, hautajaiset, joulunvietot yms. ovat yleensä aika kiusallisia, menevät vain keskinäisiksi riitelyiksi, ivailuksi ja torailuksi. Tai sitten pidetään yllä kulisseja ja näytellään, että ollaan hyvää pataa, vaikka olisi pahoja ajatuksia muista sukulaisista.

Nykyaikana tosin taitaa olla enemmän niin, että vaikka omaa sukua olisikin parin kilometrin säteellä, niin ei välttämättä kysellä kuulumisia, tervehditä, tai käydä kylässä.

Ajat, perinteet ja käytöstavat ovat muuttuneet aika tavalla. Se mitä oli joskus ennen vaikka 30, tai 50 vuotta sitten, niin enää ei toimita, kuin silloin. Sääli sikäli. Tavallaan suvun jäsenten erilleen sirpaloituminen ja ajattelun ja käytöksen muutos on mennyt huonompaan suuntaan.
Voihan toki joillakin olla tilanne toki toinenkin...

Mutta jos haluaa päästä eroon sukulaisista, niin oikeastaan ainoa neuvo ja keino on muuttaa heistä niin kauas kuin mahdollista.
Vaikka vähintään 50- 100 km: n päähän.