Kuinka paljon palstalaiset käytte paikan päällä seuroissa tai kuuntelette puheita?
Korona-aikana seuroja on harvemmin ja siten niihin on haastavampi päästä, kun ei entiseen malliin ole valinnan varaa. Itselläni onkin välit venyneet pari kertaa melko pitkiksi.
Itse huomaan, että pitkät välit ovat huono asia. Aina ei tietenkään voi päästä, mutta seurat olisi hyvä saada edes kuunneltua jotakin kautta. Ja kuuntelussa sinänsä on hyvätkin puolensa: ne ehkä jopa kuuntelee paremmin, kun kotona on "rennompi" olla eikä vanhempien aika mene samalla tavoin lasten paikoillaan pitämiseen (seuroissa kuitenkin tällaisena aikana pitäisi melko paikoillaan olla).
Millaisia ajatuksia seuraväleistä, minkä olette omalla kohdallanne kokeneet hyviksi?
Toisaalta sanotaan, että siellä missä kaksi tai kolmekin uskovaista kokoontuu, on seurat. Eli tavallaan kyläily ja sen sellainen yhdessä uskovaisten kanssa on myös uskon elämälle tueksi. Ja mistäpä sitä muualta vastaavaa vertaistukea saisikaan.
Korona-aikana seuroja on harvemmin ja siten niihin on haastavampi päästä, kun ei entiseen malliin ole valinnan varaa. Itselläni onkin välit venyneet pari kertaa melko pitkiksi.
Itse huomaan, että pitkät välit ovat huono asia. Aina ei tietenkään voi päästä, mutta seurat olisi hyvä saada edes kuunneltua jotakin kautta. Ja kuuntelussa sinänsä on hyvätkin puolensa: ne ehkä jopa kuuntelee paremmin, kun kotona on "rennompi" olla eikä vanhempien aika mene samalla tavoin lasten paikoillaan pitämiseen (seuroissa kuitenkin tällaisena aikana pitäisi melko paikoillaan olla).
Millaisia ajatuksia seuraväleistä, minkä olette omalla kohdallanne kokeneet hyviksi?
Toisaalta sanotaan, että siellä missä kaksi tai kolmekin uskovaista kokoontuu, on seurat. Eli tavallaan kyläily ja sen sellainen yhdessä uskovaisten kanssa on myös uskon elämälle tueksi. Ja mistäpä sitä muualta vastaavaa vertaistukea saisikaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saako seuroja kuunnella kotona munasillaan, vai pitääkö nettiseurojen aikaankin vetää parasta päälle?
Naiset ei saa ..siis munasillaan..
Liian harvoin aina käynyt ja nettiseuroja kuuntelen aina kuun ollut mahdollisuus ja kaipaan aikaa entistä,seurat ja kaikki tutut siellä,olivat parasta.
Tuntuu kyllä itsestäkin, että seuravälit jää pitkiksi ja ei tunnu ollenkaan hyvältä. Onneksi kuunnella voi, nettiseurat.infosta löytää kuunneltavaa melkeinpä jokaiselle päivälle.
Viimeksi 1968.
Erosimme ja jätimme lahkon. Ei koskaan enää seuroihin. Suuri helpotuksen huokaus.
Täyden eristyksen aikana en tietenkään voinut kertaakaan käydä seuroissa, koska niitä ei järjestetty. Tuolloin unohtui myös nettiseurojen kuuntelu, eli seurat jäivät kokonaan tauolle osaltani, koska olen niin huono kuuntelee netin kautta.
Menetin uskoni ja olin alkanut ryyppää ja kiroilemaan.
Mutta sitten tapahtui jotain. Rauhanyhdistysten ovet aukesivat elokuussa uudelleen ja jokainen seuravieras sai osallistua yhteen seurapuheeseen per viikko. Minäkin päätin epäuskoisena osallistua, koska oli ikävä monia ihmisiä, joita en ollut aikoihin nähnyt.
Seuroissa tulin liikutuksen kyyneliin. Sain palaamisen armon ja nyt olen taas uskovainen.
Niinä päivinä, jolloin en ole paikan päällä kuuntelemassa, kuuntelen netin kautta. Haluan pysyä uskomassa. Huomasin, että pitkä tauko puheista ei tehnyt totisesti hyvää. On suuri lahja, että sain palaamisen armon, sillä niin moni uskonsa kieltäneistä ystävistä jäi niille teille. :( Toivottavasti hekin saisivat palaamisen armon niin, kuin minä! Sitä minä toivon ja rukoilen!
Muistan sen elokuisen sunnuntai-illan, kun seurapuhe tuli suoraan kohti. Huomasin syntisyyteni ja aloin itkemään. Pyysin viereltä istuvalta syntejäni anteeksi. Samalla pyysin sitsä myös seurapuhujalta itseltään. Tuntui todella mahtavalta, kun sain palata Isän lapseksi. Askel oli kevyt ja onnellinen. Samaan aikaan toki olin murheellinen siitä, kuinka moni ystävistä on edelleen epäuskoisia. Jokainen kuitenkin vastaa omasta uskontilastaan ja minulle on tärkeintä se, että saan itse olla nyt Jumalan valtakunnan jäsen!
Nyt on hyvä seurata, kuka käy seuroissa, kun netin kautta täytyy ilmoittautua seuroihin. Iso veli valvoo, onko seurapenkki jäänyt tyhjäksi.
Joko saa etänä myös synnit anteeksi. Ei tarvitse mennä seuroihin, kun nostaa netissä kättä ja taas kirja on puhdas. Helpottaa. Pois
Viimeksi kävin paikallisen ry:n seuroissa 1990-luvulla Ridellinkujalla. Suviseuroissa olin vuonna 2006 Sotkamossa muutaman tunnin. Sen jälkeen olen jonkin verran kuunnellut ja nähnytkin seuroja netistä.