On tää koettelemus.

Saattaa se olla juuri noin. Välillä tartun siihen, että asiat olisivat aika hyvin, mutta kun puuttuu hän. Ei oikeastaan mitään järkeä, mutta itsepintaisesti haluan pitää tuosta asiasta kiinni. Ehkä helpottaa jonain päivänä, kun oppii vähän hölläämään. Huomaan epäkypsyyttä tavassani ajatella sillä tavoin, kuin tuosta ajattelen.

Olisiko aika jälkeen pyrkiä siihen ajatteluun, että asiat menevät niin, kuin niiden pitääkin mennä. Ja kenties huomaan, että helpottaa taas hetkeksi. Ei saisi olla mitään niin isoja unelmia, että mieli kääntää ne pakkomielteeksi. Tämä on hyvin vaikea läksy minulle, kohdassa radikaali hyväksyminen.

Anonyymi kirjoitti:

Saattaa se olla juuri noin. Välillä tartun siihen, että asiat olisivat aika hyvin, mutta kun puuttuu hän. Ei oikeastaan mitään järkeä, mutta itsepintaisesti haluan pitää tuosta asiasta kiinni. Ehkä helpottaa jonain päivänä, kun oppii vähän hölläämään. Huomaan epäkypsyyttä tavassani ajatella sillä tavoin, kuin tuosta ajattelen.

Olisiko aika jälkeen pyrkiä siihen ajatteluun, että asiat menevät niin, kuin niiden pitääkin mennä. Ja kenties huomaan, että helpottaa taas hetkeksi. Ei saisi olla mitään niin isoja unelmia, että mieli kääntää ne pakkomielteeksi. Tämä on hyvin vaikea läksy minulle, kohdassa radikaali hyväksyminen.

Hyväksyt siis oman heikkoutesi sosiaalisten normien vaatimuksesta. Sehän ei pidemmän päälle kanna, vaan tule tavaksi jatkossakin.

Epäkypsää on pistää muut itsensä edelle. Kypsyyttä on ymmärtää se että kenen silmin maailmaa katsoo ja kenen tahtoa itse toteuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyväksyt siis oman heikkoutesi sosiaalisten normien vaatimuksesta. Sehän ei pidemmän päälle kanna, vaan tule tavaksi jatkossakin.

Epäkypsää on pistää muut itsensä edelle. Kypsyyttä on ymmärtää se että kenen silmin maailmaa katsoo ja kenen tahtoa itse toteuttaa.

Opettelen hyväksymään sen, että elämässä ei saa aina sitä mitä haluaa. Ja että asiat menee tietyissä raameissa, riippumatta itsestä. En ole "pistänyt" ketään toista edelleni. Saat anteeksi sen, ettet ymmärtänyt kirjoitustani, mutta otit kuitenkin hanakasti kantaa.

Anonyymi kirjoitti:

Opettelen hyväksymään sen, että elämässä ei saa aina sitä mitä haluaa. Ja että asiat menee tietyissä raameissa, riippumatta itsestä. En ole "pistänyt" ketään toista edelleni. Saat anteeksi sen, ettet ymmärtänyt kirjoitustani, mutta otit kuitenkin hanakasti kantaa.

Elämässä saa niin paljon kuin haluaa ottaa. En tiedä mistä raameista puhut, mutta jokainen lopulta itse omistaa vallan niiden voimasta. Kaikki nimittäin lähtee omassa elämässä aina itsestä, mutta nykymaailmassa ja sen rakenteissa on paljon konflikteja aiheuttavia tekijöitä, jotka saavat pelon rajoittamaan omaa itseään. Ne tekee asioista hyvin hankalia ja asettavat ihmisen niiden tuomittavaksi. Se on vain lopulta kuitenkin ihmisen itsensä päätettävissä, kenen tuomioita kuuntelee.