Jumalan aika on rajallinen

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan kai­kel­la Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa on mää­rä­ai­kan­sa. Saar­naa­jan kir­ja (3:1) sa­noo tä­män tyh­jen­tä­väs­ti: ”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la.”

Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa kaik­ki on ka­to­a­vaa. Jo­kai­sel­la asi­al­la ja jo­kai­sel­la Ju­ma­lan luo­mal­la olen­nol­la on mää­rä­ai­kan­sa. Myös ih­mi­nen, Ju­ma­lan kuva, ian­kaik­ki­suu­so­len­nok­si luo­tu, elää maa­il­mas­sa Ju­ma­lan sää­tä­män ajan.

Jo­bin kir­jan sa­nat loh­dut­ta­vat ja sa­mal­la py­säh­dyt­tä­vät ih­mi­sen: ”Ih­mi­sen elä­mä on las­ket­tu tar­koin, las­ke­tut ovat sen kuu­kau­det ja päi­vät. Sinä olet pan­nut hä­nel­le ra­jan, jota hän ei voi ylit­tää.” (Job. 14:5.)

Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen täyt­ty­vät

Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Hän on myös ajan Her­ra. Hä­nen tie­dos­saan on maa­il­man ja jo­kai­sen ih­mi­sen ai­ka. Jo en­nen syn­ty­mää ovat jo­kai­sen ih­mi­sen päi­vät ol­leet Luo­jam­me kir­jan­pi­dos­sa (Ps. 139:16).

Ju­ma­lan sa­nal­laan luo­ma maa­il­ma on ka­to­a­vai­suu­den alai­nen. Tä­män maa­il­man lop­pu on si­dok­sis­sa Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen het­keen.

Evan­ke­liu­meis­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen pu­hu­neen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­taan ja maa­il­man­lo­pus­ta. Tuo päi­vä on vain tai­vaal­li­sen Isäm­me tie­dos­sa. Jee­sus sa­noo: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät tai­vaan en­ke­lit ei­kä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä” (Matt. 24:36).

Tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä

Apos­to­li Pie­ta­ri kir­joit­taa lo­pun ajan ”pilk­kaa­jis­ta”, ih­mi­sis­tä, jot­ka ky­see­na­lais­ta­vat ja te­ke­vät tur­hak­si Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen Kris­tuk­sen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­ta. Apos­to­li roh­kai­see kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia ja mei­tä­kin: ”Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­ta, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä” (2. Piet. 3:9).

Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen myös luo­pu­nei­ta ih­mi­siä koh­taan. Hän tah­too, et­tä kaik­ki kään­tyi­si­vät ar­mon ajas­sa pa­ran­nuk­seen.

Ih­mi­nen ei jär­jen kaut­ta ym­mär­rä Ju­ma­lan ai­ka­kä­si­tet­tä. Pie­ta­ri tah­too myös mei­tä tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sia muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan kä­si­tys ajas­ta on eri­lai­nen kuin ih­mi­sen.

Pie­ta­ri kir­joit­taa: ”Mut­ta äl­kää te, rak­kaat ys­tä­vät, unoh­ta­ko tätä: Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet. 3:8). Mei­dän kä­si­tyk­sem­me vuo­si­tu­han­sis­ta on Ju­ma­lan ajas­sa vain ly­hyt muu­ta­man päi­vän jak­so. Niin myös mei­dän kä­si­tyk­sem­me yh­des­tä päi­väs­tä on Ju­ma­lan ajas­sa tu­hat vuot­ta.

Tä­nään on ar­mon päi­vä

Ju­ma­lan sana ko­ros­taa en­nen kaik­kea ny­ky­het­ken, tä­män päi­vän ai­nut­laa­tui­suut­ta. Apos­to­li kir­joit­taa: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15).

Pie­ta­ri muis­tut­ti kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia niis­tä erä­maa­va­el­luk­sen ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät to­tel­leet, ol­leet kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le. He ei­vät pääs­seet pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han. Apos­to­lin sa­noin: ”Huo­maam­me näin, et­tä pe­ril­le pää­syn es­ti epä­us­ko” (Hepr. 3:19).

Raa­ma­tun mu­kaan eläm­me Ju­ma­lan luo­man maa­il­man vii­mei­siä ai­ko­ja. Jee­sus ke­hot­taa omi­aan seu­raa­maan ajan merk­ke­jä. Yk­si va­ka­va merk­ki on Ju­ma­lan sa­nas­ta ja sen ar­vois­ta luo­pu­mi­nen.

Ju­ma­lan lap­si­na tah­dom­me en­nen kaik­kea ra­ken­taa us­kom­me ja elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan ja Kris­tus-kal­li­on kes­tä­väl­le pe­rus­tal­le Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Roh­kais­kaam­me toi­si­am­me us­kos­sa ja rak­kau­des­sa.

Tah­dom­me­han ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le ja Py­hän Hen­gen ää­nel­le Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Jee­sus ke­hot­taa jo­kais­ta seu­raa­jaan­sa val­vo­maan us­kos­sa. Kun pa­nem­me pois syn­nin ja kuor­man, voim­me rau­has­sa ja toi­vo­en odot­taa Her­ram­me pa­luu­ta: ”Tule, Her­ra Jee­sus!” (Ilm. 22:20.)

Jaak­ko Kal­ta­ka­ri
588
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Jumalan aika on rajallinen.

Äänestä

Juurikin noin, kun vain ihmisillä olisi aikaa ajatella, että elämälle tulee loppu ihan jokaiselle meistä.
Onko tämä nyt olemassa oleva "vitsaus" meille tarkoitettu, että pysähtyisimme ajattelemaan oman sielumme tilaa. !?
Maailma tuntuu olevan sekaisin, kun kaikkea pahaa ja mullistusta tuntuu olevan vähän joka puolella !
Meille on annettu vain yksi päivä kerrallaan, kun eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä vielä mitään. Luojan käsissä on jokaisen elämä ja kuolema.
Tuntuu näinä aikoina, aivan epätodelliselta ja pysähtyneeltä elomme.
Yritetään kilvoitella päivän lapsina, kunnioittaen toisiamme ja elämää.

Äänestä
  • 1 Pysyköön veljesrakkautenne elävänä.
    2 Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.
    3 Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.
    4 Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat.
    5 Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: -- Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.
    6 Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: -- Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

    Äänestä

Kai se on aika tiukilla kun meni luomaan 2000 miljardia galaksillista maailmankaikkeuksia. Ja jokaisen ötökän ajatukset pitäis ehtiä vakoilemaan ja kirjaamaan, vieläpä kirjaan eikä mihinkään tietojärjestelmään.
Sikäli ei ihme ettei ihmisten touhuilut häntä jaksa kiinnostaa.

Äänestä

18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan kai­kel­la Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa on mää­rä­ai­kan­sa. Saar­naa­jan kir­ja (3:1) sa­noo tä­män tyh­jen­tä­väs­ti: ”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la.”

Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa kaik­ki on ka­to­a­vaa. Jo­kai­sel­la asi­al­la ja jo­kai­sel­la Ju­ma­lan luo­mal­la olen­nol­la on mää­rä­ai­kan­sa. Myös ih­mi­nen, Ju­ma­lan kuva, ian­kaik­ki­suu­so­len­nok­si luo­tu, elää maa­il­mas­sa Ju­ma­lan sää­tä­män ajan.

Jo­bin kir­jan sa­nat loh­dut­ta­vat ja sa­mal­la py­säh­dyt­tä­vät ih­mi­sen: ”Ih­mi­sen elä­mä on las­ket­tu tar­koin, las­ke­tut ovat sen kuu­kau­det ja päi­vät. Sinä olet pan­nut hä­nel­le ra­jan, jota hän ei voi ylit­tää.” (Job. 14:5.)

Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen täyt­ty­vät

Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Hän on myös ajan Her­ra. Hä­nen tie­dos­saan on maa­il­man ja jo­kai­sen ih­mi­sen ai­ka. Jo en­nen syn­ty­mää ovat jo­kai­sen ih­mi­sen päi­vät ol­leet Luo­jam­me kir­jan­pi­dos­sa (Ps. 139:16).

Ju­ma­lan sa­nal­laan luo­ma maa­il­ma on ka­to­a­vai­suu­den alai­nen. Tä­män maa­il­man lop­pu on si­dok­sis­sa Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen het­keen.

Evan­ke­liu­meis­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen pu­hu­neen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­taan ja maa­il­man­lo­pus­ta. Tuo päi­vä on vain tai­vaal­li­sen Isäm­me tie­dos­sa. Jee­sus sa­noo: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät tai­vaan en­ke­lit ei­kä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä” (Matt. 24:36).

Tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä

Apos­to­li Pie­ta­ri kir­joit­taa lo­pun ajan ”pilk­kaa­jis­ta”, ih­mi­sis­tä, jot­ka ky­see­na­lais­ta­vat ja te­ke­vät tur­hak­si Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen Kris­tuk­sen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­ta. Apos­to­li roh­kai­see kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia ja mei­tä­kin: ”Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­ta, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä” (2. Piet. 3:9).

Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen myös luo­pu­nei­ta ih­mi­siä koh­taan. Hän tah­too, et­tä kaik­ki kään­tyi­si­vät ar­mon ajas­sa pa­ran­nuk­seen.

Ih­mi­nen ei jär­jen kaut­ta ym­mär­rä Ju­ma­lan ai­ka­kä­si­tet­tä. Pie­ta­ri tah­too myös mei­tä tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sia muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan kä­si­tys ajas­ta on eri­lai­nen kuin ih­mi­sen.

Pie­ta­ri kir­joit­taa: ”Mut­ta äl­kää te, rak­kaat ys­tä­vät, unoh­ta­ko tätä: Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet. 3:8). Mei­dän kä­si­tyk­sem­me vuo­si­tu­han­sis­ta on Ju­ma­lan ajas­sa vain ly­hyt muu­ta­man päi­vän jak­so. Niin myös mei­dän kä­si­tyk­sem­me yh­des­tä päi­väs­tä on Ju­ma­lan ajas­sa tu­hat vuot­ta.

Tä­nään on ar­mon päi­vä

Ju­ma­lan sana ko­ros­taa en­nen kaik­kea ny­ky­het­ken, tä­män päi­vän ai­nut­laa­tui­suut­ta. Apos­to­li kir­joit­taa: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15).

Pie­ta­ri muis­tut­ti kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia niis­tä erä­maa­va­el­luk­sen ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät to­tel­leet, ol­leet kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le. He ei­vät pääs­seet pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han. Apos­to­lin sa­noin: ”Huo­maam­me näin, et­tä pe­ril­le pää­syn es­ti epä­us­ko” (Hepr. 3:19).

Raa­ma­tun mu­kaan eläm­me Ju­ma­lan luo­man maa­il­man vii­mei­siä ai­ko­ja. Jee­sus ke­hot­taa omi­aan seu­raa­maan ajan merk­ke­jä. Yk­si va­ka­va merk­ki on Ju­ma­lan sa­nas­ta ja sen ar­vois­ta luo­pu­mi­nen.

Ju­ma­lan lap­si­na tah­dom­me en­nen kaik­kea ra­ken­taa us­kom­me ja elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan ja Kris­tus-kal­li­on kes­tä­väl­le pe­rus­tal­le Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Roh­kais­kaam­me toi­si­am­me us­kos­sa ja rak­kau­des­sa.

Tah­dom­me­han ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le ja Py­hän Hen­gen ää­nel­le Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Jee­sus ke­hot­taa jo­kais­ta seu­raa­jaan­sa val­vo­maan us­kos­sa. Kun pa­nem­me pois syn­nin ja kuor­man, voim­me rau­has­sa ja toi­vo­en odot­taa Her­ram­me pa­luu­ta: ”Tule, Her­ra Jee­sus!” (Ilm. 22:20.)

Jaak­ko Kal­ta­ka­ri

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu