Olenko Jumalan lapsi? Tämän kysymyksen edessä on jokaisen ihmisen hyvä pysähtyä ja ajatella omaa osaansa. Jumala on luvannut vain omille lapsilleen iankaikkisen elämän taivaassa.
Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kaikki, joita Jumalan henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8:14). Tämä henki vaikuttaa uskovaisessa ihmisessä ”sekä tahdon että tekemisen” ja todistaa hänet Jumalan lapseksi.
Jumalan lapset ovat perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa ja tulevat pääsemään osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. (Room. 8:16–17.)
Hyvä elämä ei riitä
Kristuksen täydellisen ansion tähden kaikki tähän maailmaan syntyvät lapset ovat uskovaisia. Lapsuususkon voi kuitenkin menettää, jos ihminen jää ilman evankeliumia tai luopuu synnin tähden uskostaan.
Hyvä elämä ja inhimillisesti viisaat valinnat eivät riitä pelastukseksi. Raamattu kertoo, että ihmiset, jotka eivät usko, kohtaavat kerran kadotustuomion ja pysyvän eron Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.
Tahtoisin tehdä oikein
Yksi elävän uskon tuntomerkeistä on kilvoittelu synnin vaikutuksia vastaan. Koska jokainen ihminen kantaa perisynnin taakkaa, myös Jumalan lapsen luonto, ”liha ja veri”, on vastahakoinen Pyhän Hengen opetuksille.
Myös parannuksen armon saanut, pakanain apostoliksi valittu Paavali joutui toteamaan: ”– – Minä olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. – – Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.” (Room. 7:14–15, 18).
Oksa tarvitsee puuta elääkseen
Lihan ja Hengen välillä vallitsee pysyvä ristiriita. Jos ihminen elää turmeltuneen luontonsa mukaisesti, Jumalan sanan neuvoista välittämättä, hänen uskonsa kuolee.
Pyhän Hengen pyrkimyksenä puolestaan on elämä ja rauha. Siksi uskovainen haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon.
Jumalan sana kehottaa panemaan pois kaiken kuorman ja synnin, joka meihin helposti tarttuu (Hepr. 12:1). Tämä toteutuu silloin, kun uskovaiset ihmiset saarnaavat vapauttavaa evankeliumia katuvalle syntiselle.
Heikko kilvoittelija tarvitsee matkaystävien tukea ja rohkaisua, jotta hän ei väsyisi kesken matkan. Yhteys Jumalan seurakuntaan on yhtä välttämätön kuin viinipuun oksan yhteys viinipuun runkoon (Joh. 15:4–5).
Kohti päämäärää
Kristuksen ansioon perustuva evankeliumi vapauttaa ihmisen synnistä. Tämän takia Jumalan lapsi saa iloita myös kaikista ajallisista lahjoista ja mahdollisuuksista. Elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja koettelemukset muistuttavat siitä, että tämä maailma kerran katoaa, kun ”taivaankappaleet palavat ja hajoavat” (2. Piet. 3:10).
Kun Israelin kansa vaelsi Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata, Jumala johdatti heidän kulkuaan päivällä pilvipatsaana ja yöllä tulipatsaana (2. Moos. 13:21–22).
Mekin saamme luottaa siihen, että Jumalan Poika on omiensa kanssa jokaisena päivänä maailman loppuun saakka. Sanansa kautta hän ohjaa kansaansa kohti todellista isänmaata.
Aimo Mikkonen
Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kaikki, joita Jumalan henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8:14). Tämä henki vaikuttaa uskovaisessa ihmisessä ”sekä tahdon että tekemisen” ja todistaa hänet Jumalan lapseksi.
Jumalan lapset ovat perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa ja tulevat pääsemään osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. (Room. 8:16–17.)
Hyvä elämä ei riitä
Kristuksen täydellisen ansion tähden kaikki tähän maailmaan syntyvät lapset ovat uskovaisia. Lapsuususkon voi kuitenkin menettää, jos ihminen jää ilman evankeliumia tai luopuu synnin tähden uskostaan.
Hyvä elämä ja inhimillisesti viisaat valinnat eivät riitä pelastukseksi. Raamattu kertoo, että ihmiset, jotka eivät usko, kohtaavat kerran kadotustuomion ja pysyvän eron Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.
Tahtoisin tehdä oikein
Yksi elävän uskon tuntomerkeistä on kilvoittelu synnin vaikutuksia vastaan. Koska jokainen ihminen kantaa perisynnin taakkaa, myös Jumalan lapsen luonto, ”liha ja veri”, on vastahakoinen Pyhän Hengen opetuksille.
Myös parannuksen armon saanut, pakanain apostoliksi valittu Paavali joutui toteamaan: ”– – Minä olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. – – Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.” (Room. 7:14–15, 18).
Oksa tarvitsee puuta elääkseen
Lihan ja Hengen välillä vallitsee pysyvä ristiriita. Jos ihminen elää turmeltuneen luontonsa mukaisesti, Jumalan sanan neuvoista välittämättä, hänen uskonsa kuolee.
Pyhän Hengen pyrkimyksenä puolestaan on elämä ja rauha. Siksi uskovainen haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon.
Jumalan sana kehottaa panemaan pois kaiken kuorman ja synnin, joka meihin helposti tarttuu (Hepr. 12:1). Tämä toteutuu silloin, kun uskovaiset ihmiset saarnaavat vapauttavaa evankeliumia katuvalle syntiselle.
Heikko kilvoittelija tarvitsee matkaystävien tukea ja rohkaisua, jotta hän ei väsyisi kesken matkan. Yhteys Jumalan seurakuntaan on yhtä välttämätön kuin viinipuun oksan yhteys viinipuun runkoon (Joh. 15:4–5).
Kohti päämäärää
Kristuksen ansioon perustuva evankeliumi vapauttaa ihmisen synnistä. Tämän takia Jumalan lapsi saa iloita myös kaikista ajallisista lahjoista ja mahdollisuuksista. Elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja koettelemukset muistuttavat siitä, että tämä maailma kerran katoaa, kun ”taivaankappaleet palavat ja hajoavat” (2. Piet. 3:10).
Kun Israelin kansa vaelsi Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata, Jumala johdatti heidän kulkuaan päivällä pilvipatsaana ja yöllä tulipatsaana (2. Moos. 13:21–22).
Mekin saamme luottaa siihen, että Jumalan Poika on omiensa kanssa jokaisena päivänä maailman loppuun saakka. Sanansa kautta hän ohjaa kansaansa kohti todellista isänmaata.
Aimo Mikkonen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jumalan henki... jne.