Kuljemme elämämme aikana juuri meille osoitetun tien. Tuo kulkemamme taival sisältää paljon iloa, mutta myös pilvisiä päiviä ja kivisiä polkuja.
Daavid piirtää psalmissa 16 kirkkaasti eteemme elämän tien. Se on tie, jonka Jumala on valmistanut ihmisille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämän tien kulkijoille hän antaa siunauksensa jo täällä ajassa ja ennen kaikkea kerran taivaassa.
Psalmirunoilija varoittaa myös seuraamuksista, jos ihminen valitsee epäuskon tien: se vie iankaikkiseen tuhoon. Daavid toteaa, että on vain kaksi tietä: elämän tie ja kuoleman tie. Raamattu kehottaa ihmistä valitsemaan elämän tien.
Omien mieltymysten tie
Tänä itsekeskeisyyden aikana ihminen voi yrittää rakentaa myös kolmatta tietä, jolla hän uskoo saavansa pelastuksen. Se rakentuu omien mieltymysten ja järjellisen käsitysten varaan.
Ihminen saattaa ottaa omalle tielleen rakennusaineeksi Jumalan seurakunnan yhteisöllisyyden, mutta ei sen opetusta ja oppia. Oman pohdiskelun kautta tapahtuvassa tien rakentamisessa ei ole sijaa evankeliumille. Tämä kiteytyy sanoihin ”kyllä minä uskon, vaikka en niin ajattelekaan kuin te ajattelette ja uskotte.” Tuo tie on vaarallinen, sillä se rakentuu ihmisen, ei Jumalan varaan. Se on aivan kuin toinen kaista kuoleman tiellä, joka on vahvasti verhottu omavanhurskauden sumulla.
Iloa uskosta
Daavid iloitsee psalmissaan siitä, että Jumala on luvannut oman Poikansa vapahtamaan ihmisen synnin ja kuoleman alta. Kun ihminen uskoo Vapahtajan lahjoittaman pelastuksen, hän uskon kautta ymmärtää, että kaikki mitä hän on saanut, on Jumalan siunausta: niin hänen osansa Jumalan yhteydessä kuin kaikki ajallinen.
Uskovainen saa iloita Jumalan lapsen osastaan ja siitä perinnöstä, joka seuraa uskossa kilvoittelijaa. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu”, kirjoittaa Daavid (Ps. 16:6). Raamattu osoittaa selvästi elämän tien siunauksellisuuden.
Sielunvihollinen on aina ollut vihainen elävälle uskolle ja tahtoisi eksyttää pois elämän tieltä. Siksi monet harhailevat ja valitsevat toisen tien ja sen turmiolliset kaistat. Raamattu opettaa, että synti erottaa elävästä Jumalasta. Jos ihminen eksyy elävästä uskosta, se on synnin seuraus, ja kun jumalaton vaeltaa jumalattomuudessaan, on sekin synnin seuraus.
Jumala kutsuu
Armollinen Jumala kutsuu yhteyteensä sinua, eksyksissä oleva ja synnin sumussa vaeltava lähimmäiseni. Sinä saat kuulla Jumalan valtakunnasta armollisen sanoman: Tule, käännä kulkusuuntasi ja suuntaa askeleesi parannuksen askeleille, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Kun uskot syntisi anteeksi, toteutuu kohdallasi virren sanat: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” (Vk. 301:2.)
Psalmin 16 sana on käynyt toteen Jumalan lapsen kohdalla. Hän iloitsee Jumalan armosta ja on vakuutettu siitä, ettei tämä hylkää omiansa. Jumala on osoittanut omilleen elämän tien ja antanut heille anteeksiantamuksen suloisen evankeliumin. Siinä on ehtymätön ilo ja Jumalan lapsen voima. Tuo tie vie kulkijansa perille taivaan kotiin.
Aimo Koskelo
Daavid piirtää psalmissa 16 kirkkaasti eteemme elämän tien. Se on tie, jonka Jumala on valmistanut ihmisille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämän tien kulkijoille hän antaa siunauksensa jo täällä ajassa ja ennen kaikkea kerran taivaassa.
Psalmirunoilija varoittaa myös seuraamuksista, jos ihminen valitsee epäuskon tien: se vie iankaikkiseen tuhoon. Daavid toteaa, että on vain kaksi tietä: elämän tie ja kuoleman tie. Raamattu kehottaa ihmistä valitsemaan elämän tien.
Omien mieltymysten tie
Tänä itsekeskeisyyden aikana ihminen voi yrittää rakentaa myös kolmatta tietä, jolla hän uskoo saavansa pelastuksen. Se rakentuu omien mieltymysten ja järjellisen käsitysten varaan.
Ihminen saattaa ottaa omalle tielleen rakennusaineeksi Jumalan seurakunnan yhteisöllisyyden, mutta ei sen opetusta ja oppia. Oman pohdiskelun kautta tapahtuvassa tien rakentamisessa ei ole sijaa evankeliumille. Tämä kiteytyy sanoihin ”kyllä minä uskon, vaikka en niin ajattelekaan kuin te ajattelette ja uskotte.” Tuo tie on vaarallinen, sillä se rakentuu ihmisen, ei Jumalan varaan. Se on aivan kuin toinen kaista kuoleman tiellä, joka on vahvasti verhottu omavanhurskauden sumulla.
Iloa uskosta
Daavid iloitsee psalmissaan siitä, että Jumala on luvannut oman Poikansa vapahtamaan ihmisen synnin ja kuoleman alta. Kun ihminen uskoo Vapahtajan lahjoittaman pelastuksen, hän uskon kautta ymmärtää, että kaikki mitä hän on saanut, on Jumalan siunausta: niin hänen osansa Jumalan yhteydessä kuin kaikki ajallinen.
Uskovainen saa iloita Jumalan lapsen osastaan ja siitä perinnöstä, joka seuraa uskossa kilvoittelijaa. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu”, kirjoittaa Daavid (Ps. 16:6). Raamattu osoittaa selvästi elämän tien siunauksellisuuden.
Sielunvihollinen on aina ollut vihainen elävälle uskolle ja tahtoisi eksyttää pois elämän tieltä. Siksi monet harhailevat ja valitsevat toisen tien ja sen turmiolliset kaistat. Raamattu opettaa, että synti erottaa elävästä Jumalasta. Jos ihminen eksyy elävästä uskosta, se on synnin seuraus, ja kun jumalaton vaeltaa jumalattomuudessaan, on sekin synnin seuraus.
Jumala kutsuu
Armollinen Jumala kutsuu yhteyteensä sinua, eksyksissä oleva ja synnin sumussa vaeltava lähimmäiseni. Sinä saat kuulla Jumalan valtakunnasta armollisen sanoman: Tule, käännä kulkusuuntasi ja suuntaa askeleesi parannuksen askeleille, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Kun uskot syntisi anteeksi, toteutuu kohdallasi virren sanat: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” (Vk. 301:2.)
Psalmin 16 sana on käynyt toteen Jumalan lapsen kohdalla. Hän iloitsee Jumalan armosta ja on vakuutettu siitä, ettei tämä hylkää omiansa. Jumala on osoittanut omilleen elämän tien ja antanut heille anteeksiantamuksen suloisen evankeliumin. Siinä on ehtymätön ilo ja Jumalan lapsen voima. Tuo tie vie kulkijansa perille taivaan kotiin.
Aimo Koskelo
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämän tie vie taivaaseen.