Kuin taivas maan yllä

Anonyymi kirjoitti:

Väi­nö Ha­vas kir­joit­taa Ju­ma­lan ar­mos­ta: ”Oi ar­mah­da, Kris­tus, niin kai­ta on tie, vaan kiu­sa­tun kul­ki­jan ko­tiin se vie. Kun tun­toa polt­ti­vat tuo­mi­ot lain, niin ar­mos­ta tiel­le­si as­tua sain.” (Vk. 438: 1.)

Mitä ar­mo on? Se on va­pau­tus­ta ran­gais­tuk­ses­ta tai ran­gais­tuk­sen lie­ven­tä­mis­tä. Se voi­daan ym­mär­tää an­teek­si­an­nok­si tai sää­lik­si. Ar­moa voi­daan pyy­tää, anoa ja ru­koil­la. Tuo­ma­ri voi ym­mär­tää ja sää­liä tuo­mit­tua ja an­taa ar­mon käy­dä oi­keu­des­ta. Sil­loin tuo­mio pois­te­taan tai sitä lie­ven­ne­tään.

Ju­ma­lan osoit­ta­ma ar­mo on an­teek­si­an­ta­vaa rak­kaut­ta ih­mis­tä koh­taan. Täs­tä ar­mos­ta edel­lä kir­joi­te­tus­sa Väi­nö Ha­vak­sen vir­res­sä ker­ro­taan.

Yk­sin us­kos­ta

Paa­va­li kir­joit­taa: ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja.” (Ef. 2:8.)

Elä­vä us­ko on Ju­ma­lan lah­ja ih­mi­sel­le. Tuon lah­jan saam­me il­man omia an­si­oi­ta. Em­me ky­ke­ne esit­te­le­mään Ju­ma­lal­le te­ko­ja, joi­den pe­rus­teel­la vaa­ti­sim­me us­koa ja van­hurs­kaut­ta it­sel­lem­me. Paa­va­li to­te­aa asi­as­ta kir­jees­sään Tii­tuk­sel­le: ”Hän pe­las­ti mei­dät, ei mei­dän hurs­kai­den te­ko­jem­me täh­den, vaan pel­käs­tä ar­mos­ta” (Tiit. 3:5).

Ku­nin­gas Daa­vid jou­tui oma­koh­tai­ses­ti ko­ke­maan ih­mi­sen heik­kou­den ja sie­lun­vi­hol­li­sen viek­kau­den ja voi­man. Is­ra­e­lin ku­nin­kaa­na ol­les­saan hän jou­tui ras­kai­siin syn­tei­hin. Ju­ma­lan ar­mo oli kui­ten­kin myös Daa­vi­din pe­las­tus. Sii­tä kir­joi­te­taan Psal­mis­sa 103 näin: ”Sil­lä niin kuin tai­vas on kor­kea maan yl­lä, niin on Her­ran ar­mo suu­ri niil­le, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä. Niin kau­ka­na kuin itä on län­nes­tä, niin kau­as hän siir­tää mei­dän syn­tim­me. Niin kuin isä ar­mah­taa lap­si­aan, niin ar­mah­taa Her­ra nii­tä, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä.” (Ps. 103:11–13.)

Yk­sin ar­mos­ta

Kel­paam­me Ju­ma­lal­le vain ar­mos­ta, em­me omien hy­vien te­ko­jem­me avul­la. Jee­suk­sen so­vi­tus­työn täh­den olem­me va­pau­tet­tu­ja syn­nin kah­leis­ta. Tämä va­paus ei ole kui­ten­kaan va­paut­ta teh­dä syn­tiä. Ar­mo oh­jaa val­keu­teen, ei te­ke­mään syn­tiä. Ar­mo opet­taa vält­tä­mään syn­tiä, vaik­ka ih­mi­sen oma mie­li voi ve­tää syn­nin teil­le. Heik­koi­na lan­ke­am­me syn­tiin, mut­ta Ju­ma­lan ar­mo opet­taa pa­ne­maan syn­nin pois, us­ko­maan syn­nit an­teek­si.

Us­ko­vais­ta ih­mis­tä oh­jaa lain si­jas­ta Ju­ma­lan ar­mo. Em­me siis elä lain, vaan evan­ke­liu­min al­la. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan, et­tä Ju­ma­lan ar­mo on il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa.

Yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den

Tuh­laa­ja­po­jan ta­pauk­ses­sa nä­kyy vah­vas­ti Ju­ma­lan ar­mo ja Jee­suk­sen so­vi­tus­työn an­sio. Poi­ka eli sy­väl­lä syn­nis­sä tuh­la­ten omai­suu­ten­sa. Kui­ten­kin hän sai ar­mon heti, kun tuli isän­sä tykö ja tun­nus­ti teh­neen­sä vää­ryyt­tä. Hän ei saa­nut ar­moa sik­si, et­tä oli­si elä­nyt hy­vän elä­män tai et­tä oli­si teh­nyt hy­viä te­ko­ja isään­sä hy­vit­tääk­seen. Hän sai täy­sin an­si­ot­ta ar­mon, kun kään­tyi isän­sä puo­leen syn­te­jään ka­tu­en.

Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut syn­tis­tä ih­mis­tä niin pal­jon, et­tä lä­het­ti Poi­kan­sa maa­il­maan kär­si­mään ja kuo­le­maan ih­mis­ten syn­tien täh­den. Olem­me ar­mos­ta pe­las­te­tut Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Pek­ka Töl­li

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä