Jumalan sana on uskon ravintoa

Mikä on syn­ti? Syn­ti tar­koit­taa rik­ko­mis­ta Ju­ma­lan tah­toa vas­taan. ”Jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, syyl­lis­tyy lait­to­muu­teen, sil­lä syn­ti mer­kit­see Ju­ma­lan lain rik­ko­mis­ta” (1. Joh. 3:4).

Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen Ede­nin puu­tar­haan vil­je­le­mään ja var­je­le­maan sitä. Hän sa­noi ih­mi­sel­le: ”Saat va­paas­ti syö­dä puu­tar­han kai­kis­ta puis­ta. Vain sii­tä puus­ta, joka an­taa tie­don hy­väs­tä ja pa­has­ta, älä syö, sil­lä sinä päi­vä­nä, jona sii­tä syöt, olet kuo­le­man oma.” (1. Moos. 2:17.)

Myö­hem­min il­moi­tet­tiin Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyn laki, jon­ka an­ka­ruus tu­lee esil­le sii­nä, et­tä se ot­taa mei­dät kiin­ni jo vi­has­tu­mi­ses­ta ja hi­moit­se­vas­ta kat­sees­ta (Matt. 5:22, 28). Jaa­kob to­te­si yh­den lain­koh­dan rik­ko­jan ole­van syy­pää koko la­kiin (Jaak. 2:10).

Syn­ti erot­taa Ju­ma­las­ta

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na tur­mel­tu­nees­ta ih­mi­ses­tä tuli ajal­li­nen olen­to. Ju­ma­la kar­kot­ti ih­mi­sen pa­ra­tii­sis­ta. Ju­ma­la lu­pa­si kui­ten­kin syn­tien so­vi­tuk­sen, jon­ka en­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri us­koi.

Evan­ke­liu­mi, hyvä sa­no­ma Va­pah­ta­jas­ta, on kul­ke­nut läpi his­to­ri­an us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Kui­ten­kin jo toi­ses­sa su­ku­pol­ves­sa oli epä­us­koi­nen Kain, jon­ka työt ei­vät ol­leet us­kon he­del­miä. Syn­ty­mi­nen us­ko­vai­seen ko­tiin ei au­to­maat­ti­ses­ti mer­kit­se sitä, et­tä säi­lyy us­ko­mas­sa. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen, ja jo­kai­nen on it­se vas­tuus­sa omas­ta elä­mäs­tään Ju­ma­lal­le.

Jos ih­mi­nen elää Ju­ma­lan tah­don vas­tai­ses­ti syn­nis­sä ei­kä tee pa­ran­nus­ta, hä­nen sy­dä­mes­sään ta­pah­tuu hen­gel­li­nen kuo­le­ma, ero Ju­ma­las­ta. Jos maal­li­nen elä­mä päät­tyy täs­sä sie­lun­ti­las­sa, ta­pah­tuu ian­kaik­ki­nen kuo­le­ma.

Tuo rau­han ja va­pau­den

Ju­ma­lan lain teh­tä­vä on he­rät­tää syn­nin­tun­to. Il­man syn­nin­tun­toa ih­mi­nen ei voi teh­dä pa­ran­nus­ta. Ju­ma­lan kut­sul­le kan­nat­taa ol­la kuu­li­ai­nen. Jos tun­nus­taa syn­nin ja ha­lu­aa sen kor­ja­ta, ku­ten Daa­vid, ”Her­ra va­paut­taa nyt si­nut täs­tä syn­nis­tä, ei­kä si­nun tar­vit­se kuol­la” (2. Sam. 12:13).

Jee­sus to­te­si fa­ri­seuk­sil­le: ”Jos oli­sit­te so­kei­ta, tei­tä ei syy­tet­täi­si syn­nis­tä, mut­ta te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä” (Joh. 9:41). He yrit­ti­vät lain tar­kal­la nou­dat­ta­mi­sel­la kel­va­ta Ju­ma­lal­le. He ei­vät tun­te­neet te­ko­py­hyyt­tään ei­vät­kä us­ko­neet Jee­suk­seen, vaik­ka nä­ki­vät hä­nen ih­me­te­kon­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pää­see us­ko­mal­la evan­ke­liu­min. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa us­ko vah­vis­tuu, sil­lä evan­ke­liu­mi on us­kon ra­vin­to ja us­ko­vai­sen mat­ka­sau­va.

Tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­lä ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta, jon­ka kaut­ta pää­see lain al­ta ar­mon al­le. Ju­ma­la on kut­su­nut ih­mi­sen ian­kaik­ki­seen elä­mään, jon­ka voi saa­vut­taa vain us­kon kaut­ta. Us­ko on iloi­nen asia, ja se tuo rau­han ja va­pau­den.

Veli Tuo­mi­vaa­ra
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jumalan sana on uskon ravintoa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mikä on syn­ti? Syn­ti tar­koit­taa rik­ko­mis­ta Ju­ma­lan tah­toa vas­taan. ”Jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, syyl­lis­tyy lait­to­muu­teen, sil­lä syn­ti mer­kit­see Ju­ma­lan lain rik­ko­mis­ta” (1. Joh. 3:4).

Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen Ede­nin puu­tar­haan vil­je­le­mään ja var­je­le­maan sitä. Hän sa­noi ih­mi­sel­le: ”Saat va­paas­ti syö­dä puu­tar­han kai­kis­ta puis­ta. Vain sii­tä puus­ta, joka an­taa tie­don hy­väs­tä ja pa­has­ta, älä syö, sil­lä sinä päi­vä­nä, jona sii­tä syöt, olet kuo­le­man oma.” (1. Moos. 2:17.)

Myö­hem­min il­moi­tet­tiin Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyn laki, jon­ka an­ka­ruus tu­lee esil­le sii­nä, et­tä se ot­taa mei­dät kiin­ni jo vi­has­tu­mi­ses­ta ja hi­moit­se­vas­ta kat­sees­ta (Matt. 5:22, 28). Jaa­kob to­te­si yh­den lain­koh­dan rik­ko­jan ole­van syy­pää koko la­kiin (Jaak. 2:10).

Syn­ti erot­taa Ju­ma­las­ta

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na tur­mel­tu­nees­ta ih­mi­ses­tä tuli ajal­li­nen olen­to. Ju­ma­la kar­kot­ti ih­mi­sen pa­ra­tii­sis­ta. Ju­ma­la lu­pa­si kui­ten­kin syn­tien so­vi­tuk­sen, jon­ka en­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri us­koi.

Evan­ke­liu­mi, hyvä sa­no­ma Va­pah­ta­jas­ta, on kul­ke­nut läpi his­to­ri­an us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Kui­ten­kin jo toi­ses­sa su­ku­pol­ves­sa oli epä­us­koi­nen Kain, jon­ka työt ei­vät ol­leet us­kon he­del­miä. Syn­ty­mi­nen us­ko­vai­seen ko­tiin ei au­to­maat­ti­ses­ti mer­kit­se sitä, et­tä säi­lyy us­ko­mas­sa. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen, ja jo­kai­nen on it­se vas­tuus­sa omas­ta elä­mäs­tään Ju­ma­lal­le.

Jos ih­mi­nen elää Ju­ma­lan tah­don vas­tai­ses­ti syn­nis­sä ei­kä tee pa­ran­nus­ta, hä­nen sy­dä­mes­sään ta­pah­tuu hen­gel­li­nen kuo­le­ma, ero Ju­ma­las­ta. Jos maal­li­nen elä­mä päät­tyy täs­sä sie­lun­ti­las­sa, ta­pah­tuu ian­kaik­ki­nen kuo­le­ma.

Tuo rau­han ja va­pau­den

Ju­ma­lan lain teh­tä­vä on he­rät­tää syn­nin­tun­to. Il­man syn­nin­tun­toa ih­mi­nen ei voi teh­dä pa­ran­nus­ta. Ju­ma­lan kut­sul­le kan­nat­taa ol­la kuu­li­ai­nen. Jos tun­nus­taa syn­nin ja ha­lu­aa sen kor­ja­ta, ku­ten Daa­vid, ”Her­ra va­paut­taa nyt si­nut täs­tä syn­nis­tä, ei­kä si­nun tar­vit­se kuol­la” (2. Sam. 12:13).

Jee­sus to­te­si fa­ri­seuk­sil­le: ”Jos oli­sit­te so­kei­ta, tei­tä ei syy­tet­täi­si syn­nis­tä, mut­ta te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä” (Joh. 9:41). He yrit­ti­vät lain tar­kal­la nou­dat­ta­mi­sel­la kel­va­ta Ju­ma­lal­le. He ei­vät tun­te­neet te­ko­py­hyyt­tään ei­vät­kä us­ko­neet Jee­suk­seen, vaik­ka nä­ki­vät hä­nen ih­me­te­kon­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pää­see us­ko­mal­la evan­ke­liu­min. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa us­ko vah­vis­tuu, sil­lä evan­ke­liu­mi on us­kon ra­vin­to ja us­ko­vai­sen mat­ka­sau­va.

Tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­lä ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta, jon­ka kaut­ta pää­see lain al­ta ar­mon al­le. Ju­ma­la on kut­su­nut ih­mi­sen ian­kaik­ki­seen elä­mään, jon­ka voi saa­vut­taa vain us­kon kaut­ta. Us­ko on iloi­nen asia, ja se tuo rau­han ja va­pau­den.

Veli Tuo­mi­vaa­ra

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu