Onko teillä rakkaat ikätoverit vielä alkuperäinen aviopuoliso ?
Alkuperäinen aviopuoliso
Anonyymi
2167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On on, eikä ikinä vaihdu!
Eipä ole originaalia. Vaihtuneet ajan mittaan. Viimeisimmän pitkäaikaisimman menetin alkusyksystä. Kuolema tekee myös yllätyksiä, ennalta arvaamattomuuksia.
Mutta kaikkien kanssa olen ollut hyvää liittoa. Yksikään suhde ei ole päättynyt viinasta, väkivallasta tai syrjähypyistä johtuen.
Ei ole. Kolmas meneillään, lyötiin hyntteet yhteen 50-vuotispäivänäni.
Nyt 11-vuotta onnellista avioliittoa takanapäin.
joo sama on, ainut mikä ärsyttää on ryystäminen syödessä, en ole viitsinyt huomauttaa. appiukolla on sama vaiva, arvaa ärsyttikö kun molemmat ryystivät syödessä, pitkään
nj
Suotta ujostelet, jos porsastelee ruokapöydässä.
Heh "nj":lle :)
Hauska kommentti ryystävästä kumppanista.
Rakkautesi rakkaalle on suuren suuri, koska olet pysynyt vaiti nämä vuodet, vaikka ryystävyyttä on jatkunut ja jatkunut ja jatkunut...
Kaverillasi on varmasti aimosti hyviä puolia, niin-niin-niin hyviä (HYVIÄ), että joku pikku mitätön, vaikkakin ärsyttävä, ryyyyys-ryyys-ryysiys-ryystävyys ruokapöydässä, mitätöi itsensä ja antaa sinulle kaikesta huolimatta enemmän niitä mukavia ja ihania ja Tärrrkeitä asioita, joista sinä tykkäilet.
Oi, onko tuo oikeeta aitoa rakkautta:)
Ei tarvitse vastata, vastaan itse, koska se on helpompaa eikä tarvitse ootella vastausta:
Vastaan, että Joo rakkautta se taitaa olla. Ja onkiiii :)
Heikunkeikku
Olen joskus päässyt avioliittoon, ja olen joitakin vuosia sitten päässyt pois avioliitosta.
-Really-Really
Enpä osaa sanoa kuka olisi ollut minulle se alkuperäinen, mutta otin sen joka eniten miellytti ja miellyttää vieläkin.
Toinen kierros on menossa, ensimmäinen lähti takakaarteesta omille teilleen.
Se ei pysynyt radalla, ollut vauhti hurjaa, lähtenyt omalle radalleen. Liekö edes onnellinen?
Tuli vanhat muistot mieleen, on ilmeisesti ollut kiltin tytön syndrooma. Menin eka-kerran naimisiin, koska mies (no poikanen se oli ja minä tyttönen) sanoi tekevänsä itsarin jos en mene kun hän niin paljon rakastaa. Osoittautui käytökseltään hurvittomaksi, ei olisi ikinä perhe-elämä onnistunut, älykäs kyllä oli. Intohimoinen, railakas ja riitainen suhde. Luojan kiitos oli jo e-pillerit. Tiedättekö muuten että me aikanaan söimme 10-kertaisen vahvuuden e-pillereissä verrattuna 30 vuotta myöhemmin määrätyihin. Kätilö oli kertonut tyttärelle.
Toinen sanoi että haluaa lapsen, niin minäkin, mutta naimisiin en halunnut. Hän nurisi ja epäili että teen vain lapsen, jätän hänet ja maksatan elatusmaksun. Mentiin naimisiin hoidettiin lapset aikuisiksi ja erottiin. Suhteessa oli suurin osa hyvää, ei osattu sitä vaakakuppimenetelmää.
Kolmannen kerran sanoin jyrkästi ei vaikka mies antoi kihlasormuksen ja kosi pari-kertaa. Jatkuu...
Ja näissä väleissä kaksi kosintaa, toinen Alajärvelle maatalon emännäksi ja toinen Lappeenrantaan juuri rakentamaansa taloon. Ja pelkällä näkemällä ja keskusteluilla, ei edes kokemalla. Oi aikoja oi...
Yksi ja sama femina vuodesta 1969 alkaen. Siihen saakka perusterve nainen on nyt heikossa hapessa. Vuosiluvusta voi päätellä, etten ole tarkka näiden ikärajojen suhteen.
On vaikea kuvitella miten elämä olisi voinut olla tätä mennyttä parempaa!
Siis viime kesään saakka perust - - - -
kyllä vaan loppuun asti vedetään kun tuli papille luvattua
Miksi pitäisi olla?
Toinen, mutta ihan alkuperäinen ihminen, ei ole mikään klooni.
Ei ole. Ensimmäinen alkoholisoitui, kävi mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi.
Toinen on sitten ollut rinnalla yli 40 vuotta.
Onhan tuo 40 vuotta pysynyt ja niin luulen että pysyy edelleenkin. Tosinkin se "avio" hiipunut enemmänkin asuntoliitoksi ajanoloon.
Oli prkl vuosikymmenet liian kauan.
Sama puoliso vuodesta 1979 lähtien. Jepjep.
Puolisoni kuoli ennen ku ehdittiin loppuun asti.
Olen varma, että vieläkin yhdessä touhuttais, ellei olisi luonto toisin määrännyt.
Melkein 30 vuotta kuitenkin ehdittiin yhdessä olla ja sinä aikana onneksi ehittiin imasta aimo kasa yhteisiä kokemuksia. Kaikkea kivaa.
Lapsetkin värkättiin ja niitä nyt katsellessa ja lastenlapsiakin katsellessa tulee usein tunne, että HITTO että me saatiin yhdessä aikaseksi tooooosi onnistuneita yksilöitä.
Olen kiitollinen heistä.
Heikunkeikku