Älkää vanhemmat painostako lastanne saamaan pelkkiä kiitettäviä koulusta. Meidän koulussa ("suositussa ja hyvässä koulussa") on 99,9% oppilaista sellaisia, joiden isi ja äiti huutaa täysiä jos tuleekin ysipuoli kokeista...
Haluisin vaan sanoa vanhemmille, että antakaa lapsen käydä koulua OMALLA menestyksellään. Tietenkin pitää kannustaa ja tukea ja pistää lukemaan kokeisiin tarvittava määrä, mutta jos lukemisesta huolimatta tuleekin seiska, lapsi ei ole älykäs siinä suhteessa ja ei pidä pakottaa saamaan kymppiä. Ei myöskään pidä lapsen menestystä pakottaa hyväksi siksi, että itsellä oli joku numero hyvä. Jokainen on yksilönsä.
Ei kaikki vanhemmat ole samanlaisia, mutta niille jotka on: avatkaa silmänne. Lapsellanne on omat unelmansa. Älkää kaavailko lapsesta mitään, ellei tämä ole TODELLA lahjakas jollain alueella. Lapsi, joka on luotu maalariksi, ei ole välttämättä onnellinen lakimies tai matemaatikko!
Haluisin vaan sanoa vanhemmille, että antakaa lapsen käydä koulua OMALLA menestyksellään. Tietenkin pitää kannustaa ja tukea ja pistää lukemaan kokeisiin tarvittava määrä, mutta jos lukemisesta huolimatta tuleekin seiska, lapsi ei ole älykäs siinä suhteessa ja ei pidä pakottaa saamaan kymppiä. Ei myöskään pidä lapsen menestystä pakottaa hyväksi siksi, että itsellä oli joku numero hyvä. Jokainen on yksilönsä.
Ei kaikki vanhemmat ole samanlaisia, mutta niille jotka on: avatkaa silmänne. Lapsellanne on omat unelmansa. Älkää kaavailko lapsesta mitään, ellei tämä ole TODELLA lahjakas jollain alueella. Lapsi, joka on luotu maalariksi, ei ole välttämättä onnellinen lakimies tai matemaatikko!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet oikeassa, lasta ei saa painostaa, voi loppua into kokonaan. Ei saa kiinnittää liikaa huomiota pelkkiin numeroihin vaan nähdä lapsi kokonaisuutena. Sitäpaitsi seiskakin on hyvä numero tai ainakin riittävä silloin kun lapsi on ainakin yrittänyt parhaansa.
jos saakin seiskan!
Siinä taas itseensä täynnä "parempi" oppilas lietsoo...
Äly kun ei katso numeroon vaan taitoon käsitellä asioita monesta eri kulmasta.
Voin vain itse olla kiitollinen että vanhempani näkevät mut persoonallisuutena ja korkeintaa hymähtävät, jos tuon matikasta vitosen ja oon oikeasti yrittänyt sitä. Ne on pienestä asti toitottaneet ettei voitto ole tärkeintä vaan osallistuminen eikä paras tulos ole tärkeintä vaan yrittäminen. En ymmärrä joitakin vanhempia. Järkytyin kerran kuullessani lauseen "Mun sisko olisi halunnut olla se ja se, mutta meidän vanhemmat esti sen".
??????????
Alkuperäisellä ei taida olla mitään järkevää sanottavaa. Ensin hän puhuu seiskasta (mikä mielestäni on ihan ok numero)ja sitten vitosesta samaan hengenvetoon aivan kuin vitonen olisi yhtä hyvä numero kuin seiska. Jos minun lapsi saa seiskan se sopii minulle, se ei ole huono numero, mutta jos saa vitosen niin se ei sovi, sillä vitonen on niin lähellä hylättyä, että se on lähes hyvätty, ei aivan. Peruskoulu on niin helppo koulu, että seiskaa numeroa huonompaa ei voi saada. Jos saa niin ei ole kyllä pätkääkään selvillää edes pienimmistäkään PERUSASIOISTA, eli vitonen kertoo, että ei ole kuunnellut tunnilla, ehkä jättänyt tunnit kokonaa väliin, samoin se kertoo että ei varmasti ole edes lukenut kokeisiin. Vitonen kertoo että oppilas ei todellakaan ole edes yrittänyt parastaan vaan viis veisaa koko koulun käynnistä.
Seiskan numero kertoo että osaa jotain ihan keski tasoisesti.
Puhuin seiskasta siinä mielessä, että lapsi on jo yrittänyt kovin sitäkin. Itsellä ei mene yhtälöt millään päähän, kesti kolme vuotta oppia ne. Ja ensimmäisen asteen yhtälöiden jotkut ratkaisut. Väliajoin nekin tuottavat ongelmia. Ja mä tein kovasti töitä. Vitosesta puhuin lukion kokeisiin verrattuna, yläasteella sain kutosta ja ehkä vitostakin, kun ne YHTÄLÖT.
Ja jos peruskoulussa ei voi saada vitosta, ole hyvä ja todista se mulle.
Olen aina ollut kympin oppilas, minusta koulunkäynti oli tosi helppoa ja olen siitä ihan reilusti onnellinen sen kummemmin pröystäilemättä. Meillä oli kotona tosi suuret odotuksetkin suhteeni, ainoa lapsi kun olen. Vaikka älyä on, ei aina löytynyt sitä jaksamista ja pikkutarkkuutta ja typeriä huolimattomuusvirheitä tuli tehtyä. Niistä sainkin sitten kuulla koko ikäni. Jos sain kokeesta vaikka 9 1/2, niin meillä ekaksi kysyttiin, että mikä meni pieleen, mitä en osannut ja miksei tullut 10? Ja että mahtaakohan nyt numero laskea keskiarvoa. Jos jotain en ollut ymmärtänyt vaikka matikan sanallisissa tehtävissä, niin sitä isä minulle tankkasi vaikka koko illan, jotta menisi tehtävän idea jakeluun. Jälkeenpäin olen tuumiskellut, että tässä varmasti syy aikuisiän ongelmiini, kun mikään ei tunnu riittävän ja koko ajan pitää päteä ja miellyttää muita eikä hyväksy itseltään virheitä. Eipä tarvita psykologia asiaa selvittelemään.