Tämä nimittäin tuntuu olevan täällä melko vallitseva mentaliteetti, vai kaipaavatko ihmiset vain huvikseen ja niin sanotusti pitävät kaipauksen tunteesta? Sekin on ymmärrettävää.
Itse en ainakaan tietäisi mitä tehdä jos olisimme taas tekemisissä, hetken olisi varmasti kivaa ja taas alkaisi kyseenalaistamaan todellisia tunteitaan.
Itse en ainakaan tietäisi mitä tehdä jos olisimme taas tekemisissä, hetken olisi varmasti kivaa ja taas alkaisi kyseenalaistamaan todellisia tunteitaan.
Vastaukset 67
Vanhimmat
🔟🎯🎲
Tiedän. 😉
No emmä tiedä. Mä teen töitä hartiavoimin itseni kanssa, että olisin ees jonkinlaisen suhteen väärti. Kumpikin antaa sen minkä voi.
Eiks se vähän niin ole että pitäs löytää sellainen ihminen jonka takia haluaa olla parempi ihminen. Mä ainakin yritän. Toisinpäin en osaa sanoo.
No parempi ihminen kyllä, siitähän sen tietää ja on kokemustakin tuosta hänen kanssaan, jotenkin se vaan lopahtanut monimutkaisuuteen ja kommunikoinnin puutteeseen..
Mikä on monimutkaista?
Siis en oikeasti tiedä. Jotenkin vaan tuntui välillä niin monimutkaiselta, ja siltä että kumpikaan ei tiedä mitä haluaa, ja tottahan se oli. No joo, pieni välimatka ehkä teki touhusta astetta "vaikeampaa", mukamas..
Tiedetään oikeastaan mitä halutaan mutta ei nyt jostain syystä sitä haluta myöntää. Se tästä tekee monimutkaista. Ei tiedetä..Mukamas.. miksi me jatkuvasti järkeillään ja selitellään tunnetta vastaan? Tiedetään että sitä on.
-nainen
Hyvin sanottu, noinhan se taitaa mennä. Tosin aloittajakin, minä, olen nainen.
Samoin ajattelen.
Naiset kirjoittelee keskenään (tässäkin) ketjussa..
Mitä sitten? Ei ole naista karvoihin katsomista kuules..
Tässä ketjussa ole yhtään naista!
Näin minäkin epäilisin.
Aloittaja on.
Kun ei uskalla tehdä asian eteen mitään, niin tällä mennään. 😔
Mitä sä rakas pelkäät. Etkö halua olla mun kanssa. Mä haluan oikeasti olla sun kanssa sillein ja näyttää kuinka paljon rakastan sua.
Tuli jo kerran turpaan, vaikea yrittää enään.
Elämä menee niinkuin menee. Ei etukäteen kannata kyseenalaistaa mitään..
No näin. Itketään sitten kun ne ripulit on pöksyissä.
En odota naiselta mitään sen kummempaa. Hän kelpaa minulle sellaisenaan.
Annatko meille mahdollisuuden nähdä. Ja kyllä mä tiedän että sä haluat rakastella mun kanssa ja niin minäkin haluan sinun kanssasi olla. Minkä takia meidän pitäisi riidellä ilman mitään sovinto seksiä. Ja niitä pitäisi olla meillä paljon niin ei me silloin oltais näin mustasukkaisia.
Nämä rakkaushöpötykset ei ole aloittajanaiselta..
Rakastan sinua ludem
Lemuludemit teikäläisellä housuissa.
Ei tarvi minkäänlaista lähestymistä tms. Sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa vaan lyödä toista lyttyyn.
En halua mitään pahaa sulle haluan sut sänkyyn ja näyttää kuinka paljon rakastan sua ja kuinka ikävä mulla on ollu sinua. Rakastan sinua eikä siinä ole mitään väärää etten hyväksy sitä että menet tuolla missä tahansa enkä edes tiedä kenen kanssa olet. Mä en halua rajoittaa sinua mutta en todellakaan hyväksy että annat pillua kenellekään muulle kuin minulle. Se alue kuuluu vain minulle.
Ei mulla ole ketään nyt ihan samoin yritin suhteilla Joidenkin kanssa mutta ei tullut mitään (sinä kuvittelen sinut häneksi nyt tässä tapauksessa )
en ole päässyt yli sinusta enkä ehkä edes halua viime tietojeni mukaan itse olet vielä suhteessa petät minkä kerkeät! Sarkastinen kommentti 😁
Ihan omaehtoista kaipailua vaan, kohde vaihtuu yhtenään.
Täällä käyvät vajakit eivät halua/osaa/pysty mihinkään tämän kummempaan.
Tervetuloa joukkoon kummaan.
Se on välillä hyvä tunnustaa oma vajavaisuutensa ;) itse tunnustan ainakin, tässä asiassa.
Vallitsevasti ei kiinnosta panostatteko vai panetteko tehkää mitä lystää
Hän on äkäinen siellä, noh noh.
Itsestäni on alkanut vahvasti tuntumaan siltä, ettei hän aio ottaa enää minuun yhteyttä. Olen aika masentunut asian johdosta. Olisin kaivannut näyttöä siitä, että hän oikeasti välittää. Sitä näyttöä ei valitettavasti ole tullut. Voin olla näkemättä häntä, mutta en voi lakata tuntemasta häntä. Enkä voi lakata tuntemasta. :'(
No tosiasioita nekin, että kaikkea ei saa mitä haluaa, tai mitä luulee haluavansa. Uskon vahvasti kohtaloon ja asioiden merkityksiin, mitkä ehkä selviävät vasta vuosien päästä.
Rakkaus ja tunteet satuttaa, mutta kuka haluaisi olla tunnoton, en minä ainakaan.
Ota sinä yhteyttä.
En voi ottaa yhteyttä. Kuten sanoin, tarvitaan näyttöä. Sen verran järkeä on, etten lähde tyrkyttämään itseäni. Hän on osoittanut ehkä käytöksellään, että odottaa aina häneen otettavan yhteyttä. Minä en toimi niin. Ja jos hän ei sitä tee, voin tehdä siitä omat johtopäätökseni. Haluan säilyttää kasvoni ja edelleen voida katsoa itseäni peilistä. Jos hän minut haluaa, hän soittaa kyllä.
... jatkan (20:01). Ja miksi lähtisin tavoittelemaan elämääni ihmistä, joka ei nytkään osoita kiinnostusta olemassaolooni tai ole aiemminkaan käyttäytynyt kauniisti minua kohtaan? Ei se siitä ainakaan parempaan muuttuisi. Kovaa, mutta elämä on.
Joo olen samoilla ajatuksilla ei se mies itsestään anna kuulua ja osoittaa kiinnostusta tai yleisesti välittämistä
-nainen
Mutta miten pääsisi irti? Hengitän, toimin, en toimi, oikeastaan voin ihan todella huonosti... Mikä olisi se keino, että voisi vihdoin unohtaa haaveet ja jatkaa elämää? Tämä on ollut yksi elämäni vaikeimpia asioita.
Kun haluaisi lakata tuntemasta vaan, näitä ihan turhanpäiväisiä tunteita, mille hän ei koskaan antanut mitään merkitystä tai arvoa. Haluaisin mennä elämään mukaan, tehdä, touhuta, voida hyvin.. Mutta en pysty. Olen kuin pysyvästi vammautunut jotenkin.
Joku tuolla sanoi, että hyvä että tuntee. En voi yhtyä siihen. Olen maksanut kovan hinnan siitä, että olen herkkä ja tunnen. Mietin mikä voisi olla pahempaa? No ehkä se, että menettäisin jalkani, koska en pääsisi liikkumaan ja liikunta on henkireikäni. Mutta olen jotenkin sitoutunut kärsimykseen ja haluaisin siitä vihdoinkin irti.
Mikä tässä on myös todella vaikeaa.. Tunnen, että en ole oikeasti kelvannut hänelle koskaan. Hetken nautinnoksi. Hirvittävä olo siitä. Olenhan enemmän arvoinen, kuin hetken lohtu yön pimeydessä..? Paljon luvannut, mitään ei lunastanut. Kun en ole osannut olla mieleinen, rangaistus tullut välittömästi. Kääntää selkänsä.
Olen muuttunut. Olen erakoitunut. Tapaan välillä ihmisiä ja pystyn irrottautumaan hetkeksi tästä tuskasta. Mutta vetäydyn enimmäkseen, koska tunnen ettei minulla ole mitään annettavaa juuri kenellekään.
Voimia sulle, herkkyys ja tunteellisuus on monesti iso haittakin, ainakin nykypäivänä. Mutta ei tuollaisiin toisten ihmisten hyödyntämisiin johon itsekin oot joutunut normaaliati tuntevat ja empaattiset ihmiset pysty, kantsii lohduttautua sillä eli oot vaan kohdannut vääränlaisia ihmisiä. Meitä tuntevia ja lempeitäkin ihmisiä on. Vaikka maailmassa tarvitaan kovuutta, jota on myös tarpeen olla niin herkkys on oikein käytettynä voimavarakin, ite oon aikoinaan opetellut sitä ja suosittelen sinuakin opetteleen ja olemaan ylpeä siitä. Meitä tunteviakin ihmisiä on.
Kiitos! :) On hänkin herkkä. Ja empatiaa tuntee... hmmmm, itseään kohtaan.
Jos tuntee empatiaa vain itseään kohtaan niin eikös semmonen ihminen oo narsisti?
En osaa sanoa, kun en ole kouluttautunut asiantuntijaksi...
Onko mahdollista, että esiinnyt toisena ja puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa?
Onko totuus itsestäsi liian kamalaa katsottavaa?
Hyvinpä pystyt toisen pään sisälle pääsemään, jos katsot oikeudekseks sanoa, mitä toinen tuntee ja ajattelee.
Ihan käytöksensä perusteella.
Oletko psykoosissa?
Täh? Nyt meni huti.
Minä kysyisin jotain samantapaista tuolta.
Toinen ei tykkää millään tavalla, niin tyhmähän sitä olisi jos yrittäisi lähestyä.
No etkö sitte halua nähdä. Miten ajattelit viettää mun kanssa ne sellaiset hetket.
Tietenkin haluan.
No jos ei tykkää MILLÄÄN TAVALLA, niin miksi sellaista edes kaipaisi millään mittasuhteilla, höpötouhua.
Minkäs sille voi jos silti kaipaa jotakin ihmistä vaikkei toinen tykkääkään.
Minkäs minä tunteilleni mahdan!
Lupaan ja vannon kautta kiven sekä kannon.
Jos sen miehen saan niin panostan kaikkeni, että hän olisi onnellinen mies.
Tuopa on hienosti ajateltu, onnea sinulle!
Ei ole naisen vastuulla yrittää miestään tehdä mitenkään onnelliseksi, joko sitä ollaan yhdenvertaisesti onnellisia toisiaan kunnioittaen tai saa jäädä ulkoruokintaan..
Totta. Ei ole toisen tehtävä huolehtia omasta onnesta. Näin jos lähtee toimimaan, unohtaa kokonaan itsensä ja omat tarpeensa. Miellyttäjää lähdetään helposti hyvväksikäytttämään. Ja lopulta ei saa sitä, mitä alunperin havitteli.
Joo ei onnistu minkäänlainen pakko miellyttäminen, rakastuessa sitä toki tekee kaikennäköistä toisen eteen, mutta se on jo aivan eri asia se.
Päätin, että en enää kirjoita tänne ennen kun olen tehnyt jotain sen eteen, että se, mitä välillämme on, selviäisi. Hei hei palsta.
En tietenkään. Suhteen eteen molempien tulee tehdä työtä. Ihan sama on aloitteiden kohdalla. Ei ole mitään jako naisten ja miesten tehtäviin, kun on kyse aloitteiden tekemisestä ja suhteen hoitamisesta, jossa molemmilla on vastuu. Pidän vastavuoroisesta rakkaudesta ja minua kiinnostaa vain ja ainoastaan vastavuoroinen suhde. :)
Määrittele "onnistuminen"?
Jokainen voi sen määritellä itselleen sopivaksi, koska jokaiselle onnistuminen merkitsee ero asiaa, joillekin ehkä jopa tunteista eroon pääseminen on onnistumista..
Olen huomannut minussa olevan enemmän tahdonvoimaa kuin itse luulinkaan.
Voi yllättyä itsensä suhteen.
En tunnekaan itseäni niin hyvin. Pystynkin parempaan.
Sinäkin pystyt.
Se on tuo mieli, kumma juttu.
Ja sit tuntuu niin hyvälle. Kun onnistui.
Ja kaikki se poikii taas jotain positiivista. Parempaa elämää. Elämä helpottuu, ei vaikeudu
Niinkuin luulin.
Voi joskus tulla takapakkiakin. Ihminen on heikko. Peliä ei menetetä, vaan yritetään uudestaan.
Koskaan ei luovuteta
En ole luovuttaja-luonne, se jos jokin on syvällä minussa. Välillä hakkaan päätäni seinään ja sitten se iskee taas, tahdonvoima ja jumalaton itsepäisyys, minua ei turhuudet nujerra, tällä tarkoittaen omia sisäisiä ajatuksia mitkä joskus puskee pintaan.