luule tuntevasi minua täysin? Siltä välillä vaikuttaa, mutta totuus on ettet oikeasti taida juuri yhtään tuntea todellista mua.
Etkai sentään
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta totuus on että en ole koskaan halunnu loukata näin paljon kuin sinua. 😘😂🤣😂🤣😂🤣😂😂🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿🖕🏿⛛👍
Huvinsa kullakin. Sulla on erikoinen tapa purkaa omaa ahdistusta, epävarmuutta ja pettymystä.
Tarviiko sitä ihmistä tuntea etukäteen? Pystyykö toista koskaan täysin tuntemaan?
En todellakaan halua tuntee sinua tämän enempää.
Välillä voi tulla omista lähtökohdista johtuen negatiivisia ajatuksia toisesta. Mikä ei tietenkään tarkoita, että ne olisivat totta. Ei todellakaan. Eikö kaikilla tule välillä mielenhäiriöitä? Tuleehan.. Eikö tulekaan? Ei sitten varmaan.
Näin on ja joku saattaa myös luulla toisesta jotain liian hyvää mikä ajan saatossa muka häviää johonkin kun sitä ei oikeasti koskaan edes ollutkaan ja siinä sitten riittää draamaa kun toinen ei olekaan mikään superihminen.
Ei reaalissa elävä ihminen mitään superihmistä hae. Mutta tosiaan onhan se loukkaavaa, jos muokkaa toisesta ihannekuvan, välittämättä tutustua kunnolla. Ajattelen myös, että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Lopultakin täällä eletään itseä varten, ei jotain toista miellyttääkseen. Toista voi tukea kasvussa omaksi parhaaksi itsekseen. Juuri se hyväksyntä toisesta sellaisena kuin on, voi tuoda ne parhaat piirteet esiin. Kun kuitenkin kai tärkeintä on se, että kelpaa itsensä lisäksi toiselle. Rehellisyys ja aitous on niitä parhaita hyveitä, joita kannattaa hioa itsessään. Kelpaat ja riität. Ne on niitä asioita, jotka itse haluaisin kuulla.
En todellakaan.