Motivaatio. Missä on motivaatio? Se hukkui n. 10 vuotta sitten. Olen odottanut ja ei ole palannut. Olen hommanut kohtalaisen koulutuksen ja ihmissuhteet jne. Olen mielestäni älykäs ja todella seurallinen. Pystyn heittämään hauskaa juttua, nauramaan itse jne.
Mutta...
Motivaationi olla mukana yhteisöissä saatika yhteiskunnassa yleensä on kadonnut.
Tuntuu jollain tavalla kuin uskoni maailmaan olisi kadonnut. Minulla ei ole mitään haluja enää olla taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen tästä yhteiskunnasta. Näen kaikkialla vain huonoja tulevaisuuden näkymiä. Silti pienessä ystäväpiirissä voin hyvin ja on hauskaa ja ei ahdista.
Mutta ollesani yksin työssä tai liikkuessani maailmalla tai päivittäisessä ympäristössäni näen maailman jotenkin ylimaallisen lohduttomana paikkana. Olen näissä ympyröissä todella masentunut. Näen joka puolella vääryyttä ja en halua olla mukana toteuttamassa sitä. Joskus tunnen oloni vainoharhaiseksi, kun näen sielläkin käsittämätöntä riisto ja ahneutta missä muut ihmiset voivat yleisen periaatteen mukaan näennäisesti hyvin. Tuntuu vaikealta motivoitua työhön koska se ei luo mitään hyvää. Pyrin sulkemaan silmät ja korvat medialta koska en siedä sen nykyisiä arvoja. En luota enää mihinkään yhteiskunnalliseen tai yhteisölliseen tahoon. Luottoni ihmisiin on mennyt.
Elämäni käy sietämättömäksi tässä yhteiskunnassa jonka arvot ovat niin erillaiset omieni kanssa. Ymmärrän että omani eivät välttämättä ole oikeat, mutta ne ovat täysin ristiriitaiset nykymaailman kanssa.
Olen täysin lamaantunut. Mitä tehdä? Ummistanko silmät ja juoksen lujaa läpi elämän?
Mutta...
Motivaationi olla mukana yhteisöissä saatika yhteiskunnassa yleensä on kadonnut.
Tuntuu jollain tavalla kuin uskoni maailmaan olisi kadonnut. Minulla ei ole mitään haluja enää olla taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen tästä yhteiskunnasta. Näen kaikkialla vain huonoja tulevaisuuden näkymiä. Silti pienessä ystäväpiirissä voin hyvin ja on hauskaa ja ei ahdista.
Mutta ollesani yksin työssä tai liikkuessani maailmalla tai päivittäisessä ympäristössäni näen maailman jotenkin ylimaallisen lohduttomana paikkana. Olen näissä ympyröissä todella masentunut. Näen joka puolella vääryyttä ja en halua olla mukana toteuttamassa sitä. Joskus tunnen oloni vainoharhaiseksi, kun näen sielläkin käsittämätöntä riisto ja ahneutta missä muut ihmiset voivat yleisen periaatteen mukaan näennäisesti hyvin. Tuntuu vaikealta motivoitua työhön koska se ei luo mitään hyvää. Pyrin sulkemaan silmät ja korvat medialta koska en siedä sen nykyisiä arvoja. En luota enää mihinkään yhteiskunnalliseen tai yhteisölliseen tahoon. Luottoni ihmisiin on mennyt.
Elämäni käy sietämättömäksi tässä yhteiskunnassa jonka arvot ovat niin erillaiset omieni kanssa. Ymmärrän että omani eivät välttämättä ole oikeat, mutta ne ovat täysin ristiriitaiset nykymaailman kanssa.
Olen täysin lamaantunut. Mitä tehdä? Ummistanko silmät ja juoksen lujaa läpi elämän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onkohan sinulle käynyt näin: Olet kotoisin ns. paremmista piireistä. Opit jo lapsena, että on erikseen oikeat ihmiset eli sellaiset joilla on varallisuutta, koulutusta, sosiaalista asemaa ym. Sitten on toinen (suurin) osa ihmisiä, jotka ovat vain sivistymätöntä massaa, suorastaan työläisiä! Siis eivät ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt olet huomannut, että nämä paremmat ihmiset eivät olekaan ihanteidesi mukaisia eivätkä ainakaan niiden ihanteiden, joita itse katsovat edustavansa. Arvataanpa vielä vähän lisää: Tuo "paremmman ihmisen" identiteetti istuu sinussa niin tiukasti ettet pysty samaistumaan tähän hiljaiseen vähemmistöön, jota sinua on opetettu halveksimaan.
Pitäisiköhän sinun kääntää itsesi ihan kokonaan nurinpäin, tulla paremmista piireistä kansan pariin, vaihtaa raha rakkauteen, koulusivistys sydämensivistykseen, ura ystävyyteen. Näitäkin on nimittäin tarjolla, mutta paremmista piireistä niitä on turha lähteä etsimään.
kun mielenkiinto alkaa lopahtaa. On normaalia,
että ihmisellä on intoa ja ihminen tuntee mielihyvää jostain asioista, eli on elämisen kipinää. Kyllä tuo pistää herätyskellot soimaan.
Jos tuota jatkuu pitkään kannattaa kääntyä
psykiatrin puoleen, ettei oireet pahene.
Kannattaa lukea Raamattua.
tuttu tunne. Ei oikein motivoi mihinkään, kun katselee ympärilleen. Joka paikassa tunnutaan oikein kilpailevan pahuudella...
Raamattu on hyvää luettavaa. Jostain syystä tekee mieli suositella Tommy Hellstenin Elämän paradoksit kirjaa.