Ethän sä edes tunnistanut mua.. ei hyvää päivää..joskus sitä vaa tulee ikävöityy jotain mitä ei ees olekaan..
Mitä mä olen oikein kuvitellut...
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunnistin sillon ekalla kerralla, ajattelin vain että sulla on kiire.
Kyllä mä sut tunnistan "naamioidenkin" takaa 😜😅🖤
Ei tähän hommaa liity mitää naamioit.. käveli vastaan ja katto ku jotain tuntematonta eli suoraa läpi..
🥊😜🥊
Ehkei katsonut sinuun vaikka vaikutti siltä? Joskus ihmiset ovat niin syventyneet ajattelemaan asioita (tai kuuntelemaan musiikkia) , ettei välttämättä tajua vaikka toinen käveleekin ohi.
Laitan tämän vain, koska itse ehkä eilen törmäsin ihmiseen, jonka tunnen/tunsin. En tajunnut asiaa ajoissa ja jäin pohtimaan, että oliko kyseessä tuttu vai ei.
Olin täysin ajatuksissani ja kun aivoni tajusivat asian, olit jo kävellyt ohi. Näin vain selkäsi. ( sinulla oli vieressäsi tuttusi, jonka kanssa keskustelit).
Juu ei mitää tollasta... molemmat yksin ja tänää tapahtu...
Kävelen yleensä kans ajatuksissani, tai jos on luurit korvilla, niin silloin musiikin kuuntelun lisäksi samaan aikaan ajatukset on aivan muualla, enkä välttämättä edes seuraa ympäristöä muuten kuin sen verran etten kävele ketään päin tai auton alle. Ulkona kävellen liikkuessa katson lähes aina jalkoihin, kun olen aikoinaan liukastumisesta saadun polvivamman kautta oppinut katsomaan jalkoihin. Useasti saattaa olla etten edes huomaa tuttujen tulevan vastaan, ellei nämä itse moikkaa ääneen. Aina ei ole tämä tilanne, mutta todella usein olen omissa maailmoissani, enkä tahallisesti jätä ketään huomaamatta, tosin kaupassa ollessa katselen hyllyjä enkä vastaan tulevia ihmisiä. Sitä en kyllä ole näyttänyt kuinka mielissäni olen erään ihmisen nähdessäni, vaikka toinen on nähnyt huomanneeni hänet, ja siitä huolimatta että näyttää siltä etten häntä olisi ollenkaan huomannut, katson salaa ja aina kun on mahdollista. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus. Jos olen koirani kanssa lenkillä, meni tiellä ohitseni kuka tahansa, tai vaikka juttelen kenen kanssa tahansa, mun on aina pakko seurata jatkuvasti koirani, sillä siitä ei tiedä vaikka se juoksisi yhtäkkiä auton alle. Huolimatta siitä että koirani jäi kolme vuotta sitten auton alle ja menetti häntänsä, ei Cavalierini siitäkään huolimatta osaa varoa autoja tai pyöriä painuessaan äkkinäisesti linnun tai muiden hajujen perään. -ihan sivusta
Monelta?
Jospa hän on kasvosokea?
Ihminen muiden joukossa vaikea hahmottaa.
Ehkä hän oli sellaisessa tilassa ettei nähnyt ja kuullut mitään. Syitä voi olla tuhansia. Vaikka karmee paskahätä.
Oliko pimeällä? En tunnistanut sua. Miksi et tullu sanomaan mitään? 😢
Hali 🤗
No, olisit esittäytynyt sille, niin sitte ois seuraavalla kerralla tunnistanut.
Nimenomaan! Jos tapaamisesta on aikaa ja eri vaatteet plus pipo/lippis niin on vaikea tunnistaa. Sekä ihminen voi olla niin ajatuksissaan, että silmien ja aivojen välillä ei ole yhteyttä . Kasvosokeuskin voi olla syynä.
Ei,+ei,+ei+niin.+https://youtu.be/WkD1LnMf2zw