Tervehdys kaikille lukijoille. Olen vuosikausia tutkinut tieteelliseltä pohjalta vaihtoehtoisiksi luonnehdittuja hoitoja. Oma varsinainen erikoisalani ovat olleet otsonin ja vetyperoksidin lääkinnälliset sovellutukset. Vaikka hoitomuotoa ei edes juuri tunneta Suomessa, niillä on saatu hämmästyttäviä tuloksia lukuisissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ympäri maapalloa. Olenkin harrastusmielessä kasannut useita tieteellisiä tutkimuksia paitsi omalta erikoisalaltani, myös muista vaihtoehtoisiksi luokiteltavista hoidoista. Olen havainnut, että monet vaihtoehtohoidot perustuvat todelliseen tieteeseen, mutta eri syistä (jotka eivät liity tehottomuuteen) ne leimataan humpuukiksi. Toisaalta on myös olemassa selkeitä humpuukihoitoja, jotka perustuvat korkeintaan plasebovaikutukseen. Todella tehokkaan vaihtoehtohoidon löytäminen voi siis olla vaikeaa.
Oma suhtautumiseni homeopatiaan on ollut varsin kaksijakoinen. Eräs läheinen sukulaiseni parani vuosikausia sitten vaikeasta sairaudestaan homeopatian avulla (eikä todellakaan plasebovaikutuksen vuoksi). Toisaalta itse en tutkijana ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miten olemattoman laimeat homeopaattiset lääkkeet muka voisivat toimia? Minulla on ollut syyni olla homeopatiaa kohtaan sekä avoin että skeptinen.
Tämä skeptisyys on jo hieman vähenemässä. Jokin aika sitten eräältä keskustelupalstalta eksyin sattumalta erääseen artikkeliin, jossa New Scientist -lehdessä kerrottiin hyvin mielenkiintoisesta homeopatiaan liittyvästä kokeesta. Lehdessä mainittiin viite, joten hankin alkuperäistutkimuksen itselleni ja ajattelin referoida tutkimuksen kansantajuisesti tänne. Tämä tutkimus on ehkä ensimmäinen todella vakuuttava ja taatusti asianmukaisesti useissa riippumattomissa laboratorioissa varmistettu koe homeopaattisen laimennoksen toimivuudesta. Lisäksi se on julkaistu hyvin vaikutusvaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa. Uskoakseni täällä riittää lukijoita, jotka ehkä jaksavat lukea tämän pitkähkönkin viestin.
Kyseessä oli seuraava tutkimus: P. Belon et al. Histamine dilutions modulate basophil activation. Inflammation Research 53: 181–188, 2004.
Ihmisen basofiileillä (eräs valkosolutyyppi) on merkittävä rooli allergiasairauksissa. Aktivoituessaan nämä basofiilit vapauttavat histamiinia, joka aiheuttaa allergiareaktioita. Toisaalta histamiini itse säätelee tämän allergiareaktion voimakkuutta. Kun sitä on liikaa, se alkaa estää basofiilien toimintaa, jolloin sen määrä ei enää lisäänny. Histamiini on siis tavallaan allergian aiheuttaja, joten siitä voisi laimentamalla valmistaa homeopaattisen lääkkeen.
Tässä tutkimuksessa valmistettiinkin homeopaattinen lääke laimentamalla histamiinia 10-30 - 10-38 mol/l pitoisuuksiin. Niille, joille yksiköt ovat epäselviä, mainittakoon laimennos oli vahvimmillaankin niin laimea, ettei se enää sisältänyt kuin korkeintaan jonkin yksittäisen molekyylin histamiinia - siis niin vähän, ettei sitä missään tapauksessa voisi havaita.
Tutkimusta kontrolloitiin Belfastin yliopistossa (Pohjois-Irlanti), mutta näytteet valmistettiin ja kokeet suoritettiin sokkoperiaatteella neljässä eri laboratoriossa, jotka sijaitsivat Ranskassa, Hollannissa, Britanniassa ja Italiassa. Tutkimusta koordinoinut tutkija oli Belgiasta, eikä hän osallistunut millään tavalla kokeiden suorittamiseen. Tutkimustulokset lähetettiin niin ikään riippumattomalle tilastotieteilijälle (myös belgialainen), joka ainoastaan analysoi tulokset, mutta ei osallistunut kokeen suorittamiseen. Jokainen laboratorio valmisti itse omat laimennoksensa saman kunnolla opetellun yhteisen mallin mukaan. Tällöin paljastuisi heti, jos jossain yksittäisessä laboratoriossa olisi lääkkeen sekaan lisätty jotain. Homeopaattista laimennosta (käytännössä tilattua vettä) verrattiin pelkkään tislattuun veteen. Molemmat aineet tosin käsiteltiin suolaliuoksella, jotta niiden ionivahvuus olisi sama kuin solujen, eivätkä ne sen vuoksi aiheuttaisi muutoksia soluissa.
Artikkelissa ei mainittu tarkemmin basofiilien degranulaatiotestin menetelmiä (se oli julkaistu aiemmin). Joka tapauksessa basofiilit altistettiin eri vahvuisille näytteille anti-IgE:tä sekä histamiinilaimennoksille tai tislatulle vedelle. Tulokset olivat hyvin yllättäviä. Homeopaattinen histamiinilaimennos vähensi anti-IgE:n aiheuttamaa basofiilien degranulaatiota hyvin merkittävästi kolmessa laboratoriossa (Ranska ja Italia p < 0,0001 Britannia p < 0,005), myös hollantilaislaboratoriossa saatiin samansuuntainen tulos, mutta se ei ollut tilastollisesti merkittävä. Suuria anti-IgE määriä käytettäessä homeopaattisen laimennoksen vaikutus ei näkynyt niin selvänä, ja ainoastaan italialaisessa laboratoriossa kaikki tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Joka tapauksessa ei ole epäilystäkään, etteikö koe osoittanut homeopaattisen lääkkeen vaikuttaneen jollain mekanismilla. Toisessa vaiheessa nämä tulokset varmistettiin vielä toisella menetelmällä kolmessa eri laboratoriossa (Ranska, Britannia, Italia).
Kolmannessa vaiheessa tarkasteltiin basofiilien aktivoitumista tutkimalla histamiinin vapautumista (italialainen laboratorio) ja histamiinin vaikutusta H2-reseptorin vastavaikuttajaan (Italia ja Ranska). Verinäytteet otettiin neljältä terveeltä luovuttajalta, joiden basofiilit reagoivat anti-igE:hen. Basofiilien aktivointia tutkittiin mittaamalla histamiinin vapautumista näytteissä. Neljä homeopaattista laimennusta viidestä aiheutti basofiilien aktivoitumisen vähenemistä tilastollisesti merkittävästi (p < 0,01) ja viideskin näyte oli samansuuntainen, joskaan ei tilastollisesti merkittävästi. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös H2-reseptorin vastavaikuttajista, mutta niiden selittäminen riittävän kansantajuisesti on hankalaa.
Näissä tarkasti kontrolloiduissa tutkimuksissa havainnollistettiin, etteivät homeopaattiset laimennokset ole ominaisuuksiltaan pelkää puhdasta vettä, vaikkeivät ne juuri muuta sisälläkään. Tutkijat eivät itsekään yritä selittä heille tuntemattomia asioita, vaan kommentoivat seuraavasti:
"Me emme ole vielä kykeneväisiä ehdottamaan mitään teoreettista selitystä havainnoillemme. Siitä huolimatta, että olemme yrittäneet etsiä keinoaineita, emme ole löytäneet ainuttakaan. Ottaen huomioon näiden liuosten äärimmäisen alhaiset molekyylien laimennokset, me oletamme, että biologisen informaation on tultava liuottimesta, joka meidän kokeissamme on puhdasta vettä. Täten emme ole tutkineet pelkkiä biologisia malleja, vaan myös fysikaalisia. ...Emme kykene selittämään löytöjämme, ja raportoimme niistä rohkaistaksemme muita tutkimaan tätä ilmiötä."
Niinpä niin. Eiväthän nämä laboratoriokokeet todista, että homeopatia olisi ihmelääke kaikkiin vaivoihin. Se kuitenkin osoittaa että on olemassa jonkinlainen mekanismi, jolla myös homeopaattiset laimennokset voivat toimia. Ilmeisesti hoitomuoto oikein suoritettuna onkin usein kaikkea muuta kuin humpuukia. Toivottavasti tutkimus tällä alueella ei jää tähän. Jos tutkimus aikanaan tuottaa tuloksia, luulisi valtion lääkekulujen kasvujenkin tasoittuvan.
Terveisin: Miika Sallinen
http://www.otsoniterapia.net
Oma suhtautumiseni homeopatiaan on ollut varsin kaksijakoinen. Eräs läheinen sukulaiseni parani vuosikausia sitten vaikeasta sairaudestaan homeopatian avulla (eikä todellakaan plasebovaikutuksen vuoksi). Toisaalta itse en tutkijana ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miten olemattoman laimeat homeopaattiset lääkkeet muka voisivat toimia? Minulla on ollut syyni olla homeopatiaa kohtaan sekä avoin että skeptinen.
Tämä skeptisyys on jo hieman vähenemässä. Jokin aika sitten eräältä keskustelupalstalta eksyin sattumalta erääseen artikkeliin, jossa New Scientist -lehdessä kerrottiin hyvin mielenkiintoisesta homeopatiaan liittyvästä kokeesta. Lehdessä mainittiin viite, joten hankin alkuperäistutkimuksen itselleni ja ajattelin referoida tutkimuksen kansantajuisesti tänne. Tämä tutkimus on ehkä ensimmäinen todella vakuuttava ja taatusti asianmukaisesti useissa riippumattomissa laboratorioissa varmistettu koe homeopaattisen laimennoksen toimivuudesta. Lisäksi se on julkaistu hyvin vaikutusvaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa. Uskoakseni täällä riittää lukijoita, jotka ehkä jaksavat lukea tämän pitkähkönkin viestin.
Kyseessä oli seuraava tutkimus: P. Belon et al. Histamine dilutions modulate basophil activation. Inflammation Research 53: 181–188, 2004.
Ihmisen basofiileillä (eräs valkosolutyyppi) on merkittävä rooli allergiasairauksissa. Aktivoituessaan nämä basofiilit vapauttavat histamiinia, joka aiheuttaa allergiareaktioita. Toisaalta histamiini itse säätelee tämän allergiareaktion voimakkuutta. Kun sitä on liikaa, se alkaa estää basofiilien toimintaa, jolloin sen määrä ei enää lisäänny. Histamiini on siis tavallaan allergian aiheuttaja, joten siitä voisi laimentamalla valmistaa homeopaattisen lääkkeen.
Tässä tutkimuksessa valmistettiinkin homeopaattinen lääke laimentamalla histamiinia 10-30 - 10-38 mol/l pitoisuuksiin. Niille, joille yksiköt ovat epäselviä, mainittakoon laimennos oli vahvimmillaankin niin laimea, ettei se enää sisältänyt kuin korkeintaan jonkin yksittäisen molekyylin histamiinia - siis niin vähän, ettei sitä missään tapauksessa voisi havaita.
Tutkimusta kontrolloitiin Belfastin yliopistossa (Pohjois-Irlanti), mutta näytteet valmistettiin ja kokeet suoritettiin sokkoperiaatteella neljässä eri laboratoriossa, jotka sijaitsivat Ranskassa, Hollannissa, Britanniassa ja Italiassa. Tutkimusta koordinoinut tutkija oli Belgiasta, eikä hän osallistunut millään tavalla kokeiden suorittamiseen. Tutkimustulokset lähetettiin niin ikään riippumattomalle tilastotieteilijälle (myös belgialainen), joka ainoastaan analysoi tulokset, mutta ei osallistunut kokeen suorittamiseen. Jokainen laboratorio valmisti itse omat laimennoksensa saman kunnolla opetellun yhteisen mallin mukaan. Tällöin paljastuisi heti, jos jossain yksittäisessä laboratoriossa olisi lääkkeen sekaan lisätty jotain. Homeopaattista laimennosta (käytännössä tilattua vettä) verrattiin pelkkään tislattuun veteen. Molemmat aineet tosin käsiteltiin suolaliuoksella, jotta niiden ionivahvuus olisi sama kuin solujen, eivätkä ne sen vuoksi aiheuttaisi muutoksia soluissa.
Artikkelissa ei mainittu tarkemmin basofiilien degranulaatiotestin menetelmiä (se oli julkaistu aiemmin). Joka tapauksessa basofiilit altistettiin eri vahvuisille näytteille anti-IgE:tä sekä histamiinilaimennoksille tai tislatulle vedelle. Tulokset olivat hyvin yllättäviä. Homeopaattinen histamiinilaimennos vähensi anti-IgE:n aiheuttamaa basofiilien degranulaatiota hyvin merkittävästi kolmessa laboratoriossa (Ranska ja Italia p < 0,0001 Britannia p < 0,005), myös hollantilaislaboratoriossa saatiin samansuuntainen tulos, mutta se ei ollut tilastollisesti merkittävä. Suuria anti-IgE määriä käytettäessä homeopaattisen laimennoksen vaikutus ei näkynyt niin selvänä, ja ainoastaan italialaisessa laboratoriossa kaikki tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Joka tapauksessa ei ole epäilystäkään, etteikö koe osoittanut homeopaattisen lääkkeen vaikuttaneen jollain mekanismilla. Toisessa vaiheessa nämä tulokset varmistettiin vielä toisella menetelmällä kolmessa eri laboratoriossa (Ranska, Britannia, Italia).
Kolmannessa vaiheessa tarkasteltiin basofiilien aktivoitumista tutkimalla histamiinin vapautumista (italialainen laboratorio) ja histamiinin vaikutusta H2-reseptorin vastavaikuttajaan (Italia ja Ranska). Verinäytteet otettiin neljältä terveeltä luovuttajalta, joiden basofiilit reagoivat anti-igE:hen. Basofiilien aktivointia tutkittiin mittaamalla histamiinin vapautumista näytteissä. Neljä homeopaattista laimennusta viidestä aiheutti basofiilien aktivoitumisen vähenemistä tilastollisesti merkittävästi (p < 0,01) ja viideskin näyte oli samansuuntainen, joskaan ei tilastollisesti merkittävästi. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös H2-reseptorin vastavaikuttajista, mutta niiden selittäminen riittävän kansantajuisesti on hankalaa.
Näissä tarkasti kontrolloiduissa tutkimuksissa havainnollistettiin, etteivät homeopaattiset laimennokset ole ominaisuuksiltaan pelkää puhdasta vettä, vaikkeivät ne juuri muuta sisälläkään. Tutkijat eivät itsekään yritä selittä heille tuntemattomia asioita, vaan kommentoivat seuraavasti:
"Me emme ole vielä kykeneväisiä ehdottamaan mitään teoreettista selitystä havainnoillemme. Siitä huolimatta, että olemme yrittäneet etsiä keinoaineita, emme ole löytäneet ainuttakaan. Ottaen huomioon näiden liuosten äärimmäisen alhaiset molekyylien laimennokset, me oletamme, että biologisen informaation on tultava liuottimesta, joka meidän kokeissamme on puhdasta vettä. Täten emme ole tutkineet pelkkiä biologisia malleja, vaan myös fysikaalisia. ...Emme kykene selittämään löytöjämme, ja raportoimme niistä rohkaistaksemme muita tutkimaan tätä ilmiötä."
Niinpä niin. Eiväthän nämä laboratoriokokeet todista, että homeopatia olisi ihmelääke kaikkiin vaivoihin. Se kuitenkin osoittaa että on olemassa jonkinlainen mekanismi, jolla myös homeopaattiset laimennokset voivat toimia. Ilmeisesti hoitomuoto oikein suoritettuna onkin usein kaikkea muuta kuin humpuukia. Toivottavasti tutkimus tällä alueella ei jää tähän. Jos tutkimus aikanaan tuottaa tuloksia, luulisi valtion lääkekulujen kasvujenkin tasoittuvan.
Terveisin: Miika Sallinen
http://www.otsoniterapia.net
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erittäin mielenkiintoisista tiedoista. Pienimuotoisia tutkimuksia on Saksassa tehty myös esim. siitä, mitä fysiologisia muutoksia alkaa elimistössä tapahtumaan, kun annetaan homeopaattinen lääke. Muistan lukeneeni, mutta olen onnellisesti kadottanut kyseisen artikkelin. Tutkimuksia voisi tulla lisää. Avoimin mielin vain tutkimaan, eikä aina ylimielistä huutoa, ettei se voi toimia. Aikanaan maapallokin oli litteä.
Kyllähän noita tutkimuksia on. Kuten mainitsin, olen vuosikausia tutkinut varsinkin lääkinnällistä otsonia. Hoitomuoto on kehitetty juuri Saksassa, joka on myös homeopatian kotimaa. Siksi olen sillöin tällöin itsekin törmännyt pienempiin saksalaisiin julkaisuihin, joissa on ollut vaihtelevantasoisia homeopatiaa käsitteleviä tutkimuksia. Ongelmana on vain ollut niiden julkaisufoorumi. Pieniä saksankielisiä tiedelehtiä ei löydä suomalaisista kirjastoista. Niiden vaikutuskerroin (impact factor) on vähäinen, eikä tutkimuksia läheskään aina esitetä tärkeimmissä viitetietokannoissa, joten niiden löytäminen onnistunee lähinnä sattumalta, tai hyvän kontaktiverkon avulla. Ne on myös julkaistu useimmiten saksaksi, jota vain osa tutkijoista osaa riittävän hyvin.
Toisaalta vaikka näitä julkaisuja hankkisikin, niillä ei varmastikaan käännettäisi skeptisten suomalaislääkärien päätä. Esittelin kerran eräälle suomalaislääkärille erästä kuubalaista tutkimusta, jossa polven nivelrikkoa oli erittäin menestyksellisesti hoidettu otsoni-injektioilla. Tutkimus oli julkaistu espanjankielisessä Revista Cubana de Investigaciones Biomédicas -lehdessä, johon suomalaislääkäri vain tuhahti, että onhan noita. No otin sitten esiin vastaavan tutkimuksen, joka oli tehty Bolognan yliopistossa Italiassa ja julkaistu englanniksi Europa Medicophysica -lehdessä. Vasta tällöin lääkäri alkoi miettiä, että voisihan tuossa jotain järkeä ollakin.
Esittelinkin tuon aloittavan homeopatiatutkimuksen lähinnä siksi, että tutkimus on todella varman päälle kontrolloitu useissa riippumattomissa laboratorioissa neljässä eri maassa. Se on myös julkaistu varteenotettavassa ja helposti saatavilla olevassa tiedelehdessä (tulee useimpiin suomen yliopistoihin ainakin verkkoversiona). Siksi sitä ei aivan helposti aleta vähätellä.
Terveisin: Miika Sallinen
Tämä ei varsinaisesti ole vastaus tuohon edellämainittuun tutkimukseen, mutta minua on pitemmän aikaa kiinnostanut homeopaattisten valmisteiden käyttö nimenomaan ns. "tavallisten" kipujen hoidossa, päänsärky ja muut kolotukset. Olen kuitenkin kriittinen homeopatian käytöstä muiden vakavempien sairaustilojen ollessa kyseessä, mutta vaihtoehtoiset hoitomuodot ovatkin mielestäni ennemminkin tukevia tai ennaltaehkäiseviä. Kuten myös esim. aromaterapia, energiahieronta ymv.
Olen alkanut hiukan epäilemään onko sekään nyt järkevää vetää jatkuvasti esim. Buranaa tilapäisiin kiputiloihin? Onneksi olen myös tajunnut välttää turhaan syömästä monia antibioottikuureja. Antibioottien käytöstä on nimittäin ollut myös paljon kritiikkiä julkisuudessa.
Kerran minulle määrättiin antibiootteja bakteerisalvan lisäksi ja apteekissa sanoin, etten kyllä ota antibiootteja. Minulla oli silmäluomessa tulehtunut talirauhanen. Se parani ihan vaan ulkoisesti bakteerisalvalla ja varmaan ihan itsekseenkin. Järjetöntä turha lääkkeiden popsiminen!
Rokotteet, antibiootit, särkylääkkeet, e-pillerit, mielialalääkkeet, verenpainelääkkeet, vaihdevuosien hormonilääkkeet. Aika tavallisen suomalaisnaisen listaa. Edistystä vaiko taantumusta? Kukin miettiköön tykönään.
Mollamaija, et ole turhaan epäilevä. Lääkkeitä popsitaan toden teolla kohdusta hautaan. Kierre seuraa toistaan. Ensin lääkitään terveyttä, sitten sairautta, lopuksi kysytään, missä ovat vaihtoehdot. Tässä vaiheessa vaihtoehtokin kelpaa.
Hahnemann oli etevä kemisti. Neroutta arvostavat ne, joilla on kyky erottaa nerous. Eteviä, ennakkoluulottomia kemistejä kaivataan edelleen. Hahnemannin työ ei ollut loppu vaan alku.
Sä oot siis kemisti. Itte myös opiskelen tällä hetkellä yliopistossa, ja oon tota homeopatia hommelia ihmetelly. Varsinkin sun kemiaa lukeneena pitäis ymmärtää miten hullulta homeopatia kuulostaa...? Ja saati sitten miksei ne aineet vois vaan diffundoitua, sen sijaan että pitää ravistella ym.. Ja mites helkkarissa ne kaverit tietää miten sitä pitää ravistella... Jos tarkotus on jotenkin kumota veden lämpöliikettä, niin saa olla tarkka poika ravistelemassa :)
Niin, olen kemisti, ja sanonkin, etten luonnontieteen tietämyksellä itsekään keksi mitään selitystä näihin tutkimustuloksiin.
Homeopatian periaate eli pieni määrä sairauden aiheuttajaa voi parantaa on tavallaan perusteltua. Käytetäänhän rokotteissakin esimerkiksi heikennettyä virusta, tai sen antigeenia ja kas, elimistöstä tulee vastustuskykyinen itse virusta vastaan. Siinä vaiheessa, kun laimennos menee olemattomaksi (eli vaikuttava aine on puhdasta vettä tai muuta liotinta) ei tämänkaltainen ajattelukaan auta.
Kun esitin oheisen tutkimuksen, tein sen siksi, että siinä olevat havainnot kyettiin kiistatta todistamaan useissa riippumattomissa laboratoroissa. Tutkimuksen metodeissa ei ole virheellisyyksiä, ja se julkaistiin arvostetussa julkaisussa. Myös esimerkiksi New Scientist -lehden toimitus otti kommentissaan tutkimuksen vakavasti.
Vaan miten homeopatia toimii? Siihen minä en yritäkään vastata (eivät tutkimuksen tekijätkään sitä yrittäneet). Mekanismi on silti mielestäni toissijainen seikka jos hoitomuoto vain toimii.
Omasta puolestani olisin silti varovainen. Tämä tutkimus antaa ymmärtää, että homeopatiallakin voi olla jokin tuntematon ja toimiva mekanismi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa homeopaattinen toimenpide tulisi samantien julistaa tieteellisesti todistetuksi. Toivoisin kuitenkin, että varsin pian alkaisi laajempikin asiamukainen tutkimus homeopaattisetn menetelmien tehosta eri tauteihin - uskoakseni nämä Belfastin kokeet antavat niiden aloittamiseen jo perusteita. Jos tutkimukset jäävät tuloksettomiksi, ei homeopatian tukemiseen ole syytä. Jos ne tutkimukset taas tuottavat tuloksia, otettakoon homeopatia viralliseksi hoitomuodoksi. Mikään ei kuitenkaan muutu pelkällä skeptisellä tai fanaattisella väittelyllä.
Terveisin: Miika Sallinen
http://www.otsoniterapia.net
Kiitos mielenkiintoisen tutkimuksen selostamisesta. :)
Mainittakoon, että homeopatian tarkkaa vaikutusmekanismia ei vielä tunneta. Siis miten hoito voi vaikuttaa, vaikka yhtään molekyyliä ei olekaan alkuperäisestä aineesta laimennoksessa. Toisaalta sähköä käytettiin vuosikaudet, ennen kuin tiedemiehet selvittivät, miten se toimii.
Homeopatisia tutkimuksia muuten on selostettu lähemmin esimerkiksi Dana Ullmanin kirjassa "Consumers Guide to Homeopathy". Laajempiakin tutkimuskirjoja on olemassa, mutta oheisessa kirjassa on se etu, että se on lainattavissa kirjastosta.
Jos aihe lähemmin kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon. :)
Tutkijuuteen kuuluu asioiden objektiivinen tarkastelu. Jos kirjoitat tosiasiana että läheinen sukulaisesi parani homeopaattisen "hoidon" ansiosta, harjoitat esimerkillistä "post hoc, ergo propter hoc"-ajattelua, joka kyllä tieteellisesti orientoituneilta tutkijoilta karisee uransa alkumetreillä. Eli se siitä sinun "tutkijuudestasi".
Mitä mainintaasi basofiiliaktivaatioon liittyvästä havainnosta tulee, on hyvä muistaa ero "in vitro" vs. "in vivo". Jos lääketiede perustuisi mainitsemasi tasoisiin tutkimuksiin, olisi mm. sydämen vajaatoiminnan hoitaminen beetasalpaajilla yhä vasta-aiheista, potilaiden suureksi epäonneksi.
Todellinen hoitopäätöksissä arvostettava tieto perustuu laajoihin, prospektiivisiin, randomisoituihin ja kaksoissokkoutettuihin testiasetelmiin ja näistä laadittuihin meta-analyyseihin. Yhdestäkään laadukkaasta em. kriteerit täyttävästä tutkimuksesta ei ole saatu minkäänlaista näyttöä homeopatian tehosta; sen sijaan tehottomuudesta saadun näytön tilastollinen voima lähenee matemaattisten aksioomien perustotuuksia, eli suomeksi sanottuna on ilmiselvää, ettei homeopatia toimi. Näyttö tästä on yhtä vahvaa kuin esimerkiksi tupakan karsinogeenisyydestä, jota ei kukaan järjissään oleva ihminen enää kiistä.
Jos olisi lääketieteellinen hoitomenetelmä x, jota olisi niin laadukkaasti tutkittu kuin homeopatiaa ja samoin tuloksin, olisi hoitomuodon käyttö jo hylätty aikoja sitten tehottomana ja hoitoyritykset katsottaisiin epäeettisiksi, kuten muutkin todistetusti tehottomat hoidot. Mutta uskonnostahan ei voi väitellä. Siinä ei paljoa basofiiliaktivaatiot paina.
Uskon siihen, että kaikki huuhaa hoidot häviävät maailmasta. Eikö ole jännä, että homeopatiaa on käytetty jo 1800-luvulta ja tuntuu, että sen suosio vain kasvaa?
Mielestäni kaikkien, jotka epäilevät homeopatian toimivuutta kannattaisi sitä itse kokeilla, sillä silloinhan ei voi olla lumevaikutusta, vai mitä?
Uskon myös siihen, että maailmassa on paljon sellaista, mitä ei tutkimuksilla voida todentaa, mutta mikä on totta. Esim. eläínten vaistot ja aistit toimivat ihan eri tasoilla kuin ihmisen ja niidenkin maailma on totta.
Hyväksyntää hyvät ihmiset, jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta väitän, että kenenkään meidän mielipiteet eivät ole ulkopuolelta katsottuna "totta", ne ovat värittyneet jokaisten omien kokemusten perusteella.
Haloo kirjoitti:
"Tutkijuuteen kuuluu asioiden objektiivinen tarkastelu. Jos kirjoitat tosiasiana että läheinen sukulaisesi parani homeopaattisen "hoidon" ansiosta, harjoitat esimerkillistä "post hoc, ergo propter hoc"-ajattelua, joka kyllä tieteellisesti orientoituneilta tutkijoilta karisee uransa alkumetreillä. Eli se siitä sinun "tutkijuudestasi"."
Mainitsin, että sukulaiseni parani homeopaattisten hoitojen ansiosta. Hänen tarkkaa lääkitystään en tiedä, ja seassa saattoi olla jotain muutakin. Joka tapauksessa hänen paranemisensa alkoi homeopaatilla käynnin jälkeen. Olin tuolloin itse vasta lapsi, eikä asia silloin sinänsä kiinnostanut. Nyt viime aikoina hän on kertonut asiasta enemmän, ja ainakin itse oli siitä hyvin vakuuttunut. Luotan kyseiseen henkilöön täysin, ja juuri se on syy, miksi saatan suhtautua avoimesti myös homeopatian kaltaiseen omituisuuteen.
Ja Haloo jatkoi:
"Mitä mainintaasi basofiiliaktivaatioon liittyvästä havainnosta tulee, on hyvä muistaa ero "in vitro" vs. "in vivo"."
Tiedän sen eron aivan hyvin, ja siksi topputtelinkin innostumasta liikaa näistä tutkimuksista. Useimmat lääketieteelliset tutkimukset saavat kuitenkin alkunsa In Vitro kokeista. Jos ne ovat tuloksellisia, on syytä aloittaa in vivo tutkimukset. Nyt tuloksia on saatu in Vitro, joten jatkotutkimuksiin on aihetta. Se oli sanomani.
Ja Haloo jatkoi edelleen:
"Todellinen hoitopäätöksissä arvostettava tieto perustuu laajoihin, prospektiivisiin, randomisoituihin ja kaksoissokkoutettuihin testiasetelmiin ja näistä laadittuihin meta-analyyseihin. Yhdestäkään laadukkaasta em. kriteerit täyttävästä tutkimuksesta ei ole saatu minkäänlaista näyttöä homeopatian tehosta".
Esitin juuri laadukkaan randomisoidun testiasetelman, jossa saatiin näyttöä homeopaattisen laimennoksen vaikuttavan jollain tavoin. Siinä siis saatiin näyttöä homeopatian tehosta in vitro (mitään muuta en väittänytkään). In vivo kokeista minulla ei ole tietoa. Tarkastele mainitsemaani tutkimusta, ja sen tehtyäsi anna uudet johtopäätökset. Älä huutele nimimerkin takaa "musta tuntuu" -tuntumalla, jos et ole edes perehtynyt mainitsemaani tutkimukseen.
Sanoin itsekin, ettei minustakaan homeopatiassa ole järkeä. En kuitenkaan mahda sille mitään, että randomisoitu useissa riippumattomissa laboratorioissa suoritettu kaksoissokkokoe antoi mainitsemani tulokset.
Mitä tulee tutkijataustaani, sen laatua voi kuka tahansa tarkastella omilla sivuillani, joille olen tehnyt katsauksia minulle tutuista aiheista, joihin takuuvarmasti löytyy ymmärrettävät tieteelliset perusteet. Toivon kuitenkin, että sekin tarkastelu tehdään objektiivisesti, eikä mutu-tuntumalla. Eiväthän kaikki usko, vaikka aiheesta olisi satoja tutkimuksia, (kuten otsoniterapiasta). No - hepä eivät sitten osaa edes nauttia näiden tutkimusten hyödyistä.
Terveisin Miika Sallinen (jonka ei tarvitse heittää herjoja nimimerkin takaa).
http://www.otsoniterapia.net
Totta tosiaan. Eläimet esim norsut eivät luottaneet tieteeseen Thaimaan tsunamin yllättäessä. Tiesivät ilman tiedettäkin, mitä tekivät, vieläpä sangen nopeasti. Ihmisen käsityskykyä luomakunnan herrana ja tietäjänä nöyryytetään tämän tästä. Eikä opikseen ota sittenkään.
Miikalle tiedoksi, että perehdyin otsonisivustoihisi. Meni koko yö niitä tutkiessa ja pohtiessa. Kiitos, että sain tutustua itselleni lähes uuteen aihepiiriin. Otsonoitujen öljyjen käyttö herpeettisissä ientulehduksissa jäi erikoisesti mieleeni. Muutoinkin kiinnostaa tämä polion ja Herpeksen symbioosi. Herpeksenhän saa myös kylkiäisenä poliorokotteesta. New Yorkin tapauksessa tuskin sentään tästä oli kysymys.
herpeksen ja polion symbioosi? voitko kertoa lisää en ole ikinä kuullutkaan.
Et varmaankaan ole kuullut, termi "symbioosi" mainitussa yhteydessä on minun havaintoni. Näppäilin Herpeksenkin isolla alkukirjaimella kunnioituksesta virusveijaria kohtaan.
Muistanet vielä USA:n 70-luvulta, jolloin eläviä viruksia sisältäneellä poliorokotteella hoidettiin homoseksuaalimiesten Herpestä. On virhe aliarvioida poliovirusta, mutta vielä karkeampi virhe on jättää polio ja Herpes seurustelemaan keskenään. Tähän "symbioosiin" tiede tulee palaamaan, joskus. Jos tieteellä ei tuolloin ole mitään annettavana, niin toivon mukaan homeopatialla on.
Väkevyydeltään 10-30 mol/l histamiinia sisältävä liuos on kaikkea muuta kuin laimea liuos. Avogadron vakion mukaan jo 1 mooli histamiinia litrassa tarkoitta sitä, että litra kyseistä liuosta sisältää miljardeittain histamiinimolekyylejä. Haluttaessa konsentraatioltaan 10-30 mol/l oleva liuos, täytyisi vesilitraan liuottaa kilokaupalla histamiinia (jos se nyt edes on mahdollista).
Taisi Miikalta mennä yksiköt sekaisin ;)
ps. Belonin tutkimus on sittemmin kyseenalaistettu ja kyseisen tutkijan vilpillisyys paljastettu.
Pormestari kirjoitti:
"Väkevyydeltään 10-30 mol/l histamiinia sisältävä liuos on kaikkea muuta kuin laimea liuos."
Kirjoitetaan se väkevyys sitten kunnolla kirjaimin, ettei tule epäselvyyksiä. Kymmenen potenssiin miinus kolmekymmentä moolia litrassa (eli muutama molekyyli jos sitäkään). Ei vaan tuo kenttä näytä yläindeksejä. Mikään ei mennyt sekaisin. Ja vielä siitä kyseenalaistamisesta: Tietääkö herra pormestari mitään kiistanalaisesta aiheesta tehtyä tutkimusta, jota ei jossain piirissä kyseenalaisteta? Voi niitä ollakin, mutta hankala on löytää.
Terv. Miika Sallinen
No tuopa selvensi asiaa. Pahoittelut näsäviisastelusta...
Toisaalta Herra Belonin tutkimuksia ei käsittääkseni ole pystytty toistamaan. Seurauksena tästä Beloninilta meni maine ja hänet leimattiin huijariksi.
Toki kyseinen tutkimus herätti aikanaan valtaisaa huomiota, niinkuin mikä tahansa "hyväksyttyjen tosiasioiden" kanssa ristiriidassa oleva havainto.
Korjaathan jos olen väärässä.