Jumala antaa avun
Jumala antaa avun – vai antaako? Erityisesti koettelemusten aikoina voi olla vaikea luottaa Jumalaan ja hänen apuunsa. Mielen täyttävät kysymykset, joihin ei tunnu löytyvän vastausta: Miksi näin? Miksi minulle? Miten selviän?
Ihminen on usein pohtinut, miksi maailmassa on tuskaa ja kärsimystä, vaikka Jumala on kaikkivaltias ja haluaa luomalleen ihmiselle pelkkää hyvää. Monesti kysymys nousee mieleen erityisen kipeänä silloin, kun se koskettaa itseä tai itselle läheistä ihmistä.
Kärsimyksen tarkoitus jää ihmiselle usein salaisuudeksi. Vaikka Jumalan lapsella saattaa olla elämässään paljon vaikeita ratkaisemattomia kysymyksiä, elävä usko on kuitenkin pohjimmiltaan lujaa luottamusta Jumalaan (Hepr. 11:1). Tuon luottamuksen varassa voi myös kysymysten ja epäilysten keskellä antaa itsensä Luojan kaikkivoivien käsivarsien kannatettavaksi.
Jumala herättää kärsimyksillä
Jumala saattaa koettelemusten kautta muistuttaa ihmiselle, mikä on tämän paikka ja mitkä ovat tämän mahdollisuudet. Ihminen on erehtyvä, rajallinen ja syntinen eikä pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua ja luottaa Jumalaan.
Epäuskoista ihmistä Jumala pyrkii riisumaan oman voiman tunteesta ja omavanhurskaudesta niin, että tämä kääntyy Jumalan puoleen. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että Pyhä Henki herättää syntistä elämänkohtaloilla, kärsimyksillä ja toisten esimerkillä, mutta erityisesti Jumalan sanalla (KO 67). Jumala ohjaa sanansa kautta syntejään katuvaa ihmistä turvautumaan Jeesuksen valmistamaan pelastukseen.
Jeesuksessa apu jokaiselle
Jumala on auttanut meitä kaikkia, jokaista ihmistä, Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sovitti ristillä koko maailman synnit ja avasi ylösnousemuksellaan jokaiselle uskovaiselle tien taivaaseen.
Jokainen ihminen elämäntilanteesta riippumatta saa ottaa vastaan Jumalan lahjoittaman pelastuksen. Jeesus lupaa: ”Pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Luuk. 11:10).
Ihmisen ajallinen elämä on parhaimmillaankin lyhyt ja vajavainen. Sen sijaan ikuinen elämä taivaassa on täydellistä. Ihmiselämän tärkein ja arvokkain asia on elävä usko ja sen tuoma pelastus.
Jeesus kehottaa: ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19–20.)
Kaikki kääntyy parhain päin
Apostoli Paavali oli joutunut elämässään moniin hyvin vaikeisiin tilanteisiin. Hän kertoo: ”Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.” (2. Kor. 11:26–27.)
Paavali ei koettelemuksistaan huolimatta menettänyt uskoaan Jumalaan ja hänen apuunsa. Hän vakuutti myöhemmin: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).
Elämän rikkinäisyydenkin keskellä saamme luottaa Jumalan johdatukseen, vaikka emme aina hänen teitään ymmärräkään. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:39).
Pekka Aittakumpu
Jumala antaa avun – vai antaako? Erityisesti koettelemusten aikoina voi olla vaikea luottaa Jumalaan ja hänen apuunsa. Mielen täyttävät kysymykset, joihin ei tunnu löytyvän vastausta: Miksi näin? Miksi minulle? Miten selviän?
Ihminen on usein pohtinut, miksi maailmassa on tuskaa ja kärsimystä, vaikka Jumala on kaikkivaltias ja haluaa luomalleen ihmiselle pelkkää hyvää. Monesti kysymys nousee mieleen erityisen kipeänä silloin, kun se koskettaa itseä tai itselle läheistä ihmistä.
Kärsimyksen tarkoitus jää ihmiselle usein salaisuudeksi. Vaikka Jumalan lapsella saattaa olla elämässään paljon vaikeita ratkaisemattomia kysymyksiä, elävä usko on kuitenkin pohjimmiltaan lujaa luottamusta Jumalaan (Hepr. 11:1). Tuon luottamuksen varassa voi myös kysymysten ja epäilysten keskellä antaa itsensä Luojan kaikkivoivien käsivarsien kannatettavaksi.
Jumala herättää kärsimyksillä
Jumala saattaa koettelemusten kautta muistuttaa ihmiselle, mikä on tämän paikka ja mitkä ovat tämän mahdollisuudet. Ihminen on erehtyvä, rajallinen ja syntinen eikä pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua ja luottaa Jumalaan.
Epäuskoista ihmistä Jumala pyrkii riisumaan oman voiman tunteesta ja omavanhurskaudesta niin, että tämä kääntyy Jumalan puoleen. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että Pyhä Henki herättää syntistä elämänkohtaloilla, kärsimyksillä ja toisten esimerkillä, mutta erityisesti Jumalan sanalla (KO 67). Jumala ohjaa sanansa kautta syntejään katuvaa ihmistä turvautumaan Jeesuksen valmistamaan pelastukseen.
Jeesuksessa apu jokaiselle
Jumala on auttanut meitä kaikkia, jokaista ihmistä, Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sovitti ristillä koko maailman synnit ja avasi ylösnousemuksellaan jokaiselle uskovaiselle tien taivaaseen.
Jokainen ihminen elämäntilanteesta riippumatta saa ottaa vastaan Jumalan lahjoittaman pelastuksen. Jeesus lupaa: ”Pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Luuk. 11:10).
Ihmisen ajallinen elämä on parhaimmillaankin lyhyt ja vajavainen. Sen sijaan ikuinen elämä taivaassa on täydellistä. Ihmiselämän tärkein ja arvokkain asia on elävä usko ja sen tuoma pelastus.
Jeesus kehottaa: ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19–20.)
Kaikki kääntyy parhain päin
Apostoli Paavali oli joutunut elämässään moniin hyvin vaikeisiin tilanteisiin. Hän kertoo: ”Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.” (2. Kor. 11:26–27.)
Paavali ei koettelemuksistaan huolimatta menettänyt uskoaan Jumalaan ja hänen apuunsa. Hän vakuutti myöhemmin: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).
Elämän rikkinäisyydenkin keskellä saamme luottaa Jumalan johdatukseen, vaikka emme aina hänen teitään ymmärräkään. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:39).
Pekka Aittakumpu
Vastaukset 7
Vanhimmat
Diipa daapa lillan lullan...
Jumala ei nyt SRK:laisia auta. Suviseurat peruttiin. Ensi vuonnakaan suviseuroja tahi maakunnallisia seuroja ei tulla pitämään. SRK:n toimistossa YT-neuvottelut ja lomautuksia. Seuroja ei pidetä, kolehtituloja ei ole. Väki jättää lesta-lahkolaisuuden yhä enenenemässä määrin....
Semmosta apus se jumala lesta-lahkolle antaa.
Olen kokenut usein elämäni aikana, että Jumala on osannut johtaa elämäni parempaan suuntaan kuin mitä itse olisin osannut tehdä. Vaikka sillä hetkellä ei aina ymmärrä, niin myöhemmin on käsittänyt, että niin olikin paras.
Se on vaan sun omaa mielikuvituksen tuotetta,Jos tämä sun väite pitäs paikkaansa ni kaikille kävis näin.
Se miten sulle on käynyt ni ihan täyttä sattumaa se on.
Tää on kyllä täysin totta.
Yks esimerkki siitä miten jotkut sotaveteraanit ovat muka kokeneet ihmeellistä varjelusta sodassa mutta se on ollut vaan pelkkää sattumaa koska eihän kaikki sotilaat ole selvinnyt sodasta.
Jumalaan saa luottaa mutta ei kylläkään kannata. Mielikuvitusystävällä kun ei ole kuin plasebovaikutus.
Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi.
9 Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. [Room. 1:18]
10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta,
11 ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,
14 heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.
15 Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,
16 tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.
17 Rauhan tietä he eivät tunne
18 jumalanpelko on heille vieras.
19 Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi.
20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.