Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko

”Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko

Kuu­lin ta­ri­nan ih­mi­ses­tä, jol­le seu­ra­pu­heet ja us­ko­vais­ten jou­kos­sa ole­mi­nen oli­vat käy­neet ah­dis­ta­vak­si, kos­ka hän oli niin mo­nes­ta asi­as­ta eri miel­tä. Muun mu­as­sa osal­lis­tu­mi­nen ur­hei­lu-, mu­siik­ki- ja kult­tuu­ri­ta­pah­tu­miin sekä kä­si­tys per­he­suun­nit­te­lus­ta ja nais­pap­peu­des­ta oli­vat tul­leet kes­kei­sik­si ky­sy­myk­sik­si.

Hä­nen mie­leen­sä oli­vat pa­lau­tu­neet myös ko­ke­muk­set nuo­ruu­des­ta, jol­loin hän oli ko­ke­nut ra­joit­ta­va­na suh­tau­tu­mi­sen mu­siik­kiin ja nuo­ri­so­kult­tuu­riin sekä seu­rus­te­luun. Hil­jal­leen en­nen tur­val­li­sel­ta tun­tu­nut yh­tei­sö oli muut­tu­nut vie­raak­si.

Hän ker­toi nyt löy­tä­neen­sä va­pau­den to­teut­taa it­se­ään ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään ja Ju­ma­laa. Hän kui­ten­kin kai­pa­si yh­teyt­tä, mitä oli ai­em­min ko­ke­nut.

Kris­tus va­pah­ti va­pau­teen

Täl­lai­ses­ta lu­kies­sa ja kuul­les­sa mie­lee­ni nou­se­vat Paa­va­lin sa­nat Ti­mo­teuk­sel­le (2. Tim. 3) ih­mi­sis­tä, jot­ka ha­lu­a­vat to­teut­taa it­se­ään ja ra­kas­taa tätä maa­il­maa. He ovat ul­ko­nai­ses­ti hurs­kai­ta, mut­ta kiel­tä­vät us­kon voi­man. He ovat ai­na alt­tii­ta uu­sil­le ope­tuk­sil­le, mut­ta ei­vät voi pääs­tä sel­vil­le to­tuu­des­ta. Nämä uu­det opit ja opet­ta­jat pyr­ki­vät rik­ko­maan ko­tien ja myös Ju­ma­lan las­ten per­heyh­tey­den ja rak­kau­den.

Ga­la­ti­an seu­ra­kun­nas­sa täl­lai­set opet­ta­jat oli­vat saa­neet kan­na­tus­ta (Gal. 5). Va­pau­den var­jol­la he oli­vat opet­ta­mas­sa toi­sen­lais­ta rak­kaut­ta kuin Paa­va­li ja muut apos­to­lit opet­ti­vat.

Kun apos­to­lit opet­ti­vat Kris­tuk­sen rak­kau­den neu­vo­van us­ko­maan kaik­ki syn­nit an­teek­si ja elä­mään va­paa­na syn­nin ja lain or­juu­des­ta, nämä opet­ta­jat opet­ti­vat va­paut­ta, mikä oli yl­lyk­keek­si li­hal­le ja ih­mis­luon­nol­le. He ko­ros­ti­vat myös ym­pä­ri­leik­kauk­sen tär­keyt­tä.

Paa­va­lin neu­vo ga­la­ta­lai­sil­le oli: ”Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko”. ”Py­sy­käät siis sii­nä va­pau­des­sa, jol­la Kris­tus mei­tä va­pah­ta­nut on.”

Paa­va­lin neu­vo on ajan­koh­tai­nen

Täs­sä­kin ajas­sa Ju­ma­lan sa­nan neu­vo meil­le on sama kuin Paa­va­lin neu­vo Ti­mo­teuk­sel­le: ”Pidä sinä kiin­ni sii­tä, min­kä olet op­pi­nut – – kos­ka tie­dät, keil­tä olet sen op­pi­nut” (2. Tim. 3:14). ”Säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to!” (1. Tim. 1:19.)

Tä­män ke­ho­tuk­sen ”pää­mää­rä­nä on rak­kaus, joka tu­lee puh­taas­ta sy­dä­mes­tä, hy­väs­tä omas­ta­tun­nos­ta ja vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta”. Eräät oli­vat jo Paa­va­lin ajal­la ”ek­sy­neet täs­tä pois ja ru­ven­neet jaa­rit­te­le­maan jou­ta­via”. Ek­sy­nei­tä Ju­ma­lan sana kut­sui pa­ran­nuk­seen ja va­roit­ti nii­tä, jot­ka ”täs­sä maa­il­mas­sa ovat rik­kai­ta, et­tei­vät he yl­pei­li­si ei­vät­kä pa­ni­si toi­vo­aan epä­var­maan rik­kau­teen” (1. Tim. 6:17).

Ju­ma­lan sana tah­too roh­kais­ta ja loh­dut­taa heik­koa Ju­ma­lan las­ta: ”Jos me val­keu­des­sa va­el­lam­me, niin kuin hän­kin val­keu­des­sa on, niin meil­lä on osal­li­suus kes­ke­näm­me, ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, hä­nen Poi­kan­sa veri puh­dis­taa mei­tä kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7).

Täs­sä val­keu­des­sa, sen osal­li­suu­des­sa ja an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa, on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja hä­nen van­hurs­kau­ten­sa. Ja sen ohes­sa kaik­ki muu­kin meil­le an­ne­taan. (Matt. 6:33.)

Jari Lat­va­la
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Korkea aika hellittää muinaisuskosta ja sitä hyödyntävistä manipuloijista.
Vapahtaja olet sinä!

Äänestä
  • Etkö usko Kristukseen Vapahtajana?

    Äänestä

4 Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: "Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään."
5 Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani."
6 Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet,
7 Jumala on asettanut uuden määräpäivän, "tämän päivän". Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.

Äänestä
  • 19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

    16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

”Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko

Kuu­lin ta­ri­nan ih­mi­ses­tä, jol­le seu­ra­pu­heet ja us­ko­vais­ten jou­kos­sa ole­mi­nen oli­vat käy­neet ah­dis­ta­vak­si, kos­ka hän oli niin mo­nes­ta asi­as­ta eri miel­tä. Muun mu­as­sa osal­lis­tu­mi­nen ur­hei­lu-, mu­siik­ki- ja kult­tuu­ri­ta­pah­tu­miin sekä kä­si­tys per­he­suun­nit­te­lus­ta ja nais­pap­peu­des­ta oli­vat tul­leet kes­kei­sik­si ky­sy­myk­sik­si.

Hä­nen mie­leen­sä oli­vat pa­lau­tu­neet myös ko­ke­muk­set nuo­ruu­des­ta, jol­loin hän oli ko­ke­nut ra­joit­ta­va­na suh­tau­tu­mi­sen mu­siik­kiin ja nuo­ri­so­kult­tuu­riin sekä seu­rus­te­luun. Hil­jal­leen en­nen tur­val­li­sel­ta tun­tu­nut yh­tei­sö oli muut­tu­nut vie­raak­si.

Hän ker­toi nyt löy­tä­neen­sä va­pau­den to­teut­taa it­se­ään ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään ja Ju­ma­laa. Hän kui­ten­kin kai­pa­si yh­teyt­tä, mitä oli ai­em­min ko­ke­nut.

Kris­tus va­pah­ti va­pau­teen

Täl­lai­ses­ta lu­kies­sa ja kuul­les­sa mie­lee­ni nou­se­vat Paa­va­lin sa­nat Ti­mo­teuk­sel­le (2. Tim. 3) ih­mi­sis­tä, jot­ka ha­lu­a­vat to­teut­taa it­se­ään ja ra­kas­taa tätä maa­il­maa. He ovat ul­ko­nai­ses­ti hurs­kai­ta, mut­ta kiel­tä­vät us­kon voi­man. He ovat ai­na alt­tii­ta uu­sil­le ope­tuk­sil­le, mut­ta ei­vät voi pääs­tä sel­vil­le to­tuu­des­ta. Nämä uu­det opit ja opet­ta­jat pyr­ki­vät rik­ko­maan ko­tien ja myös Ju­ma­lan las­ten per­heyh­tey­den ja rak­kau­den.

Ga­la­ti­an seu­ra­kun­nas­sa täl­lai­set opet­ta­jat oli­vat saa­neet kan­na­tus­ta (Gal. 5). Va­pau­den var­jol­la he oli­vat opet­ta­mas­sa toi­sen­lais­ta rak­kaut­ta kuin Paa­va­li ja muut apos­to­lit opet­ti­vat.

Kun apos­to­lit opet­ti­vat Kris­tuk­sen rak­kau­den neu­vo­van us­ko­maan kaik­ki syn­nit an­teek­si ja elä­mään va­paa­na syn­nin ja lain or­juu­des­ta, nämä opet­ta­jat opet­ti­vat va­paut­ta, mikä oli yl­lyk­keek­si li­hal­le ja ih­mis­luon­nol­le. He ko­ros­ti­vat myös ym­pä­ri­leik­kauk­sen tär­keyt­tä.

Paa­va­lin neu­vo ga­la­ta­lai­sil­le oli: ”Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko”. ”Py­sy­käät siis sii­nä va­pau­des­sa, jol­la Kris­tus mei­tä va­pah­ta­nut on.”

Paa­va­lin neu­vo on ajan­koh­tai­nen

Täs­sä­kin ajas­sa Ju­ma­lan sa­nan neu­vo meil­le on sama kuin Paa­va­lin neu­vo Ti­mo­teuk­sel­le: ”Pidä sinä kiin­ni sii­tä, min­kä olet op­pi­nut – – kos­ka tie­dät, keil­tä olet sen op­pi­nut” (2. Tim. 3:14). ”Säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to!” (1. Tim. 1:19.)

Tä­män ke­ho­tuk­sen ”pää­mää­rä­nä on rak­kaus, joka tu­lee puh­taas­ta sy­dä­mes­tä, hy­väs­tä omas­ta­tun­nos­ta ja vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta”. Eräät oli­vat jo Paa­va­lin ajal­la ”ek­sy­neet täs­tä pois ja ru­ven­neet jaa­rit­te­le­maan jou­ta­via”. Ek­sy­nei­tä Ju­ma­lan sana kut­sui pa­ran­nuk­seen ja va­roit­ti nii­tä, jot­ka ”täs­sä maa­il­mas­sa ovat rik­kai­ta, et­tei­vät he yl­pei­li­si ei­vät­kä pa­ni­si toi­vo­aan epä­var­maan rik­kau­teen” (1. Tim. 6:17).

Ju­ma­lan sana tah­too roh­kais­ta ja loh­dut­taa heik­koa Ju­ma­lan las­ta: ”Jos me val­keu­des­sa va­el­lam­me, niin kuin hän­kin val­keu­des­sa on, niin meil­lä on osal­li­suus kes­ke­näm­me, ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, hä­nen Poi­kan­sa veri puh­dis­taa mei­tä kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7).

Täs­sä val­keu­des­sa, sen osal­li­suu­des­sa ja an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa, on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja hä­nen van­hurs­kau­ten­sa. Ja sen ohes­sa kaik­ki muu­kin meil­le an­ne­taan. (Matt. 6:33.)

Jari Lat­va­la

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu