Ensilumien sataessa maahan mieleeni muistui vanha tapaus, jossa olimme Helsingin rauhanyhdistyksen raamattuluokkalaisten kanssa Kuusamossa retkellä.
Linja-auto oli täynnä innokkaita lapsia, nuoria ja aikuisia. Retken päätteeksi tulimme suuren Rukatunturin juurelle. Mäki näytti kaupunkilaisen silmissä suurelta, ja sinnehän sitä kiivettiin, suksia raahaten ja laskettiin alas. Päivä kului hupaisasti. Riitti naurua ja vauhdikkaita tilanteita. Päivän päätteeksi tulin vilkaisseeksi puusuksieni pohjia – ne olivat kuluneet aivan pyöreiksi! Näin oli käynyt muillekin. Me kaupunkilaiset opimme, että paikallisten suksissa on teräskantit. Heillä oli oikeat varusteet.
Eilen opin taas uutta. Menin tyttäreni kaupunkiasuntoon vierailulle. Olisi pitänyt kiinnittää yksi pieni hylly seinään kahdella ruuvilla – pikku homma. Ainoa ongelma oli se, että minulla ei ollut poraa, akkuporakonetta eikä ruuveja. Vaikka minulla on kotona autotalli täynnä työkaluja ja ruuviämpäreitä, jouduin avuttomana luopumaan hyllynkiinnitysyrityksestä. Opin, että oikeat varusteet pitää olla mukana.
Oikea taisteluvarustus lahjaa
Efesolaiskirjeessä meitä kehotetaan pukemaan yllemme Jumalan taisteluvarustus. Varustusta ei tarvita ihmisiä, vaan henkivaltoja vastaan. Varustus tarkoittaa valmistautumista. Varustusta tarvitaan, jotta voisimme ”pahan päivän tullen tehdä vastarintaa ja selviytyä taistelusta pystyssä pysyen” (Ef. 6:13).
Oikea taisteluvarustus on elävän uskon tavoin kokonaan lahjaa. Ihminen on rajallisine voimineen ja puutteellisine taitoineen täysin kykenemätön valmistamaan itselleen varustusta ”tämän pimeyden maailman hallitsijoita” (Ef. 6:12) vastaan.
Henkivaltojen taistelussa tarvitaan vanhurskauden haarniskaa. Vanhurskaus on Jumalan oikeamielisyyttä, josta ihminen pääsee osalliseksi uskomalla Jumalan lupauksiin. Erehtymätön Jumala on antanut erehtyvälle ihmiselle mahdollisuuden, joka on usko Kristuksen ansioon, lunastukseen. Kristuksen ylösnousemuksen kautta jokainen uskova on vanhurskas ja osallinen iankaikkisesta elämästä. Näin vanhurskauden haarniska antaa Jumalan omille lapsille kuolemattomuuden. Tämä haarniska on sidottu kiinni totuuden vyöllä, pysyvällä totuudella.
Usko on suoja
Elävä usko antaa ihmiselle mahdollisuuden jakaa saamaansa lahjaa eteenpäin. Pyhä Henki antaa ymmärryksen uskon lahjan merkityksestä ja myös halun kertoa uskosta muille ihmisille.
Evankeliumi on uskon ydin, jonka kuulemalla ja uskomalla Jumalasta eroon joutunut pääsee takaisin Jumalan luo, kotiin Jumalan valtakuntaan. Tätä rauhan evankeliumia Jumalan lapsi kantaa mukanaan. Hän on sitonut jalkineikseen ”alttiuden julistaa rauhan evankeliumia” (Ef. 6:15).
Nuolia vastaan tarvitaan kilpeä. Kilpi on uskon kilpi, jota kohottamalla voi torjua ”pahan palavat nuolet” (Ef. 6:16). Nuoli on lähetetty matkaan surmaamistarkoituksessa. Vihollisen ainoa päämäärä on uskonelämän sammuttaminen. Näitä nuolia on useita, ja ne voivat tulla yllättäen.
Raamattu ei vähättele vihollisen voimaa, eikä kukaan ei ole täysin suojassa henkivaltojen hyökkäyksiltä. Onneksi on suoja, usko, johon kilpistyvät voimakkaatkin vihollisen hyökkäykset. Uskonelämän hoitaminen ja Jumalan valtakunnan matkasaattoon hakeutuminen ovat meillä turvanamme. Yksinäisen taistelijan on turvatonta kulkea vaarojen keskellä.
Jumalan sana – paras ase
Varustuksesta on mainittu vielä pelastuksen kypärä ja Hengen miekka. Jumala on sanassaan ilmoittanut tahtonsa, ja siksi Jumalan sana on tärkeääkin tärkeämpi. Jumalan sanaa selitetään Pyhän Hengen avulla, ja siksi Efesolaiskirjeen kirjoittaja on valinnut Jumalan sanan vertauskuvaksi miekan. Hyökkäystilanteessa paras ase puolustautumiseen on Jumalan sana, ei ihmisen oma mielipide tai tahto.
Varusteet on hyvä pitää mukana. Puusukset vaihtuivat aikanaan parempiin, ja aion mennä tyttäreni luo kylään ruuvipussin kanssa. Varusteet henkivaltoja vastaan ovat kokonaan toista luokkaa. Efesolaiskirjeen kohta päättyy rukoukseen: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef. 6:18).
Arto Paavola
Linja-auto oli täynnä innokkaita lapsia, nuoria ja aikuisia. Retken päätteeksi tulimme suuren Rukatunturin juurelle. Mäki näytti kaupunkilaisen silmissä suurelta, ja sinnehän sitä kiivettiin, suksia raahaten ja laskettiin alas. Päivä kului hupaisasti. Riitti naurua ja vauhdikkaita tilanteita. Päivän päätteeksi tulin vilkaisseeksi puusuksieni pohjia – ne olivat kuluneet aivan pyöreiksi! Näin oli käynyt muillekin. Me kaupunkilaiset opimme, että paikallisten suksissa on teräskantit. Heillä oli oikeat varusteet.
Eilen opin taas uutta. Menin tyttäreni kaupunkiasuntoon vierailulle. Olisi pitänyt kiinnittää yksi pieni hylly seinään kahdella ruuvilla – pikku homma. Ainoa ongelma oli se, että minulla ei ollut poraa, akkuporakonetta eikä ruuveja. Vaikka minulla on kotona autotalli täynnä työkaluja ja ruuviämpäreitä, jouduin avuttomana luopumaan hyllynkiinnitysyrityksestä. Opin, että oikeat varusteet pitää olla mukana.
Oikea taisteluvarustus lahjaa
Efesolaiskirjeessä meitä kehotetaan pukemaan yllemme Jumalan taisteluvarustus. Varustusta ei tarvita ihmisiä, vaan henkivaltoja vastaan. Varustus tarkoittaa valmistautumista. Varustusta tarvitaan, jotta voisimme ”pahan päivän tullen tehdä vastarintaa ja selviytyä taistelusta pystyssä pysyen” (Ef. 6:13).
Oikea taisteluvarustus on elävän uskon tavoin kokonaan lahjaa. Ihminen on rajallisine voimineen ja puutteellisine taitoineen täysin kykenemätön valmistamaan itselleen varustusta ”tämän pimeyden maailman hallitsijoita” (Ef. 6:12) vastaan.
Henkivaltojen taistelussa tarvitaan vanhurskauden haarniskaa. Vanhurskaus on Jumalan oikeamielisyyttä, josta ihminen pääsee osalliseksi uskomalla Jumalan lupauksiin. Erehtymätön Jumala on antanut erehtyvälle ihmiselle mahdollisuuden, joka on usko Kristuksen ansioon, lunastukseen. Kristuksen ylösnousemuksen kautta jokainen uskova on vanhurskas ja osallinen iankaikkisesta elämästä. Näin vanhurskauden haarniska antaa Jumalan omille lapsille kuolemattomuuden. Tämä haarniska on sidottu kiinni totuuden vyöllä, pysyvällä totuudella.
Usko on suoja
Elävä usko antaa ihmiselle mahdollisuuden jakaa saamaansa lahjaa eteenpäin. Pyhä Henki antaa ymmärryksen uskon lahjan merkityksestä ja myös halun kertoa uskosta muille ihmisille.
Evankeliumi on uskon ydin, jonka kuulemalla ja uskomalla Jumalasta eroon joutunut pääsee takaisin Jumalan luo, kotiin Jumalan valtakuntaan. Tätä rauhan evankeliumia Jumalan lapsi kantaa mukanaan. Hän on sitonut jalkineikseen ”alttiuden julistaa rauhan evankeliumia” (Ef. 6:15).
Nuolia vastaan tarvitaan kilpeä. Kilpi on uskon kilpi, jota kohottamalla voi torjua ”pahan palavat nuolet” (Ef. 6:16). Nuoli on lähetetty matkaan surmaamistarkoituksessa. Vihollisen ainoa päämäärä on uskonelämän sammuttaminen. Näitä nuolia on useita, ja ne voivat tulla yllättäen.
Raamattu ei vähättele vihollisen voimaa, eikä kukaan ei ole täysin suojassa henkivaltojen hyökkäyksiltä. Onneksi on suoja, usko, johon kilpistyvät voimakkaatkin vihollisen hyökkäykset. Uskonelämän hoitaminen ja Jumalan valtakunnan matkasaattoon hakeutuminen ovat meillä turvanamme. Yksinäisen taistelijan on turvatonta kulkea vaarojen keskellä.
Jumalan sana – paras ase
Varustuksesta on mainittu vielä pelastuksen kypärä ja Hengen miekka. Jumala on sanassaan ilmoittanut tahtonsa, ja siksi Jumalan sana on tärkeääkin tärkeämpi. Jumalan sanaa selitetään Pyhän Hengen avulla, ja siksi Efesolaiskirjeen kirjoittaja on valinnut Jumalan sanan vertauskuvaksi miekan. Hyökkäystilanteessa paras ase puolustautumiseen on Jumalan sana, ei ihmisen oma mielipide tai tahto.
Varusteet on hyvä pitää mukana. Puusukset vaihtuivat aikanaan parempiin, ja aion mennä tyttäreni luo kylään ruuvipussin kanssa. Varusteet henkivaltoja vastaan ovat kokonaan toista luokkaa. Efesolaiskirjeen kohta päättyy rukoukseen: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef. 6:18).
Arto Paavola
Vastaukset 3
Vanhimmat
1 Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä.
2 Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi".
3 Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin".
4 Siellä oli kultainen suitsutusalttari ja liitonarkku, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty. Arkussa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut.
5 Arkun päällä olivat kerubit, kirkkauden enkelit, jotka siivillään varjosivat syntien sovituspaikkaa. Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti.
6 Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta.
7 Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit.
8 Näin Pyhä Henki osoittaa, että kaikkeinpyhimpään ei avata pääsyä niin kauan kuin teltan etumainen huone on vielä paikallaan.
9 Tämä kaikki kuvaa nykyistä aikaa: lahjoja ja uhreja kyllä tuodaan, mutta jumalanpalvelukseen osallistuvan omatunto ei niistä puhdistu, ne eivät tee häntä täydelliseksi.
10 Samalla tavoin kuin määräruoat ja määräjuomat ja erilaiset pesut nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin ja pätevät ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan.
12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
13 Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.
14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
2 Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne.