Ei pakkia???

Huomenta

Toukokuun alussa diagnosoitu diabetes. Kuukautta ennen diagnoosia arvelin tämän tulevan tapahtuvaksi. Aloitin tuolloin elämäntapamuutoksen, jossa karsin turhat hiilarit pois ja lisäsin fyysistä aktiivisuutta. Vointi parani jo tuona aikana. Työterveydessä verikokeiden perusteella diagnoosi oli määräaikainen ja epävarma. Tämä siksi että kohonneille sokereille oli käypä syy muualla kuin diabeteksessä. Keskusteltiin että tuo sokereita nostattava elämäntapajakso oli väliaikainen ja olen palannut ruotuun ja n. 3 kuukauden päästä tarkastellaan veriarvot uudelleen ja todetaan olenko sairas vai terve ja jos olenkin sairas, olenko voinut korjata sairauteni siihen tilaan että voin elää lääkkeetöntä elämää.

Pyhiä ennen tämä joutui kyllä pyytämään virka-apua terveyskeskuksesta jonne mentäessä tilanne muuttui. Lääkäri kirjoitti diagnoosin pysyväksi ja ehdottoman varmaksi. Lääkkeitä määrätessä hän sanoi että näitä on napsittava ja piikitettävä lopun ikää. Flegmaattisesti katsoi lihavaa poikaa ja sanoi että elämäntapamuutokset ovat kaltaisellesi toiveunta ja käski syödä samaan malliin kuin ennenkin, mutta muistaa että ottaa lääkkeet. Samalla pelotteli jalkojen amputaatiolla ja sokeudella, josta on nyt sitten seurausta ettei rasitusvammaista jalkaakaan uskalla mennä näyttämään koska on diagnosoitu diabetes ja kaikki vaivat voidaan kuitata sillä.

No kuitenkin. Näiden lääkkeiden ja noihin määrätyn annoksen piti tuoda verensokerit hallitusti 2-3 viikossa normaalille tasolle. Tosiasiallinen laskeuma oli että 2-3 päivää ja sokerini oli 4-6. Lääkäri ei huomioinut sitä, etten ole sairas vaan nostanut sokereitani suurella määrällä hiilihydraatteja n. 12kk ajan ja sitä hiilarip*sk** oli elimistössä. Vhh ja lääkkeet romahdutti sokerit alas, piikittämistä kuitenkin määrättiin lisää, samoten metukkaa 1g aamuksi illan lisäksi. En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään. Viikkoa myöhemmin lääkäri käski jättämään insuliinin pois ja määräsi forxcigan ja sanoi että tällä painon pudotuskin tehoaa. Tämän aloittamisen jälkeen paino lakkasi putoamasta ja joka toinen päivä olin sänkypotilaana, matalista sokereista ja nestehukasta johtuen. Jätin lääkkeen pois ja nuo haittavaikutukset ovat historiaa. On taas energiaa liikkua ja sokerit hyvässä tilassa.

Ja mikä se minun ongelma oikeasti on? Keskivartalolihavuus, rasvaa maksan ja haiman ympärillä. Haima tuottaa insuliinia normaalisti, mutta rasvan aiheuttama sokerituotanto maksassa heikentää insuliinin tehoa. Tätä hoidetaan silloin laihduttamalla, lisäten liikuntaa ja valitsemalla ravinto vähemmillä, sekä ns. paremmilla hiilihydraateilla.

Lähtöpaino oli 145kg toukokuun alussa. Nyt se on 115kg. Pitkä sokeri oli 117, nyt se on 31, väliaikana mainittakoon että 2kk alusta tuo pitkä oli 42. Paastot luokkaa 5,1-6,5, kun alussa ne oli 17. Maksa-arvo s-alat alussa 45 ja nyt 24. Kokonaiskolesteroli oli 4,9 ja nyt 4,1, trigly oli 1,77 ja nyt 1,3. HDL ja LDL ei ole ihan normeissa, mutta nekin ovat parantuneet, vaikka sitä punaista lihaa ja ihraa olen paljonkin syönyt.

Hyvää tässä on se, että olen saanut syödä hyvää ruokaa. Vatsa on ollut tyytyväinen, eikä nälässä tarvitse kärvistellä. Olen kahden viikon välein pitänyt herkkupäivän jossa olen nauttinut leivoksia, jäätelöä, suklaata, kermaperunoita makaronilaatikkoa ja todennut ettei elimistöni koe niitä ongelmaksi. Sokeriarvot käyttäytyy esimerkillisesti. Joka päivä en kyllä tätä enää uskalla.

Ja sanotaan nyt näin että kun saan painon tuonne 80-90 hujakoille, otan hiilareita taas "normaalimmin" lautaselle. Mutta sen mukaan kuin on lenkki- ja salisuunnitelmassa kulutus niille.

Lopuksi sanon että koen VHH paremmaksi vaihtoehdoksi omalle kohdalle. Olen liian nuori popsimaan jokapäiväisiä lääkkeitä.

Karppaamisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion suosittelminen tyypin 1 diabeetikoille on täysin vastuutonta ja hengenvaarallista. Tyypin 1 diabeetikoille suurin vaara on siinä, että verensokeri putoaa liian alas ei niinkään se, että verensokeri nousee ylös hiilihydraattia syödessä. Tyypin 1 diabeetikoilla liian alas putoava verensokeri on erittäin suuri vaara ja. Verensokerin putoamisesta liian alas voi seurata tajuttomuus ja jopa kuolema hyvin nopeasti. Toki verensokerin jatkuva korkealla olo hon huono asia sekin, koska se voi aiheuttaa lisäsairauksia, mutta verensokerin putoaminen liian alas on paljon vaarallisempaa ja se jvoi aiheuttaa jopa kuoleman hyvinkin nopeasti. Karppaamisen tai vähähiilihydraattisen ruokavalion suositteleminen tyypin 1 diabeetikoille on siis erittäin vastuutonta. Tyypin 1 diabeetikoiden lisäksi karppaaminen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa olla vaarallista myös niille typin 2 diabetikoille, jotka ovat insuliinihoidossa.

Lisäksi pitää nyt muistaa, että tyypin 2 diabeteksessa suurin ongelma liittyy insuliiniresistenssiin. Pelkkä hiilihydraattien karsiminen, karppaaminen tai hysteerinen hiilihydraattien välttely ei siis itsessään ole ratkasu vaan tarvitaan laajempaa elämäntapamuutosta, johon kuuluu mukaan liikunnan lisääminen, painon pudottaminen sekä terveellisesti syöminen ja turhien hiilihydraattien vähentäminen.

Kaikkien pitäisi kuitenkin muistaa, että aivot tarvitsevat hiilihydraatteja energian saantiin. Aivot ei pysty käyttämään proteiinia jne energianlähteenä ja aivot pystyvät siis käyttämään energianlähteenä vin hiilihydraatteja ja niistä saatavaa glukoosia. Aivot kuluttavat jo yksinään noin 120 grammaa glukoosia vuorokaudessa. Aivoille pitä taata riittävä energian saanti, joten täysi hiilihydraateista luopuminen eiole järkevää vaan on parempi syödä monipuolisesti ja terveellisesti.