Huhuu.. missä romantiikka.

Kirjoitukseni nyt vaan oli vastaveto kaikelle mitä täältä olen tänään lukenut.
Tiedän että elämä ei ole satua, tiedän sen liiankin hyvin, voisin näin sanoa.
Ja juuri siksi olen suuri romantiikan ja rakkauden kannattaja ikuisesti, loppuun saakka.

No, mitä olen tänäänkin täältä lueskellut, en sanoisi että noilla keinoin kovin hyvin voi edistää mitään tulevaa, ikävä kyllä.
Muutama kauniisti kirjoittava täällä on ja kiitos heille. Heillä ehkä jotain mahdollisuuksia on edistää asioita, ainakin toivon niin.

Minä ainakin luen runoja täällä ja muuallakin. Ymmärrän joskus runoja paremmin kuin muuta tekstiä. Runous on joskus parhain keino kertoa tunteista, myös kaunein ja hienovaraisin.

Se on kovin ikävää sellainen. Kaikkea ei silti voi laittaa sen piikkiin että on kiire, velvollisuuksia, työtä ym. On myös mahdollista muuttaa omia asenteitaan ja uskomuksiaan. Tärkeää olisi antaa aikaa niille läheisille, rakkaille ihmisille. Olla joskus hiukan lapsenomainen ja leikkisä, ihan tavallisessa arjessakin. Tiedän, että sellainen on mahdollista. Ei saa pelätä että nolaa itsensä, täytyy joskus osata heittäytyä ja tehdä jotain täysin hullua.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kovin ikävää sellainen. Kaikkea ei silti voi laittaa sen piikkiin että on kiire, velvollisuuksia, työtä ym. On myös mahdollista muuttaa omia asenteitaan ja uskomuksiaan. Tärkeää olisi antaa aikaa niille läheisille, rakkaille ihmisille. Olla joskus hiukan lapsenomainen ja leikkisä, ihan tavallisessa arjessakin. Tiedän, että sellainen on mahdollista. Ei saa pelätä että nolaa itsensä, täytyy joskus osata heittäytyä ja tehdä jotain täysin hullua.

Lue lisää

Olet varsin oikeassa.

Tosin omalla kohdalla tuo johtui siitä, että toinen osapuoli ei ihan hoitanut osuuttaan yhteisistä velvoitteista ja yksin tyhjenee takki jossain vaiheessa. Ensin kuolee ilo, sitten leikkisyys, lopulta romantiikkakin, ennen pitkää kaikki.

Kohtuutonta kuormitusta edeltävällä ajalla jaksoin vaalia yhteistä iloa eri tavoin, koskaan eivät työt niin paljon kuormittaneet yksin.

Ei poista vastuuta itseltäni, olisi vain pitänyt herätä aikaisemmin vinoumaan ja olla jämäkämpi, eron uhallakin.

randombypasser kirjoitti:

Olet varsin oikeassa.

Tosin omalla kohdalla tuo johtui siitä, että toinen osapuoli ei ihan hoitanut osuuttaan yhteisistä velvoitteista ja yksin tyhjenee takki jossain vaiheessa. Ensin kuolee ilo, sitten leikkisyys, lopulta romantiikkakin, ennen pitkää kaikki.

Kohtuutonta kuormitusta edeltävällä ajalla jaksoin vaalia yhteistä iloa eri tavoin, koskaan eivät työt niin paljon kuormittaneet yksin.

Ei poista vastuuta itseltäni, olisi vain pitänyt herätä aikaisemmin vinoumaan ja olla jämäkämpi, eron uhallakin.

Lue lisää

No, eihän nämä ihmissuhde jutut välttämättä aina niin yksioikoisia ole. Ihmisillä on niin erilaisia tarpeita ja kulttuuriset tavat ja uskomukset voivat vaihdella kovinkin.
Luulisin kuitenkin että kaikki omalla tavallaan kaipaavat sitä huomiota ja hyväksyntää siltä omalta rakkaaltaan. Kivoja huomionosoituksia, tunnetta siitä että toinen arvostaa ja välittää.
Eikä se tietenkään niinkään voi mennä, että toinen vaan huomioi ja järjestää sitä romantiikkaa parisuhteeseen, vaan sen pitää olla vastavuoroista.

Ihanan tunnelmallista.
Teki mieli ruveta kirjoittelemaan jo runoa tuosta.
Jotenkin näen mielessäni nuo illan tummat sävyt ja kynttilöiden lepattavat kullanhohtoiset liekit.