Jumalan valta ja kunnia

Syk­syn 2015 uu­ti­sis­sa ovat ol­leet esil­lä suu­ret kan­san­jouk­ko­jen va­el­luk­set, sota ja vä­ki­val­ta sekä il­mas­ton­muu­tos, jon­ka vai­ku­tuk­set nä­ky­vät eri puo­lil­la maa­pal­loa.

Suur­ten ta­pah­tu­mien kes­kel­lä ih­mi­nen huo­maa pie­nuu­ten­sa. Moni on ky­sel­lyt huo­les­tu­nee­na: Mi­hin tämä kaik­ki joh­taa? Mi­ten käy ko­ti­maa­ni, en­tä koko maa­pal­lon?

Raa­mat­tu ei an­na yk­si­tyis­koh­tai­sia vas­tauk­sia mo­niin­kaan ih­mis­ten ky­sy­myk­siin. Maa­il­man myl­ler­tä­es­sä us­ko­vai­nen jou­tuu usein to­te­a­maan psal­min kir­joit­ta­jan sa­noin: ”Sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.” Sa­mal­la hän saa kui­ten­kin aja­tel­la ja us­koa luot­ta­vai­ses­ti: ”Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni” (Ps. 139:6).

Ju­ma­la joh­taa kai­ken

Raa­mat­tu va­kuut­taa, et­tä niin kan­so­jen kuin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten vai­heet ovat Ju­ma­lan kaik­ki­val­ti­ais­sa kä­sis­sä. Ju­ma­la on luo­nut sa­nal­laan koko luo­ma­kun­nan ja myös yl­lä­pi­tää kaik­kea sa­nal­laan.

Pu­hu­es­saan atee­na­lai­sil­le apos­to­li Paa­va­li to­te­si, et­tä Ju­ma­la on pait­si luo­nut kaik­ki ih­mi­set myös mää­rän­nyt kan­soil­le mää­rä­a­jat ja asu­ma-alu­ei­den ra­jat (Ap. t. 17:26). Ju­ma­la tie­tää kai­ken, vaik­ka me ih­mi­set em­me mo­nes­ti hä­nen aja­tuk­si­aan ja joh­da­tus­taan ym­mär­rä­kään.

Kirk­kom­me vuo­den 1948 Kris­ti­nop­pi muis­tut­taa, et­tä maa­il­mas­sa ta­pah­tu­va kär­si­mys ja tus­ka ei­vät tar­koi­ta, et­tä Ju­ma­lan joh­da­tus oli­si va­ja­vai­nen tai epä­täy­del­li­nen. ”Ju­ma­lan tiet ovat tut­ki­mat­to­mat. Usein kär­si­mys on syn­nin seu­raus­ta, mut­ta sil­loin­kaan se ei voi teh­dä tyh­jäk­si Ju­ma­lan joh­da­tus­ta.” (KO 13.)

Val­ta on Ju­ma­lal­la

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen saa us­kon kaut­ta ol­la jä­se­ne­nä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, jon­ka ku­nin­kaa­na on Her­ra Jee­sus Kris­tus. Kä­sit­tee­nä ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta” viit­taa sii­hen, et­tä tätä val­ta­kun­taa ei­vät joh­da ih­mi­set, vaan yk­sin Ju­ma­la.

Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen, ar­mol­li­nen ja an­teek­si­an­ta­vai­nen hal­lit­si­ja. Hä­nen val­ta­kun­tan­sa on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta, jos­ta ju­lis­te­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pää­see si­säl­le evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta. Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa sy­dä­meen­sä Py­hän Hen­gen, joka to­dis­taa ”mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä me olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16). Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ym­mär­tää us­kon kaut­ta elä­vän­sä val­ta­kun­nas­sa, joka on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä (Room. 14:17).

Ju­ma­lan kun­nia

Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa sa­nom­me tai­vaal­li­sel­le Isäl­le: ”Sil­lä si­nun on val­ta­kun­ta ja voi­ma ja kun­nia ian­kaik­ki­ses­ti.” Tämä muis­tut­taa ih­mis­tä sii­tä, et­tä Kaik­ki­val­ti­aan edes­sä hän on pie­ni, voi­ma­ton ja ym­mär­tä­mä­tön. Hän tar­vit­see Ju­ma­laa ja hä­nen ar­mo­aan.

Kaik­ki val­ta, voi­ma ja kun­nia ovat Ju­ma­lan. Tä­män tun­nus­taa myös psal­min kir­joit­ta­ja: ”Kun minä kat­se­len tai­vas­ta, si­nun kät­te­si työ­tä, kuu­ta ja täh­tiä, jot­ka olet aset­ta­nut pai­koil­leen – – mikä on ih­mi­nen! Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat. Mikä on ih­mis­lap­si! Kui­ten­kin pi­dät hä­nes­tä huo­len.” (Ps. 8:3–4.)

Ju­ma­lan val­ta ja kun­nia tu­le­vat eri­tyi­ses­ti esil­le hä­nen Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Ju­ma­la ra­kas­ti maa­il­maa niin pal­jon, et­tä lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa voit­ta­maan syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Jee­sus teki sen, mi­hin yk­si­kään ih­mi­nen ei pys­ty­nyt, ja ava­si meil­le tien Ju­ma­lan luok­se tai­vaa­seen.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu