Syksyn 2015 uutisissa ovat olleet esillä suuret kansanjoukkojen vaellukset, sota ja väkivalta sekä ilmastonmuutos, jonka vaikutukset näkyvät eri puolilla maapalloa.
Suurten tapahtumien keskellä ihminen huomaa pienuutensa. Moni on kysellyt huolestuneena: Mihin tämä kaikki johtaa? Miten käy kotimaani, entä koko maapallon?
Raamattu ei anna yksityiskohtaisia vastauksia moniinkaan ihmisten kysymyksiin. Maailman myllertäessä uskovainen joutuu usein toteamaan psalmin kirjoittajan sanoin: ”Siihen ei ymmärrykseni yllä.” Samalla hän saa kuitenkin ajatella ja uskoa luottavaisesti: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni” (Ps. 139:6).
Jumala johtaa kaiken
Raamattu vakuuttaa, että niin kansojen kuin yksittäisten ihmisten vaiheet ovat Jumalan kaikkivaltiaissa käsissä. Jumala on luonut sanallaan koko luomakunnan ja myös ylläpitää kaikkea sanallaan.
Puhuessaan ateenalaisille apostoli Paavali totesi, että Jumala on paitsi luonut kaikki ihmiset myös määrännyt kansoille määräajat ja asuma-alueiden rajat (Ap. t. 17:26). Jumala tietää kaiken, vaikka me ihmiset emme monesti hänen ajatuksiaan ja johdatustaan ymmärräkään.
Kirkkomme vuoden 1948 Kristinoppi muistuttaa, että maailmassa tapahtuva kärsimys ja tuska eivät tarkoita, että Jumalan johdatus olisi vajavainen tai epätäydellinen. ”Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Usein kärsimys on synnin seurausta, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.” (KO 13.)
Valta on Jumalalla
Uskovainen ihminen saa uskon kautta olla jäsenenä Jumalan valtakunnassa, jonka kuninkaana on Herra Jeesus Kristus. Käsitteenä ”Jumalan valtakunta” viittaa siihen, että tätä valtakuntaa eivät johda ihmiset, vaan yksin Jumala.
Jumala on kärsivällinen, armollinen ja anteeksiantavainen hallitsija. Hänen valtakuntansa on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta, josta julistetaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumia kaikille luoduille.
Jumalan valtakuntaan pääsee sisälle evankeliumin uskomisen kautta. Evankeliumin uskoja saa sydämeensä Pyhän Hengen, joka todistaa ”meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia” (Room. 8:16). Uskovainen ihminen ymmärtää uskon kautta elävänsä valtakunnassa, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).
Jumalan kunnia
Isä meidän -rukouksessa sanomme taivaalliselle Isälle: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.” Tämä muistuttaa ihmistä siitä, että Kaikkivaltiaan edessä hän on pieni, voimaton ja ymmärtämätön. Hän tarvitsee Jumalaa ja hänen armoaan.
Kaikki valta, voima ja kunnia ovat Jumalan. Tämän tunnustaa myös psalmin kirjoittaja: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:3–4.)
Jumalan valta ja kunnia tulevat erityisesti esille hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa voittamaan synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallan. Jeesus teki sen, mihin yksikään ihminen ei pystynyt, ja avasi meille tien Jumalan luokse taivaaseen.
Pekka Aittakumpu
Suurten tapahtumien keskellä ihminen huomaa pienuutensa. Moni on kysellyt huolestuneena: Mihin tämä kaikki johtaa? Miten käy kotimaani, entä koko maapallon?
Raamattu ei anna yksityiskohtaisia vastauksia moniinkaan ihmisten kysymyksiin. Maailman myllertäessä uskovainen joutuu usein toteamaan psalmin kirjoittajan sanoin: ”Siihen ei ymmärrykseni yllä.” Samalla hän saa kuitenkin ajatella ja uskoa luottavaisesti: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni” (Ps. 139:6).
Jumala johtaa kaiken
Raamattu vakuuttaa, että niin kansojen kuin yksittäisten ihmisten vaiheet ovat Jumalan kaikkivaltiaissa käsissä. Jumala on luonut sanallaan koko luomakunnan ja myös ylläpitää kaikkea sanallaan.
Puhuessaan ateenalaisille apostoli Paavali totesi, että Jumala on paitsi luonut kaikki ihmiset myös määrännyt kansoille määräajat ja asuma-alueiden rajat (Ap. t. 17:26). Jumala tietää kaiken, vaikka me ihmiset emme monesti hänen ajatuksiaan ja johdatustaan ymmärräkään.
Kirkkomme vuoden 1948 Kristinoppi muistuttaa, että maailmassa tapahtuva kärsimys ja tuska eivät tarkoita, että Jumalan johdatus olisi vajavainen tai epätäydellinen. ”Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Usein kärsimys on synnin seurausta, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.” (KO 13.)
Valta on Jumalalla
Uskovainen ihminen saa uskon kautta olla jäsenenä Jumalan valtakunnassa, jonka kuninkaana on Herra Jeesus Kristus. Käsitteenä ”Jumalan valtakunta” viittaa siihen, että tätä valtakuntaa eivät johda ihmiset, vaan yksin Jumala.
Jumala on kärsivällinen, armollinen ja anteeksiantavainen hallitsija. Hänen valtakuntansa on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta, josta julistetaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumia kaikille luoduille.
Jumalan valtakuntaan pääsee sisälle evankeliumin uskomisen kautta. Evankeliumin uskoja saa sydämeensä Pyhän Hengen, joka todistaa ”meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia” (Room. 8:16). Uskovainen ihminen ymmärtää uskon kautta elävänsä valtakunnassa, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).
Jumalan kunnia
Isä meidän -rukouksessa sanomme taivaalliselle Isälle: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.” Tämä muistuttaa ihmistä siitä, että Kaikkivaltiaan edessä hän on pieni, voimaton ja ymmärtämätön. Hän tarvitsee Jumalaa ja hänen armoaan.
Kaikki valta, voima ja kunnia ovat Jumalan. Tämän tunnustaa myös psalmin kirjoittaja: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:3–4.)
Jumalan valta ja kunnia tulevat erityisesti esille hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa voittamaan synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallan. Jeesus teki sen, mihin yksikään ihminen ei pystynyt, ja avasi meille tien Jumalan luokse taivaaseen.
Pekka Aittakumpu
Vastaukset 3
Vanhimmat
10 Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.
11 Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:
12 -- Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
13 Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.
14 Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta.
15 ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.
16 Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä -- hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun.
17 Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit.
18 Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.
5 Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
6 Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.
6 Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
7 Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.
8 Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen.