Minulla on ikävä

Sitä minää joka olin. Se joka oli onnellinen ja iloinen pienistäkin asioista. Joka toimi aina moraalinsa mukaisesti ja piti itseään arvossa. Luotti omaan vaistoon ja ihmisten hyvyyteen. Oma outo itsensä muiden mielipiteistä viis.

Missä on se hymy?
24139
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

Älä murehdi. Elät vain suvantokautta, meillä kaikilla on niitä. Kyllä sä tosi paikan tullen vielä itsesi löydät uudestaan. Kokemusta on.

Äänestä
  • Kiitos, mukava kuulla että kaikki ei ole menetetty.

    Äänestä

Aika haalistaa menneen,mutta sydän muistaa
ilon.

Äänestä

Tiedän tuon tunteen......... Voi kunpa saisi sen kaiken takaisin......

Äänestä
  • Naiivistin toivoisin että saisin jotenkin itseni takaisin, mieluusti vielä parempana versiona

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Naiivistin toivoisin että saisin jotenkin itseni takaisin, mieluusti vielä parempana versiona

    Rankkoja kokemuksia seuraa kaksi tienviittaa. Toinen niistä opettaa ja kehittää, johtaa vaikeuksien kautta voittoon. Ja toinen.. Ei kannata miettiä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Rankkoja kokemuksia seuraa kaksi tienviittaa. Toinen niistä opettaa ja kehittää, johtaa vaikeuksien kautta voittoon. Ja toinen.. Ei kannata miettiä.

    Ja marraskuu maksimoi kurjuuden. Aurinko kateissa ja yöunet katkonaisia. Jotain ajateltavaa, jonka avulla kestää kaamoksen?

    Äänestä

Ajattele positiivisesti, sekin piirre voi ilahduttaa jotain toista! Sinusta on tullut sisäiset kaunis. Älä katkeroidu, halusit kuitenkin antaa senkin toiselle. Niin hyvät ihmiset tekevät, antavat elämänsä muille ja itse kärsivät, kunhan muilla on hyvä olla. Pitää ajatella kauniisti, ja toisaalta jos ottavat niin ottavat vaikka väkisin. Henkinen raiskaus, ilman pornoa.

Äänestä
  • Sitä ne hakee, pitää orjia joilla vahvistaa omaa porukkaa. Valitettavasti etovia ihmisiä on vaan olemassa, jotka tykkäävät omia ihmissieluja ja ruveta johtamaan heitä. Määräämään heidän elämää. Kattokaa noita sanomien lifestyle ihmisiä, ei kukaan järkevä ihminen sano julkisesti syön lapseni kanssa 40 € / viikko ja olen onnellinen. Ennen olin pinnallinen. Miksi kaikki saa burnoutin ja yhtäkkiä haluavat kaikille hyvää ja luopuvat suosiolla milloin mistäkin. Tämä on sairasta, hyvin sairasta. Ja osa ihmisiä ei tarvii kestää mitään. Jos ei joudu niiden kynsiin, voi hyvinkin selvitä. Mutta muuten miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elättää jotain jota ei rakasta, tai miksi ihmiset puhuvat uudesta ajattelumallista. Herätkää ihmiset, tämä on kamalaa!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Sitä ne hakee, pitää orjia joilla vahvistaa omaa porukkaa. Valitettavasti etovia ihmisiä on vaan olemassa, jotka tykkäävät omia ihmissieluja ja ruveta johtamaan heitä. Määräämään heidän elämää. Kattokaa noita sanomien lifestyle ihmisiä, ei kukaan järkevä ihminen sano julkisesti syön lapseni kanssa 40 € / viikko ja olen onnellinen. Ennen olin pinnallinen. Miksi kaikki saa burnoutin ja yhtäkkiä haluavat kaikille hyvää ja luopuvat suosiolla milloin mistäkin. Tämä on sairasta, hyvin sairasta. Ja osa ihmisiä ei tarvii kestää mitään. Jos ei joudu niiden kynsiin, voi hyvinkin selvitä. Mutta muuten miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elättää jotain jota ei rakasta, tai miksi ihmiset puhuvat uudesta ajattelumallista. Herätkää ihmiset, tämä on kamalaa!

    Varmaan heidän elämäntyylinsä sopii, jos on kaikki kunnossa. Voithan sieltä täältä luovuttaa aikaa, muttei kukaan tavallinen ihminen joka tekee arkipuuhat, työt jne ole mitään mahdollista saavuttaa mitään tai löytää tasapainoa. Jos pitää ajastaan luovuttaa. Ei se toimi. Ja se kärjistyy vielä ennen näkemättömän vihaan. Varokaa! Nyt häviän täältä. Mutta sanokaa minun sanoneeni tästä ei hyvää seuraa.

    Äänestä

Sama juttu mulla. Ilo on kadonnut ja pienikin onnen tunne on jossain hukassa. En ikinä ole ollut näin maassa kuin nyt olen, miten mä jaksan nousta taas, kun aiemminkin se on ollut rankkaa. Ikävä sitä ihmistä, jolla oli haaveita ja unelmia, joka jaksoi uskoa ett kyllä se hyvä aika vielä eteen tulee. Pettynyt ihmisiin, en enää luota ihmisiin. Mieluummin katson alaspäin kuin toisia ihmisiä silmiin. Hymy ei ole herkässä enää.

Äänestä
  • kuinka lähellä olet ollut tuota ihmistä, sillä Jeesus on aina lähempänä, ei löydy syvyyttä, ei pimeyttä, mistä Hän ei jättäisi sua, jätä meikkis, hylkää ne

    https://www.youtube.com/watch?v=OP-00EwLdiU

    terveisin. arvaa kuka

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    kuinka lähellä olet ollut tuota ihmistä, sillä Jeesus on aina lähempänä, ei löydy syvyyttä, ei pimeyttä, mistä Hän ei jättäisi sua, jätä meikkis, hylkää ne

    https://www.youtube.com/watch?v=OP-00EwLdiU

    terveisin. arvaa kuka

    Tiuhti?

    Äänestä

  • Veit sanat mielestäni. Ihmisiin pettynyt. Meitä on.

    Äänestä

  • Hei, tää ei lohduta, mut tarjoaa vähän myötäeloa - samoin kuin sä koet, kokee moni muukin ja hei, meitä nk. herkkiä tuntevia ihmisiä on? Kuinka me löydettäisiin toisiamme?

    Äänestä

Älkää puuttuko muiden asioihin. Älkää laittako sanoja tai tunteita toisten ihmisten suuhun.

Äänestä

Minä olen varmaankin lapsellinen, mutta minulle olisi iso juttu jos hänen kanssaan uudelleen löytäisimme toisemme. Hänen menetyksensä on ollut liian suuri menetys, vaikkei hän omani sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan ollut. Hänessä näin, jos totta puhutaan, puolisoni, mutta "kuinkas sitten kävikään?"

Äänestä
  • Eihän näistä koskaan tiedä miten käy. Joskus tapahtumiin on suurempi tatkoitus mikä selviää vaan ajan kanssa. Ehkä löydätte vielä joskus miehen kanssa toisenne tai löytyy toisenlainen mies jota et ole vielä tavannutkaan?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Eihän näistä koskaan tiedä miten käy. Joskus tapahtumiin on suurempi tatkoitus mikä selviää vaan ajan kanssa. Ehkä löydätte vielä joskus miehen kanssa toisenne tai löytyy toisenlainen mies jota et ole vielä tavannutkaan?

    Vaikea kuvitella, että uskaltaisin hänen jälkeensä vielä päästää jonkun lähelleni. Vielä vaikeampaa visioida jotain voimakkaita tunteita siihen. Jossain kohtaa lakkaa kestämästä asioita.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Vaikea kuvitella, että uskaltaisin hänen jälkeensä vielä päästää jonkun lähelleni. Vielä vaikeampaa visioida jotain voimakkaita tunteita siihen. Jossain kohtaa lakkaa kestämästä asioita.

    Äh. Alkoi vähän hävettämään oman kirjoitukseni mollivoittoisuus. :(((

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Äh. Alkoi vähän hävettämään oman kirjoitukseni mollivoittoisuus. :(((

    Mikä?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mikä?

    No se just. Mutta tuolta se kyllä tuntuu. :(((

    Äänestä

En minäkään tiedä missä miun elämänilo on.

Mutta ei KAI voi odottaa ennee että sitä tuliskaan.

Se satuttoo mutta pä7vä kerrallaan ??..

Olen silti nähnyt sinun nauravan ja tuntuu että ne kasvot ol hetki sitten.

Nyt ,tännään tuntuu että sehän oli hetki sitten.

Mulla ol viimmä vuonna ....

Mitä????

Miten niin v7immä vuonna mutta siihen tais loppua minun elämä.

Uhkapeliä vähän siltä tuntui.

Haluan toipua kaikesta tästä .

Vaikka muistutti minua viäristä asioista .

Onko muille sattunut tuommoista että ei oikeasti välitäkkään .

Juominen vuoan saa tuntumaan kaiken niin helpolta.


Eihän Se oikein ole mutta mite itse tekisit van.....

No sillee,,,,lautuneena.

Pitäisikö minun kertoa joka asia kun nyt saa riittee .

En ymmärrä jos ihmiset ei oo koskaan vihaisia.

Minulla on vihaani syyni.

En odota ,enkä toivo että mieskään aina haluaisi.

Enkä torveloa ottais kuitenkaan.

Sinua en pidä sellaisena mutta pelkään olevani siulle jo liian vanha .

Mä itse huomaan kuinka miun piä on kutistunut.

Mutta ajattele ,jos syönkin .....


......

Nyt tunnen kuitenkin nälän jos on.

Eikä ne herkut helpota


####tulloo yleensä vuoan ,tai tullut parin päivän herkuttelu mutta mä luulen että se jo helpottoo.

Välillä ajattelen että nehän kohta jo loppuukin.

En tiedä suanko sitten rauhan jo psykoosista.

Liäkäri vuoan sano että sitten ne loppuu.

En pysty ajattelemaan että haluaisin niin olovan viälä, vaikka kärsinkin.

Kuullostella vuoan kevättä ja talvea.

Äänestä

Hyvä kysymys. Minä olen kyllä mies. Tuntuu, että elämä valui saatuani tietää asioita..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Sitä minää joka olin. Se joka oli onnellinen ja iloinen pienistäkin asioista. Joka toimi aina moraalinsa mukaisesti ja piti itseään arvossa. Luotti omaan vaistoon ja ihmisten hyvyyteen. Oma outo itsensä muiden mielipiteistä viis.

Missä on se hymy?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu