Toivomuskaivo........
Hinta,
Jonka maksat siitä ettet seurannut sydäntäsi,
On katumus,
Katumus ainiaaksi,
Ettet kuunnellut sydäntäsi
Hinta,
Jonka maksat siitä ettet seurannut sydäntäsi,
On katumus,
Katumus ainiaaksi,
Ettet kuunnellut sydäntäsi
Karu totuus . . .
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Klo 4.50 sait sitten ajatuksen kirjata tollasen toiveen näille sivuille?
Sydämen seuraamisen sijaan kannattaa olla pragmaattinen. Silloin tyydyttyy ainakin hetkellisesti.
Eipä ole tuota ongelmaa, sydäntä seurattu. Katua ei muutenkaan kannata omia tekemisiään, ottaa oppia ja ja seuraavalla kerralla paremmin
Galatalaiskirje 4: 5 raamattu..
Naiivia kuvittelua
En ole välttämättä samaa mieltä sun kanssas. Jos ei olisi tapahtunut asiaa a), en ois päätynyt paikkaan b) jossa odottelikin mun elämäni suurin rakkaus.
Joskus onnistaa pientä kulkijaa.
No jos sinun suurin syy riittää katumukseksi se, että et kuunnellut "sytäntäsi ääntä", kysyn, niin miten ne pahat lukuisat ja taas lukuisat pahat teot, ja se pahuus sinussa? Sitä ääntäkö kuuntelit? Vai oliko se sittenkin sinun sytämesi ääni?
Kunhan kysyn. Sytämiä on mustia ja sysimustia, harmaita ja vain harvoin valkoisia.
Ei ymmärrä, kenelle tämä kirjoitus, jos kysymys suhteesta, kuka tietää kenelle toisen sydän kuuluu, ketään ei voi väkisellä rakastaa.
Järkeä olis mun pitänyt kuunnella, ei olis tullut niin paljon paskaa niskaan kuin nyt on tullut. Toivomuskaivoon voisin heittää kolikon ja toivoa etten olis ikinä syntynytkään.
Älä kiellä sitä mikä on pyhää.
Ette tule koskaan löytämään Graalin maljaa,
Sillä se on kaikkialla,
Tuo ihmeistä suurin,
Eli syntyminen.
Lisään vielä tähän ripauksen toivoa,
Tuo kaivo ei ole pohjaton.
Joskus suurin voitto on ymmärtää luovuttaa ja täytyy olla onnellinen siitä, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa. Sillä mistä sinä tiedät, ettei olisi olemassa jotain vielä suurempaa ja parempaa?
Ja muistakaa!
Katumus on kuolleille..
Jos löytää suuren rakkauden, miksi etsisi jotain suurempaa ja parempaa? Omassa elämässä suuret rakkaudet on tullut 25v välein... Ei välttämättä tule edes seuraavaa edes. Jos löytää mitä etsii, miksi pitäisi kuroitella vielä enemmän.
Jos suuren rakkauden kohtaa ja yrittää omalta osaltaan tuoda kiinnostuksen ilmi tavalla tai toisella, mutta toinen sanoo ei-kiitos, ei voi kauheasti muuta. Ilman kahden ihmisen tahtoa ja toivetta, ei ole mitä tavoitella.
Ihastuksia tulee ja menee. Eikä ihastuminen edes johda useinkaan edes rakastumiseen. Silloin puhutaan ihan eri asiasta. Silloin on helppo siirtyä eteenpäin ja luovuttaa.
On olemassa suurempaa ja parempaa, mutt ei täällä vaan toisella puolella
Häh, ihme juttua. Sydän on ollut hiljaa kauan. Aika näyttää löytääkö se ihmisen jonka kanssa olisi mahdollista olla loppuelämän ajan.
Miksi puhut ajasta?
Minä pysäytin sen,
Jotta saisimme jälleen kerran olla Kaikki yhtä ❤️
Temppelini on suljettu sinulle.
Yksinään vaellan kera henkien täällä loputtomassa kaupunkien lomassa.
Viettäen viimeiset päiväni puistonpenkillä katsoen kun Argonit leikkii.
Mistä sinä eksynyt puhut?
Minun lihani Sinun lihassasi
Et voi sulkea temppeliä,
Jonka on luoja rakentanut.
Eksynyt todellakin, ei kiinnosta enää.
Kunhan elän tämän maallisen elämän loppuun, siinäkin on kestämistä.
Ja minä kädet verillä vedän laivasi satamaan,
Ja sen sytytän palamaan tähän rakkauden paskalampeen ❤️
Katselen laiturilta onkien, että mitä teet.
Mitkä on sun aikeet.
https://youtu.be/mTa47VIrhWA
N.10
Tiesin katuvani, jos en yritä. Siksi kerroin kiinnostuksestani ja tunteistani (lievennetty versio tosin). Kerroin tilateessa, jossa kertominen on puolisopivaa. Silti päätin kertoa saadakseni selvyyden. En kadu, päätös oli oikea.
Ymmärrätkö mikä on anonyymi?