"Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme."
Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut jälleen tilaisuuden toteuttaa kahdennentoista askeleen keskimmäistä osaa, sanomansaattoa. Viikko on ollut tosi kiireinen ja raskas, ja ensimmäinen reaktio puhelun tullessa olikin, että "voi ei, en millään jaksaisi...", mutta kummasti sitä jaksaa kun tärkeästä asiasta on kysymys.
Kahdestoista askel on jäänyt minulla hieman paitsioon viime aikoina, kun kevätkausi on ollut kiireimmillään. Sen sanoma on kuitenkin pysynyt kirkkaana: "Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena". Siis: jotta askelten tuloksena olisi voinut jotain kokea, askeleet on pitänyt ottaa. Kahdestoista askel kertoo myös selvästi, mihin ohjelmamme tähtää: hengelliseen heräämiseen.
Kahdennentoista askeleen loppu kertoo minulle sen, mikä on kaikkein tärkeintä: AA:n periaatteiden soveltaminen KAIKISSA toimissani.
Myös täällä keskustelupalstalla.
Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut jälleen tilaisuuden toteuttaa kahdennentoista askeleen keskimmäistä osaa, sanomansaattoa. Viikko on ollut tosi kiireinen ja raskas, ja ensimmäinen reaktio puhelun tullessa olikin, että "voi ei, en millään jaksaisi...", mutta kummasti sitä jaksaa kun tärkeästä asiasta on kysymys.
Kahdestoista askel on jäänyt minulla hieman paitsioon viime aikoina, kun kevätkausi on ollut kiireimmillään. Sen sanoma on kuitenkin pysynyt kirkkaana: "Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena". Siis: jotta askelten tuloksena olisi voinut jotain kokea, askeleet on pitänyt ottaa. Kahdestoista askel kertoo myös selvästi, mihin ohjelmamme tähtää: hengelliseen heräämiseen.
Kahdennentoista askeleen loppu kertoo minulle sen, mikä on kaikkein tärkeintä: AA:n periaatteiden soveltaminen KAIKISSA toimissani.
Myös täällä keskustelupalstalla.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näin se on.
Itse olen alkoholistin läheinen ja kirjoitin ystävättärelleni kirjeen, jossa kerroin mitä hän oli edellisellä vierailulla meillä tehnyt - tämä siksi, että hän kovasti ihmettelee, kun ei häntä enää kutsuta kyläilemään.
Päissään soitti ja oli kirjeestä vihainen. Kerroin vain, että oli oksentanut ja pissannut sänkyyn, levittänyt kalliin kasvorasvani käsivarsiinsa, puhunut ettei puheesta selvää saanut, nukkunut pitkälle iltapäivään.. Itse hän oli vaatinut selityksen siihen, miksi ei enää tavata.
Kyllä on alkoholistin vaikea myöntää oloevansa alkoholisti, en minä häntä ole alkoholistiksi kyllä koskaan sanonut, mutta voisi itse tehdä jotain johtopäätöksiä.
Voiko tälläinen kieltäminen kestää ennenaikaiseen kuolemaan asti? Miten ystävättäreni saisi sanoman?
Alkoholisti kieltää sairautensa
hautaan asti..valitettavasti.
Mitä sinä nyt tarkoitat. Olethan sinäkin ja minä myös tunnustaneet alkoholismimme ja minä en ainakaan ole vielä haudassa.
Siihen n. 2% luokkaan. ( toipumisprosentti )
Mikä ero on toipumisella ja raitistumisella?
tässä minun kokemukseni ja ymmärrykseni:
Voisin sanoa raitistuneeni lukemattomia kertoja. Siis päättäneeni lopettaa juomisen. Tosin se päätös yleensä piti vain päivän tai kaksi, parhaimmillaankin alle kaksi viikkoa (ja se edellytti sinnittelyä rystyset valkoisina).
Toipuminen on tarkoittanut minulle sitä, ettei enää tarvitse elää rystyset valkoisina. Sen lisäksi että olen raitistunut, olen omaksunut (ja opin koko ajan lisää) uuden elämäntavan, joka auttaa pitämään niin fyysisen, henkisen kuin hengellisen elämäni tasapainossa. Niin kauan kuin ne ovat tasapainossa, minun ei tarvitse juoda eikä siis kärsiä juomishimosta.
Kolmas näille läheinen termi voisi olla "parantuminen". Tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan en ole parantunut alkoholismista enkä tule siitä koskaan parantumaan. Käytännössä sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska niin kauan kuin en ota sitä ensimmäistä huikkaa, sairauteni on remissiossa.
Nimettömät Alkoholistit on AA:n perusteos. Siitä sAAmari tuntuu minun laillani ammentaneen käsityksensä toipumisesta.
AA:n 100 ensimmäistä jäsentä käsittivät toipuneeksi sellaisen alkoholistin, jolla ei enää ole pakkomiellettä juoda. He käyttävät kautta koko kirjan ilmausta "toipunut". Sana "toipuva" on käytössä vain yhden kerran: 9. luvun "Perheen suhtautuminen" ensimmäisessä virkkeessä.
"Ison kirjamme" 10. Askeleen teksti (6. luvussa "Toimintaan") kuvaa toipunutta alkoholistia mm. näin:
"Olemme lakanneet taistelemasta ketään tai mitään vastaan - edes alkoholia... Viina kiinnittää mieltämme harvoin... Suhteemme alkoholiin on kiihkoton, meillä on turvallinen ja suojattu olo."
Ihme on, että "toipuneeksi" kutsuu itseään aika harva AA:n jäsen. Jotain on muuttunut sitten "Sadan Ensimmäisen" päivien?
AA:ta eivät taida tuntea edes "jäsenet". Furmanin ohjelmassa oli juuri sellainen erikoisuus kuin ihminen, joka esiintyi koko nimellään ja naamallaan ja sanoi saaneensa AA:sta avun juomiseensa. Pilleriongelma hänellä oli tukeva edelleen. Tuota en ainakaan minä kutsuisi toipumiseksi.
Lääkärien käyttämä "remissio" tarkoittaa kai sairauden lepotilaa. Sellaiseen minä uskon alkoholismin kohdalla, kuten Ison Kirjan kuvaamaan toipumiseenkin, mutta "paranemiseen" en.
Kirjoita googleen sanat "hengellinen herääminen" ja tarkastele vastauksia. Hämmästyttävää, eikö totta.
Jos tunnet kokeneesi 12.askeleessa mainitun hengellisen heräämisen vot miettiä heräämisen laatua. Vastaako se yhtäkään hakukoneen antamaa vastausta.
Oli niin tai näin, kerro meille heräämisen tunnusmerkistö.
toisen liitteen ("Hengellinen kokemus") kuvaus riittää minulle. En jaksa sitä kokonaisuudessaan tänne kirjoittaa, mutta tässä ote:
"..Viimein hän käsittää, että hänen suhteessaan elämään on tapahtunut syvällinen muutos ja että hän tuskin on itse voinut saada tätä muutosta aikaan. Se, mikä usein tapahtuu muutamassa kuukaudessa, ei yleensä olisi ollut mahdollista vuosien itsekurilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenemme huomaavat löytäneensä arvaamatta sisäisen lähteen, jonka he tunnistavat vastaavan heidän käsitystään heitä itseään suuremmasta Voimasta."
Oletko sinä kokenut hengellisen heräämisen, vai et. (minulle voit tietysti valehdellakin, mutta et itsellesi)
Oliko ollut montakin vuotta AA:ssa ennen heräämistä, vai tapahtuiko se jo ennen AA:ta.
Omalla kohdallani hengelliseen kokemukseen ja heräämiseen ei tämän päivän tarkastelulla liity mitään mystistä. Mutta muutamien ensimmäisten viikkojen aikana sain tuta tuon muutoksen, jonka ystäväni näkivät paljon ennen kuin itse olin siitä tullut tietoiseksi.
Kun vanha ystäväni ja kantakuppilan portsari huikkaa luokseen ja sanoo: "Olet tullut uskoon", nosti se tarpeen heti alkaa selittää hänen näkemystään. Tänään voin hymyillä tuolle tilanteelle, joka ei tietysti silloin hymyilyttänyt. Aloin typertyneenä oikoa hänen havaintoaan.
Vasta tarkistettuani aikojen päästä tuon todistuksen sAAmarinkin mainitsemasta kohdasta Isoa Kirjaa, hyväksyin selityksen täydellisesti.
Siinä sanottiin selkeästi, että "uuden tulokkaan ystävät tajuavat tämän muutoksen, ennen kuin asianomainen on itse tullut siitä tietoiseksi".
Omalla kohdallani oivallukset tapahtuvat jälkijunassa ja niin varmaan on hyvä ollut ollakin. Mutta kun katselen jälkeenpäin, en voi kuvitella hengellisempää kokemusta, kuin tietoisuus alkoholismista niin kuin se ensimmäisessä askeleessa kuvataan.
Olen sen jälkeen vuosien saatossa kuullut monien jäsentovereiden vastaavista ja ovat vahvistaneet uskoani hengellisen kokemuksen olemuksesta. Ja sehän on juuri tuo sAAmarinkin mainitsema tietoisuus ITSEÄ SUUREMMASTA VOIMASTA. Uskonnollisemmat jäsentoverimme AA:ssa kutsuvat sitä jumalatietoisuudeksi.
Monien uusien tulokkaiden joutuessa ymmälle, olen saanut jakaa oman kokemukseni ja painottaa, ettei kenenkään ole syytä joutua pulaan ohjelmamme hengellisyyden takia. Entisen ateistin kokemus olkoon siitä osoituksena.
Kaikki mitä tarvitaan tuon muutoskokemuksen saavuttamiseen, on halukkuus, rehellisyys ja avoin mieli. Muutoskokemus on siis se otsikossani mainitsemani psyykkinen muutos, joka on poistanut pakonomaisen juomisen tarpeen.
Ja siinä on ihme!
että olet noin kiinnostunut kokemuksestani.
Kyllä, minä olen kokenut hengellisen heräämisen (mutta en hengellistä *kokemusta*, em. ote Ison Kirjan liitteestä selittää hyvin niiden eron). Hengellinen herääminen on ollut minulle prosessi, ei yksittäinen tapahtuma joka olisi ajoitettavissa tiettyyn päivään tai edes kuukauteen.
Etkö ole mielissäsi jos joku on kiinnostunut hengellisestä heräämisestäsi? Kuuluuko sana "imarrella" aktiiviseen sanavarastoosi?
>>Hengellinen herääminen on ollut minulle prosessi, ei yksittäinen tapahtuma joka olisi ajoitettavissa tiettyyn päivään tai edes kuukauteen. >>
Jos on kysymys noin yksiselitteisestä prosessista, kysyisin vielä oletko suorittanut kaikki 12 askelta.
kuuluu ihan aktiiviseen sanavarastooni, sen sijaan suorittamisesta olen pyrkinyt pääsemään eroon.
Olen toipumisprosessiani kuvannut täällä jo monessa keskustelussa, joten hieman turhauttavalta tuntuu jauhaa samaa asiaa.. Enkä ole ihan varma kiinnostuksesi vilpittömyydestä... Mutta olkoon menneeksi.
Olen saanut raittiuteni kolmen ensimmäisen askeleen avulla. Ensimmäinen askel auttoi ymmärtämään, etten hallitse sen paremmin juomista kuin ylipäänsä elämääni. Toinen askel oli helppo, koska tiesin jo mihin voin ja mihin en voi uskoa; KV:ni oli siis tiedossa, olin vain pitänyt Häntä "kaapissa". Kolmannessa askeleessa avasin oven ja annoin hänen astua puikkoihin.
Siinä vaiheessa en jatkanut askelia pitemmälle, vaikka mahdollisuus olisi ollut. "Humalluin" niin täysin raittiista elämästä, että muutama kuukausi vierähti ihan vain kevään tuloa ihmetellessä.
4,5 kk:n raittiuden kohdalla sain tilaisuuden osallistua Aloittajien viikonloppuun ja ottaa loput askeleet. Tein askelkummini kanssa neljännen ja viidennen askeleen, löysin suurimmat luonteenvirheeni ja pyysin niiden poistamista. Samalla minulle muodostui lista ihmisistä, joita tulisi hyvittää. Sitä en tietenkään voinut tehdä samana viikonloppuna.
Olen joutunut palaamaan 4.-9. askeleisiin, koska muistini on palannut vasta vähitellen. Kaikkein rankimmat jutut palautuivat mieleen vasta 1,5 vuoden raittiuden kohdalla. Mutta nekin on nyt kummin kanssa käsitelty.
10.-12. askeleet ovat päivittäisiä askeleita. Jos pysty(isi)n elämään niiden mukaisesti, minulle ei kerry/kertyisi lisää hyvitettävää.
Koen siis ottaneeni askeleet, kuten Iso Kirja sen kuvaa. En muista missään AA-kirjallisuudessa lukeneeni esim. perustajajäsentemme tehneen askeleita tahtiin askel/vuosi. Kyllä esim. Tri BObin painajainen kuvailee ohjelman ottamista ihan eri tavalla.
Kiitos mielenkiinnostasi. Kertoisitko nyt vuorostasi miksi asia oli sinulle näin tärkeä? Entä oletko sinä ottanut askeleet?
>>Kiitos mielenkiinnostasi. Kertoisitko nyt vuorostasi miksi asia oli sinulle näin tärkeä? Entä oletko sinä ottanut askeleet? >>
Lyhyesti: olen 60 vuotta vanha mies. Viimeiset n.20 vuotta olen ollut AA:ssa raittiina.
Minulle 12 askelta ovat ehdotuksia keskustelun aiheiksi. Tavallaan en ole ottanut yhtään aslelta, mutta keskustelen niistä kaikista jatkuvasti. Kirjoittamani saattaa tuntua oudolta, mutta vähän outo olen minäkin.
Minua on jo vuodet kiinnostanut käsite "hengellinen herääminen."
20 ensimmäistä ikävuottani tavoittelin hengellistä heräämistä sellaisena kun se uskonnollisessa mielessä ymmärretään. En onnistunut ja petyin.
20 seuraavaa vuotta join päivittäin.
n.40 vuotiaana sain pitävän otteen raittiudesta AA:n avulla ja käyn säännöllisesti ryhmässä. Täällä tavoitteeni taas oli hengellinen herääminen, mutta koin sen taas alussa ylivoimaisena.
Varsinainen läpimusto tapahtui psykoanalyysissä. Kävi nimittäin ilmi, että minulla on ylikorostunut itsekritiikki. Se mikä muille riitti ei riittänyt minulle.
Olen siis kokenut hengellisen heräämimisen, mutta minua on jäänyt kiinnostamaan miten muut ovat sen kokeneet.
>>Enkä ole ihan varma kiinnostuksesi vilpittömyydestä.>>
Kiitos kärsivällisyydestä
Elämä ilman tietoisuutta ei ole elämisen arvoista.
Näin julisti Sokrates aikoinaan...
Ison kirjan (Nimettömät Alkoholistit) toipumisohjelma johtaa TIETOISUUTEEN
Voin omasta kokemuksesta todistaa, että elämä on elämisen arvoista ilman alkoholia...
T. Tietoinen