Kristus täytti lain

Anonyymi kirjoitti:

Jo­kai­nen ih­mi­nen jou­tuu jat­ku­vas­ti te­ke­mi­siin eri­lais­ten oh­jei­den, mää­räys­ten ja kiel­to­jen, siis la­kien kans­sa. Vil­pit­tö­mäs­tä tah­dos­ta­kin huo­li­mat­ta nii­den täyt­tä­mi­nen on ”työn ja tus­kan” ta­ka­na.

Mo­nien maal­lis­ten­kin la­kien pe­rus­ta­na on tai­vaan Ju­ma­lan an­ta­ma laki. Py­hän la­kin­sa hän il­moit­ti jo en­sim­mäi­sil­le ih­mi­sil­le. Kes­kel­lä pa­ra­tii­sia ole­van puun he­del­miin ei saa­nut edes kos­kea. Kui­ten­kin he kuun­te­li­vat Ju­ma­lan vas­tus­ta­jaa, pa­ho­lais­ta, ja jou­tui­vat syn­tiin en­sin sy­dä­mes­sään, sit­ten te­koi­na. Sii­tä huo­li­mat­ta ra­kas­ta­va Ju­ma­la an­toi lu­pauk­sen pe­las­tuk­ses­ta, vai­mon sie­me­nen, joka pol­kee rik­ki käär­meen pään.

Eri­tyi­sel­lä ta­val­la Ju­ma­la il­moit­ti la­kin­sa Moo­sek­sen kaut­ta omai­suus­kan­sal­leen Is­ra­e­lil­le. Tämä laki kos­kee koko ih­mis­kun­taa ja on edel­leen voi­mas­sa. Vuo­ri­saar­nas­sa Jee­sus opet­ti, et­tä hän ei ole tul­lut la­kia ku­mo­a­maan vaan täyt­tä­mään. Pie­nin­kään piir­to lais­ta ei ka­toa niin kau­an kuin tai­vas ja maa py­sy­vät.

Lain teh­tä­vät

Ju­ma­lan lain teh­tä­vä­nä on pi­tää ih­mi­nen Ju­ma­lan yh­tey­des­sä, es­tää pa­haa ja suo­jel­la elä­mää. Pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma ih­mi­nen ei ky­ke­ne riit­tä­väs­ti toi­mi­maan tois­ten par­haak­si ja ra­kas­ta­maan hei­tä. La­kia tar­vi­taan pi­tä­mään yl­lä yh­teis­kun­ta­jär­jes­tys­tä ja rau­haa.

Lail­la on myös hen­gel­li­nen teh­tä­vä. Apos­to­li Paa­va­li koki oma­koh­tai­ses­ti, mi­ten Ju­ma­lan laki he­rät­ti hä­nes­sä syn­nin. Ai­kai­sem­min oma­van­hurs­kas Sau­lus eli il­man la­kia, mut­ta kun syn­ti vir­ko­si, hän it­se ”kuo­li” (Room. 7).

Kos­ka laki ot­taa kiin­ni jo pa­hois­ta aja­tuk­sis­ta, ih­mi­nen ei voi elää vir­hee­tön­tä elä­mää. Sii­nä mie­les­sä laki il­men­tää Ju­ma­lan rak­kaut­ta, et­tä se on oh­jaa­mas­sa Kris­tuk­sen luo. Laki tah­too he­rät­tää syn­nin unes­sa nuk­ku­van ih­mi­sen hä­tään ja ka­tu­muk­seen, jot­ta sy­dän kai­pai­si evan­ke­liu­mia, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Vain evan­ke­liu­mi syn­nyt­tää us­kon ja tuo mu­ka­naan Py­hän Hen­gen.

Kris­tuk­sen so­vin­to­työ

Lain käs­kyt kir­kas­ta­vat Ju­ma­lan py­hää ja muut­tu­ma­ton­ta tah­toa. Epä­us­ko ja muut syn­nit saa­vat ker­ran lain kaut­ta tuo­mi­on­sa. Kos­ka ih­mi­nen on voi­ma­ton täyt­tä­mään lain vaa­ti­muk­sia, Ju­ma­lan täy­tyi lä­het­tää oma Poi­kan­sa tän­ne maa­il­maan ih­mi­sen hah­mos­sa. Näin Ju­ma­la tuo­mit­si ih­mi­ses­sä, omas­sa Po­jas­saan, ih­mis­ten syn­nit (Room. 8:3).

Riip­pu­es­saan ris­til­lä Jee­suk­ses­ta tuli syyt­tö­mä­nä, mut­ta kuo­le­maan tuo­mit­tu­na, Ju­ma­lan ki­ro­a­ma. Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat ker­to­vat sii­tä, mi­ten Ju­ma­lan Poi­ka kes­ti kil­voi­tuk­sen lop­puun as­ti: ”Se on täy­tet­ty.” Kris­tuk­sen so­vin­to­työ, lain täyt­tä­mi­nen ja ylös­nou­se­mus ovat us­kon­van­hurs­kau­den pe­rus­ta kai­kil­le niil­le, jot­ka us­ko­vat.

Lain al­ta ar­mon al­le

Paa­va­lin tun­to he­rä­si Jee­suk­sen pu­hut­te­lus­sa, ja us­ko­vai­nen Ana­ni­as sai ju­lis­taa hä­nel­le evan­ke­liu­mis­sa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Py­hän Hen­gen saa­mi­sen jäl­keen apos­to­lin la­ki­van­hurs­kaus vaih­tui us­kon­van­hurs­kau­teen (Ap. t. 9:1–18). Ko­ke­muk­sen opet­ta­ma­na hän nou­si voi­mak­kaas­ti vas­tus­ta­maan vää­rää ope­tus­ta, joka oli se­koit­ta­mas­sa lain mää­räyk­siä va­paa­seen evan­ke­liu­miin.

Ju­ma­lan edes­sä Ab­ra­ha­min lap­sia ovat syn­ty­pe­räs­tä riip­pu­mat­ta kaik­ki, jot­ka us­ko­vat. Ki­rot­tu­ja ovat ne, jot­ka vie­lä lain töis­sä riip­pu­vat. He elä­vät niis­sä (Gal. 3:7–10). Kos­ka Kris­tus täyt­ti lain ko­ko­naan, so­vin­to Ju­ma­lan edes­sä on täy­del­li­nen. Se an­taa to­del­li­sen va­pau­den. Us­ko­va ih­mi­nen saa ol­la rak­kau­den lain al­la, va­el­taa hen­ges­sä ar­mon opet­ta­ma­na.

”Mut­ta et­tei ken­kään van­hurs­kaak­si tule Ju­ma­lan edes­sä lain kaut­ta, se on tiet­tä­vä; sil­lä van­hurs­kaan pi­tää elä­män us­kos­ta” (Gal. 3:11).

Ai­mo Mik­ko­nen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä