Pystyyköhän sitä enää koskaan ihastumaan/tykästymään kehenkään monien pettymyksien ja epäonnen jälkeen. Tuntuu etten enää pysty tuntemaan mitään sellaisia tunteita ja ne ovat alkaneet entistä enemmän tuntumaan yhä vieraammilta.
Ontto sisusta
Anonyymi
976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa ao olla harhoineen ontto.
Eihän tuollaisella metallin palalla sydäntä edes ole.
Kyllä ne tunteet sinuakin vielä vievät kunhan oikea osuu kohdalle. Älä murehdi. Hyvä vaan ettet jokaiseen ihastu. Jotkut tekee niinkin.
Tuolta minustakin tuntuu, mutta sopivan osuessa kohdalle tunteet kyllä ilmaantuu. Usko pois. ☺️
Elämästä pystyy nauttimaan ilman sitä toistakin ihmistä. ☺️
https://www.is.fi/digitoday/art-2000007628227.html
Suurin odottein usein pettyy, kun taas loukkauksiin tottuu. Mutta joka aamu armo uusi. Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Älä murehdi, sanoivat vain.
Minä en ainakaan pysty. Minulla ei ole tunne-elämää. Pelkkää tasaista tyytyväistä viivaa kaikki. Ennen oli tunteita laidasta laitaan ja luulin niitä omiksi. Kävikin ilmi että ne oli mielialalääkkeiden aiheuttamaa epävakautta ja psykoottisuutta sekä masennusta ja maanisuutta eikä tunteita. Rakastamiseni olikin lääkepsykoottisuutta eikä rakkautta. No menee tämä elämä näinkin eikä ole valittamista.
Itselleni käynyt niin, että huonoista kokemuksista johtuen ympärille on rakentunut niin iso muuri, että tuskin sitä kukaan enää läpäisee. Senkin kanssa oppii olemaan.
Siltä se tuntuu minustakin, liian monta rankkaa vuotta. Ei ole voinut olla oma iloinen itsensä moneen vuoteen, kun on tehty jotain sellaista, mikä on pilannut elämää monella tapaa. Kaikki se mitä tehtiin ilman lupaa tulee vaikuttamaan loppuelämän ajan, niin paljon se on traumatisoinut. Nukuin iltapäiväunet ja näin unta, jossa tapahtui ahdistavia asioita. Stressi on läsnä jokaisessa päivässä.
Pettymyksiä täälläkin, mutta silti sydän jaksaa tuntea, joskus liikaakin.