Elän jatkuvassa sydänsurussa. Ei ole mitään konkreettista, mistä pitäisin kiinni enää. Silti en ole suostunut sinusta luopumaan. En halua luopua, koska olet SE. Tai olet hän. Sydän valitsi sinut, vaikka tässä ei ole ollut ikinä mitään järkeä.
Jos tietäisin varmasti, että et minua enää elämääsi halua, voisin päästää irti ja ottaa kivun vastaan. Nyt elelen välillä omissa illuusioissani, uskoen että päädymme vielä yhteen. Aina jossain kohdin havahdun siihen, että sinä et ole olemassa minulle missään ja putoan uudelleen syvään kuiluun.
Näiden kahden maailman välissä harhailen. En pääse eteenpäin, vaan hapuilen jossain. Elämä on menettänyt merkityksensä, en jaksaisi tätä epätietoisuudessa elämistä.
Joudun käymään yhä uudestaan läpi lyhyitä keskustelujamme, siitä mitä oikeasti tapahtui. Silti haluaisin uskoa ja toivoa, että kun aika on oikea tapaamme jälleen. Vähitellen vaan alkaa tuntua siltä, että mitään oikeaa aikaa ei ole tulossa.
Jos tietäisin varmasti, että et minua enää elämääsi halua, voisin päästää irti ja ottaa kivun vastaan. Nyt elelen välillä omissa illuusioissani, uskoen että päädymme vielä yhteen. Aina jossain kohdin havahdun siihen, että sinä et ole olemassa minulle missään ja putoan uudelleen syvään kuiluun.
Näiden kahden maailman välissä harhailen. En pääse eteenpäin, vaan hapuilen jossain. Elämä on menettänyt merkityksensä, en jaksaisi tätä epätietoisuudessa elämistä.
Joudun käymään yhä uudestaan läpi lyhyitä keskustelujamme, siitä mitä oikeasti tapahtui. Silti haluaisin uskoa ja toivoa, että kun aika on oikea tapaamme jälleen. Vähitellen vaan alkaa tuntua siltä, että mitään oikeaa aikaa ei ole tulossa.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ikävä on Pekkaa muttet ole hän tiedän.
Täällä toinenkin jolla on ikävä Pekkaa. Tai voi olla aika monikin..
Miksi ette soittaisi Pekan vaimolle ja kertoisi ikävästänne?
Ei hänellä ole vaimoa.
Se on hyvin outoa etten näe häntä koskaan missään jutella minun ja hänen pitäisi.
Et ole ainoa, jolle on käymässä samoin. Kiinnostava nainen katoaa jonnekin taivaan tuuliin...tai on jo kadonnut...minne lie menny?
Minulta lähes samat naiselle. Paljon olen elämää menettänyt, kun en ole täyttä varmuutta saanut hänen tunteistaan. Ristiriitaisia tulkintoja sen sijaan paljon. Olen kuitenkin alkanut näkemään asian niin, että on hyvä, että minulla on tavallista korkeampi vuori kavuttavana normaaliin elämään päästäkseni. Sitten kun (ei jos) voitan tämän tavallista isomman haasteen, niin uskon kasvattavani sillä henkistä vahvuuttani enemmän kuin mitä pienemmän haasteen täyttämisellä saisin. Riippumatta siitä että toteutuuko se (ainakin omassa päässäni oleva) pienen pienen mahdollisuus meidän jaetulle elämälle.
Toivon, että pääset normaaliin elämään kiinni. Se on kaikkein tärkeintä. Sitä itsekin opettelen ja yritän rakentaa hyvää perustaa. Ja ainahan se on jos, kun toisesta on kysymys, kun oman itsenkin kanssa haasteita. Ja nyt puhun itsestäni.
Onko aloitus hieman nuoremmalle miehelle?
Kenelleköhän tietojenkalastajalle nyt vastaan?! Todellakin vain hieman nuoremmalle.
Minulla vähän samankaltaisia aatoksia. Tämä on hyvin raskasta kaivata jotakuta jota ei ehkä koskaan tule saamaan. Pahinta on, että kuitenkin tavataan silloin tällöin irl, joten ei pysty eheytymään ja pääsemään irti :(.
Jos tapaat häntä irl, voit varmasti hieman tunnustella maastoa. Ihan jutustelun lomassa voi antaa pikku vinkkiä kiinnostuksesta. Eiköhän toinen tartu syöttiin, jos on molemminpuolista.
Samalla tavalla sydän itkee. En haluaisi luovuttaa, vaikka se olisi ehkä parempi molemmille. Rakas J
Oletko tehnyt hänelle selväksi kiinnostuksesi?
Jos on tehnyt rikoksia toista ihmistä kohtaan ei ole mitään toivoa suhteesta tai että yhteydenotto olisi suotavaa.
Tiedän tunteen.
On raskasta elää kun kaikki tuntuu merkityksettömältä kun se erityinen ihminen puuttuu viereltä.
Se ihminen tuntui niin oikealta. Tuli tunne että hänen kanssa minun kuuluisi olla.
Katsella merelle ja katsella yöllä tähtitaivasta.
Uppoutua kuumaan syleilyyn. Tehdä ihan arkisia asioita yhdessä..
Ei vaan voi käsittää.
Olisiko mikään muuttanut tilannetta ?
Vaikea sanoa , ehkä .
Ikäväkin vaivaa.
n->m
Niin. Joskus olisi mukava käpertyä sen tietyn kainaloon, vaikka vaan hetkeksi. Kurjaa kun ei voi jakaa asioita ihmisen kanssa, jonka kanssa ne haluaisi jakaa. Tuntuu, että jotain todella oleellista puuttuu. Voimia sinulle, vertainen <3
Ihan kauheaa on elää välillä illuusiossa ja uskoa että vielä hän jonain hetkenä on siinä lähellä olemassa ja havahtua ikävään ja siihen ettei se ole totta. Ja pudota tuskaan ja kipuun kun on niin vaikea olla sen asian kanssa ettei häntä saa. Tai ettei hän tunne samoin sillä minut se ahdistus vie siihen etten haluaisi elää. En kestä olla ilman häntä. Mutta tunteeni ei kiinnosta häntä. Se on musertavaa.
Yritä vähitellen totutella ajatukseen, ettet häntä saa. Ota kipu vastaan. Yritä hyväksyä, että näin on, niin mieli alkaa tekemään vähitellen luopumistyötään. Niin kauan se ei sitä tee, kun on jokin toivon ripe olemassa. Kun prosessi käynnistyy, tuskallisen hitaasti, mutta kuitenkin huomaat, että huonot olot tulee vähän harvemmin. Voimia sinulle pieni <3
Mistä sinä tiedät, että tuo yllä kirjoittava ei saa häntä. Miksi ylipäätään täällä neuvoa, että joku ei saa tai saa jonkun.
Ihan vaan päättelin sellaisesta, kun niin kirjoitti itse.
"Voimia pieni" juokse nyt jorpakkoon.. 🙄- sivusta
Sehän oli kauniisti sanottu. Ei sunkaan tarvi aina niin kovista olla,relaa.
Älä sano ettei kiinnosta ellet ole varma toisen ajatuksista .
Ei tuo mitään kovistelua ollut, sinulla koputus otsaan kun yrität jotain äiti Teresaa leikkiä.
Vetele kuivat.
Kuivaa sinä vetelät.
Joskus pitäisi vain heittää syrjään kontrolloiva ja analysoivat mieli. Tilaisuudet raukeavat loputtomalla analysoinnilla tyhjiin kuin sormien läpi valuva hiekka. Sisäinen puhe arvostelee tekemisiä, torppaa ne alkuunsa. Vaiston varassa voisi edes joskus mennä. Ajatuksia voi tarkastella näkökulmina, ei totuuksina. Tietoisuuden voisi antaa johdattaa, ja lopettaa jatkuva vatvominen, joka ei edistä asioita.
Hidasta elämää/5 keinoa analysoida vähemmän ja....
Ihan kuin omasta päästä. Sentään kuolemaa en tee, mutta näen rehellisesti ajateltuna tilanteen vaikeaksi, monestakin syystä. Naista kaipaan.
En kai aloituksessani kuolemaa tehnyt? Tummat sävyt välillä, mutta vahvasti olen elossa! :) Ap
Niin erilaisia me ihmiset olemme. Minä en ole kaivannut ketään moneen vuoteen ja siitäkin on aikaa kun olen kärsinyt ns. sydänsuruista. Olen tunneihminen ja aina se mikä on oma elämäntilanne vaikuttaa. Jos oman elämän asiat eivät ole kunnossa, ei ihmissuhteet kiinnosta, en koe niihin mitään tarvetta. Ulkopuolelta ei voi mitenkään vaikuttaa siihen, että vaikeassa elämäntilanteessa kiinnostuisin ihmisistä ja tuntisin tarvetta tutustua johonkin ihmiseen. Oikeastaan se on päinvastoin, että jos ulkopuolelta yritetään vaikuttaa se vain vahvistaa yksin olemisen tarvetta, koska en ole sisäisesti valmis muutokseen oman elämän ratkaisemattomien asioiden takia. Minulla on oma tärkeysjärjestys oman elämäni asioille ja siihen ei kukaan voi vaikuttaa ulkopuolelta millään tavalla. Sellainen koetaan ykstyiselämän häirinnäksi.
Lopeta paskanjauhanta. Raha raha raha raha mielessäsi, kuola vaan valuu. Phyi!
Kuka aloittaja on? Kenen rahoista on kyse?
Yksinpuhuja "mies" taas vauhdissa. Tyylistä näkee, ptyih.
Ota selvää hänestä äläkä vain jää katsomaan vierestä.
Rakastuminen on kauhea asia, jos siihen ei saa vastakaikua. Silloin kuin se on pelkkää tunnetta. En olisi koskaan luullut jääväni siihen ansaan. En voi itse kontrolloida sitä, että kun itse ihastuminen on euforiaa ja ihanaa, niin se ettei saa vastakaikua sattuu aivan fyysisesti. En usko että toinen osapuoli edes tajuaa. En olisi uskonut itsekään. Olen aina ennen edes jäänyt kaveriksi niiden kanssa joista tykkään tai olen seurustellut mutta se ettei saa mitään vastakaikua on tuskallista. Tätä on kestänyt kohta vuoden. Jos itsemurha olisi helppo tehdä, niin olisin sen tehnyt mutta en vain uskalla yrittää, koska vielä pahempaa olisi vammautua fyysisesti. Kaikki tää kuulostaa lapselliselta mutta on ihan totta ja nytkin sattuu kehoon kun puhun asiasta.
Henkinen kipu on kovaa. Voimia, tiedän mitä se on :(
Aina tunteet ei kohtaa vaikka toinen tuntuisi kaikin puolin oikealta. Yksi odottaa kipinää ja toisen rakkaus kasvaa hitaammin tutustumisen kautta.
Myöhemmin voi tulla enemmän sietämistä jos rakkaus syntyy ihastumisesta ensisilmäyksellä tuntematta ihmistä syvemmin. Rakkaus voi myös lopahtaa kun esiin nousee liian vaikeita ongelmia.
Jos toinen jää edes kaveriksi ja osoittaa jotain empatiaa tekee asian helpommaksi. Mutta jos sieltä ei tule mitään tunnetta vaikka ollaan oltu yhdessä, tekee asiasta tuskallisen. Niinkuin itsellä ei olisi mitään arvoa toisen silmissä. Se sattuu ja vaikuttaa itsetuntoon. Ihmiset ei ehkä tiedosta miten julmia he voivat tunneasioissa olla.
Mikään ei palstalla voi muuttua. Ettekö te nuoret ymmärrä ei pilvilinnoissa mikään edisty. Jalat ja pää maahan ja hakemaan kaivattuanne, turhaan näkymättömille paasaatte.
Varmasti menee voimat.
Harvoin törmää toiseen siitähän on aikaa mennyt. Edellinen törmäys myyjäisten aikaan kun oliko kevät talvi 1990 luvulla?
Eipä sitä kovin usein siis. 25 vuoden jälkeen ei ole törmätty sillä tavalla
Laoietaan patemmalsi 27 vuotta törmäilystä mitä tuntemuksia herättää?
Hyvät luvut on....
Kieltämättä vähällä päästy
Osataan homma
40 vuotta haikailua. Pysti tulossa?
Jaksaa jaksaa ?
"Vähitellen vaan alkaa tuntua siltä, että mitään oikeaa aikaa ei ole tulossa."
Saanen kysyä, että kauanko olet tätä aikaa odottanut?
Yli kolme vuotta. Ja on meillä välillä jotain ollutkin. Kumpikin olemme vapaita. Periaatteessa kaikki voisi olla elämässäni hyvin. En vaan kestä iltaisin yksinäisyyttä, enkä ketään muuta halua kanssani elämääni jakamaan. Eikä yksinolo ole siis se perimmäinen ongelma ollut, vaan ikävöin juuri häntä. Ihan mielettömän paljon. Ikävä tuntuu kovana henkisenä kipuna. Joudun tsemppaamaan joka päivä itseäni, että jaksan pitää itseni kunnossa ja liikkeellä. Ja yllättävää kyllä, fyysisesti olen todella hyvässä kunnossa, mutta muuten olen jotenkin särkynyt. Ja mietin, että mikä minussa voi olla näin pahasti pielessä, kun en kelpaa.
Okei. No toivotaan, että joskus saat hänet, tai löydät jonkun toisen, joka syrjäyttää tämän kaipuun.
En oikeastaan ole haku päällä. Paras vaihtoehto voisi olla se, että sopeudun täysin elämään yksin. Ei se tunteita mihinkään muuta. Mutta kai sen kaipuun voi laittaa johonkin koteloon, ja pitää sen siellä. Se, mikä tässä tuntuu myös vähän vaikealta on, että kun luovun odotuksista ja toiveista, niin hän saattaa mahdollisesti pyrkiä takaisin elämääni. Tai en tiedä oikeastaan siitäkään, kun hänelläkin on muutosta ilmassa. Mikä taas on herättänyt toiveitani siitä, että nyt saattaisi onnistua.
Tuntuu siltikin siltä, että minuun on sattunut liikaa ja liian kauan tämä asia. Vaikken häntä siitä voi syyttää. Alan ehkä torjumaan häntä kokonaan elämästäni. En osaa selittää, muttei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä aika ei ollut sopiva siihen, että meistä olisi jotain tullut. Ymmärrän, että minun on tehtävä jotain sen eteen, että todellakin laitan itseni ja hyvinvointini etusijalle. Kyse on kuitenkin omasta elämästäni, jonka päähenkilö olen.