Terve. Ajattelin tulla kertomaan kaikille, ettei se tunteiden tuska ole ikuista. Nyt saatat ajatella, ettei kaipuu, kipu tai keskenjääneiden asioiden paino katoa koskaan. Kyllä se katoaa, aikanaan.
Oma kokemukseni kesti puolitoista- kaksi vuotta. Ensin ihastuin tai melkeinpä rakastuin, sitten tuskalla irrottauduin hänestä, melkein. Kunnes taas kiersin kuin kettu kuumaa puurokulhoa. Lopulta päädyimme hieman enemmän erilleen, joka hiljalleen sulatti tunteideni tasot alas. Nyt enää haluaisin kertoa hänelle mielenliikkeeni, mutta se on todennäköinen virheliike. Se vain herättäisi seestyneen "sairauteni" uudelleen.
Kyllä se muillakin helpottaa, jos minullakin teki niin. Se luopumisen tuska omista toiveista on vaikein. Eikä se välttämättä koskaan sammu kokonaan, jos vetovoima häneen oli todella vahva.
-Parantumaton runomies, riimeittä
Oma kokemukseni kesti puolitoista- kaksi vuotta. Ensin ihastuin tai melkeinpä rakastuin, sitten tuskalla irrottauduin hänestä, melkein. Kunnes taas kiersin kuin kettu kuumaa puurokulhoa. Lopulta päädyimme hieman enemmän erilleen, joka hiljalleen sulatti tunteideni tasot alas. Nyt enää haluaisin kertoa hänelle mielenliikkeeni, mutta se on todennäköinen virheliike. Se vain herättäisi seestyneen "sairauteni" uudelleen.
Kyllä se muillakin helpottaa, jos minullakin teki niin. Se luopumisen tuska omista toiveista on vaikein. Eikä se välttämättä koskaan sammu kokonaan, jos vetovoima häneen oli todella vahva.
-Parantumaton runomies, riimeittä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Terve
Olet oikeassa siinä, että on tuskallista luopua omista toiveista ja mielikuvista. Itsellä tämä vielä vaiheessa. Ei haluaisi luopua, mutta taitaa olla pakko.
Unelmoiva toiveajattelija silti aina..
https://youtu.be/gYyKuLV8A_c
Omat kuvitelmat voi helposti luulla todellisuudeksi ja niistä nousseita tunteita todellisen tilanteen luomiksi. Itse luulin pitkään tuntevani niin vahvasti vain hänen vuokseen, vaikka syy oli suureksi osaksi omien kuvitelmieni ruokkimasta tunnetasosta. Siksi reagoin niin vahvasti hänen lähellään, vaikka hän ei tehnyt oikeastaan mitään. Hän vain oli oma hehkeä itsensä.
Tällaisen kuvitelman havaitseminen ja myöntäminen itselle on vaikeaa. Miksi minä järkevä aikuinen ihminen käyttäydyn näin?
Vielä vaikeampaa on löytää siihen johtaneita syitä. Niissä on avain itsetuntemiseen ja omien tunteiden käsittelyyn. Oma projektini jatkuu niiden kohdalla vielä. Tuskin tulee koskaan valmiiksikaan, sen verran aaltoileva persoona olen.
-Parantumaton oma psykologini
Aika monimutkaisesti selitetty niinkin luonnollinen asia kuin ihastuminen.
Ehkä. Mutta käsittelin tässä omien kuvitelmien sekoittumista aitoon ihastumiseen. Ihastuminen alkaa ruokkia itse itseään, silloin on kyse tuosta.
Kyllä kai se oma tunne, ihastus on aina oman pään sisäinen, kuvitelma, mielle, mikä se sana nyt onkaan. Feromonit, serotoniini, kortisoli jossain määrin mukana jo siinä ihastumisvaiheessa. Sen toisen tunnehan voi tosiaan sitte olla ihan kuviteltuaki, ylitulkintaa. Se oma tunne kuitenkin on, riippumatta siitä mikä toisen tunne on. Yksipuoleisen pyrkii sitte unohtamaan.
Yksipuolisena pysyi, vaikka välillä kovasti luulin muutakin. Luultavasti tulkitsin häntä vain omaa ihastustani peilaten, eli itselleni parhaalla tavalla. Hain siksi vastinetta omille tunteilleni välittämättä reaaliteeteista ja myös sivullisille selvistä merkeistä.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Poikkeus on ettei se helpota? Huomaa oma aikajänteeni: puolitoista vuotta. Ei kiireisen hommaa, varsinkaan jos sitä kohdetta näkee paljon. Totuuden myöntäminen tapahtuu hitaasti, pala palalta.
Puolitoista vuotta on sulle ehkä paljon, jollekin toiselle viuhahdus. Hyvä että pääsit yli kuitenkin. Tunteet lähtee itsestä ja persoonasta kiinni kuinka ne kokee.
Ehkä pääsin jo yli, mutta pieni siemen jäi vielä sisälleni. Herää kasvuun vauhdilla, jos sopiva ympäristö vain löytyy. Nyt jäätyy maa ympäriltä...
ja sit on sitä lajia joka kestää ikuisuuden.
Ei mene tämä omakaan "ihastuminen" ohi. Miksi menisikään? Hän on ehdottomasti jotain muuta, kuin ne menneet ihastukset.
Hienoa! Siispä älä vielä luovuta.
Ei ole edes vaihtoehto...
Ensimmäinen rakkauteni, ja kun hänet menetin meistä riippumattomista syistä.. Vei jalat altani, kirjaimellisesti.
Se on paha, todella paha.
Tällainen diipadaapa on loukkaus rakkautta kohtaan.