Nyt kun mulla on päässä tuo mietintämyssy, niin ottasin mielelläni vastaan kommenttia tai ajatuksia...😉
Voiko sun mielestäsi semmonen suhde toimia, jossa suhteen osapuolet ovat persoonaltaan hyvin erilaisia ja aika paljolti eri kohissa introverttiuden ja ekstroverttiuden viivalla? Loppuuko tuommonen suhde jo alkusoittoon, vai onko erilaisuudesta huolimatta mahdollista löytää yhteiset sävelet ja saaha aikasiks vaikka elämän mittainen laulu?
Voiko sun mielestäsi semmonen suhde toimia, jossa suhteen osapuolet ovat persoonaltaan hyvin erilaisia ja aika paljolti eri kohissa introverttiuden ja ekstroverttiuden viivalla? Loppuuko tuommonen suhde jo alkusoittoon, vai onko erilaisuudesta huolimatta mahdollista löytää yhteiset sävelet ja saaha aikasiks vaikka elämän mittainen laulu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksei voisi toimia ja tiettyyn pisteeseen saakka mieluummin erilaisuudet täydentävät toisiaan, jos ei olisi ihan ääripäät.
Mielestäni suhteessa on tärkeintä molemminpuolinen kunnioitus, ei niinkään persoonien samanlaisuus tai erilaisuus
Ja tietty RAKKAUS
Kyllä voi toimia ellei olla täysin ääripäissä.
Kiitän näistä ja niiaan, kun polvet näyttäs viä sen verran kestävän. Lissää saa kommentoida ja erityisesti omakohtaiset kokemukset aiheesta kiinnostasivat 😉
Sinulla on melkein täydellinen nimimerkki, pitäisi vain olla : osaan,en tunne. Mitähän sitä sydämellä eli tunteella parisuhdetta miettii. Ihan vaan siellä myssyn alla tosiaan järjellä ja miettii ja manipuloi elämää, kuka sitten millonkin parhaiten sopisi omaan elämäntilanteeseen, kenestä saisi suurimman hyödyn ! Mitäs tunteilla väliä !!!
Mistäs se sulla noin napsahti? Niiaisin tälle sinunkin kommentille, mutta en uskalla liiotella, kun saattavat nuo polvet mulla napsahtaa jos jokasen kohalla vejän kroppaa ruttuun. Naamassa tuolla kurttuun vetämisellä on kyllä viä isommat vaikutukset ja näkkyy kyllä jo tässä iässä, jos sen kanssa on liiotellu.
Kyllä mä tunnen, vaikka en ole aina niin tahtonu tehhä, eikä nyttenkään olis järkevää. Aina ei järki kuitenkaan ratkase, etenkään jos ei sitä kauhian paljon ole.
Myssy tuli päähän avitettuna ja mielestäni kyllä ihan aiheesta. Tuosta mua on monesti huomauteltu, varsinkin talvipakkasilla.
Olisit vaan niiannut. Kyllä kyykystä aina ylös pääsee ☺ polvet voi sit joku hoitsu hoitaa 😀. Hyvä että myssyn ymmärsivät antaa ☺. Pysyy sit järki päässä eikä liikoja tunteile.
En tiiä minkä ikänen sie oot (enkä aio udella 😄) tai onko sulla vaan normia kovempi usko, mutta mie voin kertoa sulle, jotta muutaman kerran on jo omalla kohalla käyny niin, että "syväkyykyn" jälkeen ois tarttenu sen jonkun "hoitsun" apua (ylöspunnertamisessa.)
Ja tosiaan, parempi myssy myöhään, kuin ei ollenkaan 😅 Vaikka omasta päästä on jo nuoruudessa järki paennut.
Nyt pittää vanhan vettää hetkeksi vaakaan 😉
Kova on usko. Eikä naaman ruttuun saaminen kaunista rumenna. ☺
Se on kyllä milloinkaan 😅, mutta väliäkös tuolla niin. Enemmän sillä muulla on väliä ja hampaidenki välissä jonkin verran. Nyt vaaka ja asioiden punnihteminen.