Kun täällä nyt jokainen valittaa enemmän tai vähemmän uusioperheiden vaikeuksista, niin tuonpas nyt omalta osaltani terveisiä uusioperheestä...
Perheeseemme kuuluu minä ja avomieheni, kolme lasta (yksi yhteinen ja kaksi minun edellisestä liitostani) ja koira. Unohtamatta pientä yksinäistä jyrsijää häkissään.
Teimme pizzaa, isommat lapset pelasivat tietokonepeliä, pienin nukkui. Kävimme vuorollamme jokainen saunassa ja söimme hyvin...siinä välissä juttelimme murrosikää lähentelevän tyttäremme kanssa kuukautisista kun se häntä niin kovin askarruttaa. Iskäpuoli kertoi ihan juurta jaksain kuinka sidettä tulee käyttää. Välillä peuhattiin, halailtiin ja leikiteltiin, niinkuin jokaikinen viikonloppu.
Meillä tämä on ihan normaalia vikonlopun viettoa, miksi jotkut epäilevät uusioperheiden onnea?
Perheeseemme kuuluu minä ja avomieheni, kolme lasta (yksi yhteinen ja kaksi minun edellisestä liitostani) ja koira. Unohtamatta pientä yksinäistä jyrsijää häkissään.
Teimme pizzaa, isommat lapset pelasivat tietokonepeliä, pienin nukkui. Kävimme vuorollamme jokainen saunassa ja söimme hyvin...siinä välissä juttelimme murrosikää lähentelevän tyttäremme kanssa kuukautisista kun se häntä niin kovin askarruttaa. Iskäpuoli kertoi ihan juurta jaksain kuinka sidettä tulee käyttää. Välillä peuhattiin, halailtiin ja leikiteltiin, niinkuin jokaikinen viikonloppu.
Meillä tämä on ihan normaalia vikonlopun viettoa, miksi jotkut epäilevät uusioperheiden onnea?
Vastaukset 10
Vanhimmat
täällä kans uusioperhe.. ja tavallinen perjantai päivä eilen, vähän tiivistettynä...
herätin mieheni pojan aamulla kouluun ja mieheni vei hänet sinne ja haki muutaman tunnin päästä, teimme yhdessä ruokaa, söimme ja juttelimme päivän tapahtumista. Poika leikki pari tuntia kaverinsa kanssa. Kävimme kaupassa.sitten illalla katsottiin yhdessä kokoperheen elokuva ja vähän herkuteltiin. sitten syötiin iltapala. Iltapesut, iltasatu ja poika nukkumaan. Tänä aamuna sitten kun heräsimme menin laittamaan pojalle aamupalan, poika katsoi lasten ohjelmia, jne. nyt olemme lähdössä porukalla pihalle. ja illalla tulee vieraita... jne. jne.
Terveiset meidän uusioperheen perjantai-illasta.
Minä tulen viikon töistä jo väsyneenä kotiin laittelemaan ruokaa, miehelleni ja hänen pojalleen.
Kotiin tullessaan mieheni tervehtii minua, poika ei. (Isän mielestä ei ole tarpeen opettaa tervehtimisiä)
Kokoonnumme pöydän ääreen syömään. Meillä aikuisilla on nälkä, mutta poika pyörittelee ruokaansa..."ei maistu!"
Isä kyselee mikä ruoassa on vikana..."onko se taas vähän väkevää, onko siinä liikaa mausteita?" (Minulta nousee savu korvista! Mausteena kastikkeessa on ainoastaan lihaliemikuutio).
Pojan ei tarvitse syödä ruokaa, isä antaa vähän myöhemmin jotain välipalaa, kunhan tulee nälkä...
Keksi pitää toki antaa jälkiruoaksi jo nyt!
Siivoilen keittiötä, lämmittelen saunaa ja istahdan katselemaan telkkaria. Isä ja poika leikkivät lastenhuoneessa tiivisti kahdestaan.
Sauna on valmis.
Kuulen, että poika ei halua saunaan, koska on eilen käynyt. Jippii! Minä pääsen sitten oman mieheni kanssa saunomaan kahdestaan.
Mieheni pyytää minua käymään saunassa ensin...hän käy sitten minun jälkeeni.
(What???)
Poika pelailee loppuillan pleikkaria, mieheni laittelee iltapalaa. Suuttuu vähän minulle, kun en muistanut ostaa paahtoleipää...Poika ei pysty syömään ruisleipää, se on niin kovaa. (Ja Pah!)
Iltapalan jälkeen poika katselee iltasatuja telkkarista, kunnes nukahtaa. (Huh, vihdoinkin on minun vuoroni viettää aikaa mieheni kanssa.)
Mieheni tulee kyllä olohuoneeseen, mutta ei minun lähelleni...juo pari saunakaljaa nojatuolissa. Sitten haukottelee "Olenpa minä väsynyt".
Kohta kuulen, kun hän käy vielä kerran suukottamassa poikaansa.
Hän ei käy toivottelemassa minulle hyvää yötä...kuulen, kun kuorsaus alkaa kuulua meidän makkarista!
Hyvää yötä vaan...mieheni.
Vihaan näitä tapaamis iltoja ja viikonloppuja!
En voi sietää mieheni käytöstä, enkä voi sietää sitä miten hänen poikansa käyttää tilannetta vielä hyväksi!...oikein häikäilemätön kakara!
Lapsi kai ei ole sinulle mitään niin pahaa tehnyt,että häntä häikäilemättömäksi kakaraksi voit kutsua? Eikö aikuisen tehtävä ole kasvattaa lasta ja toimia esimerkkinä. Tervehditkö esim.sinä poikaa? Tuntuu pahalta, että asennoidut noin miehesi lapseen.
Ajattele tilannetta, että lapsena ollessasi vanhempasi olisivat eronneet ja tapaisit toista vanhempaasi vaikka kaksi kertaa kuussa. Miltä tuntuisi jos hän ei olisi"uhrannut" näistä pienistä hetkistä aikaasi sinuun, antanut huomiota ja leikkinyt kanssasi.
Minä olisin huolestuneempi jos minulla olisi mies joka ei paskan vertaa omasta lapsestaan välittäisi, olkoonkin sitten exä.n lapsi. Sinut hän näkee joka päivä, lastaan ei.
Tuolla asenteella saat miehesi kyllä kylmäksi, mikään ei ole loukkaavampaa kuin se, että joku puhuu loukkaavasti omasta lapsesta. Varsinkaan ihminen jota rakastaa.
Nimimerkillä kokemusta on!
Minä sentään yritin!
Kohtelin lasta, kuin kiltti täti kohtelee...
Tervehdin, osallistuin leikkeihin, olisin tehnyt vaikka kuperkeikkoja, että lapsella olisi isän luona mukavaa.
Sainko mitään arvoa?! En!
Miehelle kelpasi kyllä kun olin lapselle kaveri, mutta kun halusin tukea miestäni ja osallistua myös komentamisiin jne...sepä ei käykään!
Kun isä kohtelee minua kylmästi poikansa nähden...poika fiksuna ottaa mallia isästään.
Siksi sanon poikaa häikäilemättömäksi!
Sitä hän on...häikäilemätön, ahne, ei kunnioita muita ihmisiä!
Poika tapailkoon isäänsä ihan minun puolestani.
Minä en vaan tahdo osallistua heidän Juhlaansa millään lailla!
Lasken vain minuutteja, että riiviö lähtee äidinsä helmoihin. Ja minä saan taas mieheni takaisin...
Olet siis mustasukkainen miehestäsi.
Eikö kuka vaan olisi, jos joutuisi minun tilanteeseeni?
En millään tahdo nähdä järkeä tässä kuviossa...
Miksi minun pitäisi luopua rakkaasta miehestäni, sen takia, että kaksi aikuista (äiti ja isä) ovat päättäneet kasvattaa ainokaisensa "maailman napa"-periaatteella!
Arvostaako tuo pikkuprinssi muka aikuisena kuninkaana sitä, että isä on luopunut omasta elämästään hänen takiaan?
Ei takuulla arvosta!
Mitä jää miehelle käteen siitä, että hän uhraa elämänsä pikkuprinssille?
...vuosikaudet elämää ilman rakastavaa avopuolisoa!
Niin ehtiihän sitä toki vanhempanakin rakastaa...mutta miksi pitää heittää vuosia hukkaan?!
Toivottovasti ex-mieheni siis lasteni isä ei ikinä noin kyynistä naista itelleen ota!!!
sen tekstistäs ymmärsin, että lapsi ei kuitenkaan kai talossa käy kun ""vierailemassa??
Ja ne hetken minä ainakin suon isälle ja lapselle täysin...
kannattais muistaa se, että lapset on aina sijalla number 1 ja siitä sitten vaan elämää eteenpäin!!!
Aikasta ahdasmielistä sakkia!!! ei voi sulle muuta sanoa, kun SITÄ SAA MITÄ TILAA!!!!
semmoista
jaa lapsi on numero ykkönen? Voi teitä reppana-yksinhuoltajia. On se tietty parempi olla kun kuvittelee olemattomia.
Taidat kertoilla kuule satuja! Kun ihminen haluaa jotain oikein kovasti, hän alkaa kuvittelemaan kaikenlaista. Jopa mahdotonta itselleen.
Kun heräät kuvitelmista, huomaat että haaveet kaatuu ja elät todellista elämää joka on kaukana unistasi.
Minäkin kerran näin unta, että asuin suureessa valkoisessa talossa joka oli lähes linna. Lapsia oli useita ja mies kuin unelmien prinssi. Aurinko paistoi ja puutarhassa kasvoi kukkaisa miljoonia kukkasia.
Paistele sinä sitä pizzaa ja herää todellisuuteen!