Kirjailija Paula Nivukoski (s.1985) on Tapani Ruokasen vieraana Alfa TV:llä 24.11 klo 17

Uudempaa kirjailijapolvea tulee kuin sieniä sateella. Ei pysy perässä.
En ole Paula Nivukoskestakaan kuullut, mutta googlaten totesin hänen saaneen kehuja kirjoistaan. Pitänee katsoa ohjelma, jos saisi kuulla vaikka
"pohojalaista" puheenparttakin.

Outo nimi oli minullekin.
Huomasin kanssa tuon ohjelman, ajattelin katsoa, jos saisi vinkkiä, minkä tyylistä kirjoittaa.

Alfalla on Lukuhetki-ohjelma viikottain, siinäkin esitellään kirjailijoita,
Ruokanen on korkean profiilin ent. toimittaja ja päätoimittaja, hänen ohjelmiinsa haastateltavaksi ei pääse "kuka vain".

Tuli katsottua Paula Nivukosken haastattelu.
Tapani Ruokanen ei ollut omalla alueellaan. Hänen haastateltavansa ovat
yleensä ekonomisteja, suurlähettiläitä, historioitsijoita, poliitikkoja jne.
joista monet ovat julkaisseet kirjan ja ovat tulleet sen merkeissä
haastateltaviksi. Kirjojen asiasisällöt, jotka ovat tuttuja Ruokaselle
antavat suoraan runsaasti keskustelunaihetta.

Nyt oli kysymyksessä romaanikirjailija eikä Ruokanen oikein saanut kysymyksiä
"tulemaan ulos" ja haastateltava oli lyhytsanainen.
Vähän vaikeaa on myös kysyä ja puhua kirjoista, joitten juonia ja tapahtumia
ei saisi paljastaa liikaa.

Ja sitten pääasiaan: Mitä tulee itse kirjoihin, kiinnostaisi kyllä lukea.
Paljonkin.

Ohjelma tod.näk. uusitaan parikin kertaa.

Tuli katsottua ohjelma.
Saattaa olla ihan luettavia nuo hänen kirjansa.
Kirjailijasta itsestään sain miellyttävän kuvan.

Ei ollut kovin "antava" haastattelu, mutta vaikutelma kirjoista on lupaavankuuloinen.
Voisin ensin lukea pappilantyttären "vapautustarinan", siitä tuli mieleen Myrskyluodon Maija.
Molemmat kirjat taisivat olla 1900-luvun alusta, siitä ajasta,
kun Pohjanmaalta Ameriikkaankin lähdettin.
"Amerikan leskistä" oli joku maininta.
Kirjailija itse tuntuu olevan "juureva", maassa kiinni oleva,
maatilan töitä tehnyt ja opetteli kirjaa varten esim. kehräämään osatakseen kehräämisen tuntumasta kirjoittaa.
Voi olla virkistävän erilaista tekstiä verrattuna moniin nykykirjailijoihin.
Kirjoissa kuulostaa olevan selkeä tarina.

Mainingit-kirja on äskettäin ilmestynyt ja Ruokanen kertoi, että hän luki sen
alusta loppuun saman tien. Ehkä se kertoo jotain, jos joku mies innostuu lukemaan romaanin yhtä soittoa.
Kirjaa joutuu kirjastosta jonottamaan puolisen vuotta,
että kannattaa tehdä varaus heti.
Nyt jonossa on yli 300 pääkaupunkiseudulla.

"Nopeasti piirretyt pilvet" oli oli raskasta luettavaa, jäi kesken.

Ensimmäiset 40 sivua oli pelkkää sairautta, kuolemaa, tuskaa, Tuonelaa, menettämistä, ruumiinpesua, hautajaista ja murhetta,
tarkoituksellisen viipyilevän hitaasti kerrottuna, hidas silmänräpäys silmänräpäykseltä.

Toivoin, että jospa kirja etenee valoisampaan suuntaan. Jatkoin.
Seuraavassa vaiheessa humalainen mies yrittää veitsellä uhaten
raiskata murrosiän lopulla olevaa naista.
Päähenkilöä.
Kiitti riitti sitä kirjaa.
Pitäisikö olla jonkun sortin masokisti, että tällaisia tarinoita pystyisi lukemaan ?

Kirjaa kehuttiin kovasti.

Suomessa jatkuu synkän elämän julkisuuteen tilittämisen buumi.
Tuokohan se helpotusta, kun kirjoittaa myytäväksi murheensa ?

Ruokasen haastattelua en ole nähnyt,
mutta kirjan Nopeasti piirretyt pilvet olen kuunnellut.Yhdeltä istumalta melkein sen kuuntelin, oli niin mielenkiintoinen. Otti heti omakseen.

Kirjoittaja kirjoittaa nuoresta iästään huolimatta aitoa ajankuvaa pohjalaisesta elämänpiiristä, Kirja on nuoren naisen kehitys kertomus, 1909 hänen isänsä kuolee ja tyttö saa ohjeen pitää taloa pystyssä, ja eteentulevissä tilanteissa hän muistaa mitä oli isälleen luvannut, Kirja päättyy 1926 nopeasti piirrettyihin pilviin.

Kirjassa on luonto, maisema ja pilvet ja linnut läsnä ja kirjan teksti on taidokasta ,
niin rikasta joka jo koukuttaa.
Pidin kirjasta ja sen aistivoimasta, siinä koetan asiat kaikin aistein.
ja se oli tosi positiivinen "lukuelämys" ja kirjailijan käyttämästä kielen rikkaudesta pidän erityisesti.
Murrerepliikkejä oli sopivasti.

Nyt kuuntelen Paula Nivukosken Mainingin varjo, on yhtä mukaansatempaava kuin hänen debyyttinsäkin.