Havahduin tänään siihen, ettei anteliaisuudella saa kavereita. Jos kaveri ei halua olla toiselle, niin ei pysty anteliaisuudella heitä pitämään. Mut eipähän ole velkaa..
Kaveruuteen ei voi pakottaa
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei voikaan. Ystäviä ei voi ostaa rahalla. Ystävyys ei voi perustua myöskään rahaan ja toisen hyväksikäyttöön tai mihinkään muuhunkaan negatiiviseen. Ystävyyden tulee vapaaehtoista ja vastavuoroista. Sellainen ystävyys on tosi ystävyyttä.
Ystäviä ei voi ostaa eikä pitää rahalla. Ystävyyteen ei myöskään kuulu jatkuva rahanantaminen ja lahjat eikä varsinkaan toisen elättäminen. Jokainen pärjää joko yksin, oman perheen tai yhteiskunnan avulla. Kannatta raha-asiat pitää aina ystävyydestä kaukana.
Yrititkö lahjoa jotakuta, etkä saanutkaan hänestä kaveria? Mitä jos koettaisit uudestaan? Tai vaikka koettaisit lahjoa jotain toista. Joillakin kaverikiintiö on täynnä, joten lahjuksetkaan eivät auta. Voi voi sentään.
Voihan olla niinkin, että aloittajan ympärillä on parveillut taloudellisia hyväksikäyttäjiäkin. Sen vuoksi ei kannata koskaan sotkea rahaa ystävyyssuhteisiin. Tulisi olla kaikille aikuisille ihmisille selvää, että jokainen ansaitsee itse omalla työllään oman elantonsa ja rahansa. Jos ei ole töissä, yhteiskunta kustantaa minimin ja tarvittaessa turvautuu omien sukulaisten apuun.
Itse olen rajannut niin, että minun kauttani saa vain minun seuraani. Jos se ei aidosti kiinnosta, voi häippästä minun elämästäni. Autan myös omien aika- ja muiden resurssien mukaan sukulaisia ja ystäviä tarvittaessa niissä asioissa, joissa osaan ja joissa voin auttaa. Rahan antaminen ei kuitenkaan kuulu ystävyyssuhteisiin. Sillä pitää taloudelliset hyväksikäyttäjät loitolla. Ilmaisilla palveluillakin on tietty raja ja auttamisen ja palvelujen täytyy olla molemminpuolista ja vastavuoroista. Hyväksikäyttäjiä ei varmasti kukaan halua elämäänsä.
Minä myös oikoluin tuon niin, että kähmäisiä "östävänpalveluksia" on yritetty ostaa ja nyt kitistään
Että merkkari merkkarista vai?
No vähän noin. Jokainen maksaa pääsäntöisesti omat menonsa. Todella harvoin mitään lahjoja ollaan vaihdettu ystävien kanssa jouluna, syntymäpäivänä tai ystävänpäivänä. Joskus jotain pientä voi viedä, kun toisen luokse menee käymään mutta ei niin, että joka vierailulla mitään ostelisi. Jokainen ostaa itse itselleen tai on ostamatta. Tarjota voi joskus jotain edullista, jos näkee toista kahvilassa tai muualla.
Se on helppoa, kun kaikilla on omat rahat, ei tule mitään epäselvyyttä eikä vääriä oletuksia. En pyydä enkä oleta muilta mutta en myöskään halua, että minultakaan odotetaan. Eipä olisi kyllä varaakaan tarjoilla joka kissanristiäisissä.
Ei voikaan, oli vain hyväksyttävä että hän ei halunnut olla ystävä.