Palstalla on kirjallisuus-aloituksia pimeinkin pilvein.
Haluaisin jokaisen kirjoittavan tähän 4-6 lausetta oman kirjansa aloituksesta.
-
Tyyliin:
Isäni kädet olivat usein rasvassa.
Äitini kädet mullassa.
Minun vatsani oli naarmuilla.
Meillä oli nyt oma, yhteinen koti.
Äidin maha oli taas pullistunut.
H.
Haluaisin jokaisen kirjoittavan tähän 4-6 lausetta oman kirjansa aloituksesta.
-
Tyyliin:
Isäni kädet olivat usein rasvassa.
Äitini kädet mullassa.
Minun vatsani oli naarmuilla.
Meillä oli nyt oma, yhteinen koti.
Äidin maha oli taas pullistunut.
H.
Vastaukset 50
Vanhimmat
lilleri lalleri laudalla makasi
lilleri lalleri laudalta putosi
Minä luin juuri "Hullun hevosmiehen muistelmat".
Siinä on yli 700 sivua ja jokainen sivu on samanlainen:
-Kopoti, kopoti, kopoti, kopoti, kopoti, kopoti. kopoti, kopoti!
Miksi juuri sinun tyylilläsi?
Minun omaelämäkertani alkaa näin:
"Siinä ne ovat melkein kätteni ulottuvilla, mehevät ja kypsät karpalonmarjat ikään kuin vielä ilta-auringon valossa minua pilkaten. Toinen jalkani on uponnut jo polvea myöten, Ja mitä enemmän ponnistan toisella jalalla, jonka saappaanvarsi on hörpännyt vettä ja mutaa sekin, niin sen syvemmälle tunnen vajoavani.
Tämäkö on viimeisin aistimukseni tässä maailmassa; punaiset karpalonmarjat, suopursun tuoksu, josta normaalitilanteessa olisin jopa nauttinut, kohmettuneet jalkani ja sisääni hiipivä alistuminen elämästäni erkamiseen.
Jaksamatta enää yrittää auttaa itseäni, aivoni alkavat pikakelauksella käymään läpi koko 72 vuotista elettyä elämääni ..."
Hienoa kuvausta tellukka! Sinulla on kirjailijan lahjoja, toisin kuin ....
Tellukka on kirjallisesti taitava, hän on jo kuuskymppisissä arvioinut "riimittelyn" tason älyttömän huonoksi. Eikä se taso ole yhtään noussut.
Tellukka ruppee ajankuluksi rustaamaan kirjaa korona-ajan kokemuksista Ruotsissa.
Sinulla on nuo selvästi taipumuksia .
Hieno aloitus Tellukka ! Tuskin kukaan on täällä epäilytkään kirjallisia lahjojasi, mutta nyt tuli lisänä tuo kerronnallinen taito.
Siitä vain kirjaa rustaamaanTellukka !
kun kylmä, tahmea lieju hiljalleen imee minua syvemmälle ja syvemmälle mieleeni tulee kaikki ne vuodet kun olin ollut tahallisesti ilkeä ja kateellinen palomalle ja kadun sitä ja pyydän hiljaa mielessäni anteeksi häneltä, vaikka hän ei olekaan kuulemassa minua: Syytönhän hän, minulle tuntematon ihminen, on siihen, että en saanut sitä kirjaa kirjoitettua, josta olin haaveillut koko elämäni
Et olisi selvemmin voinut paljastaa kateuttasi tellukkaa kohtaan.
Jaahas ja riidanhaastaja iski jälleen.
Minä vain yritin auttaa Tellukkaa pääsemään yli masennuksestaan. Aliarvioit hänen huumorintajuaan :)
Itse oletkin palstan suurin vitsi. Se on just sinun kuppi sumppia.
Kun tellukka laukoo vastaavaa huumoria sinusta, se onkin mielestäsi vainoa, stalkkausta ja vihapuhetta.
Maailman napa yrittää tunkea minunkin elämäkertaani.
Et sinä toki niin tärkeä hahmo elämässäni ole ollut, että sinusta edes vaivautuisin mainitsemaan.
Olin siis taas väärässä...kun oletin sinun ymmärtävän leikkiä.
No joo, sinä jos jättäisit seuraamiseni täällä niin minä voisin yrittää pysyä pois sinun elämänkerrastasi.
Olet maininnut nimeni jo riittävän monta kertaa, joko suoraan tai vihjailuina lähes päivittäin monen, monen vuoden aikana. Kyllä niistä taakkaa kertyy.
Onko se muka "leikkiä", kun väittää jonkun olevan masentunut?
Koskapa sinä muutakaan olisit ollut kuin väärässä.
Mutta kanna urhoollisesti se "taakkasi" mikä sinulle on annettu.
Niinhän se on, että monestikin itseään humoristeiksi mainostavat ovat hyvin huonoja ymmärtämään toisten huumoria. Se ei silleen ole heidän kuppinsa pontikkaa, vaan murot alkavat maistumaan suolaisilta.
Miksi aina riitaa, please lopettakaa.
Valitettavasti minulla ei korona-ajasta täällä ole päässyt tulemaan oikein mitään kokemuksia tässä yksin nököttäessäni ja välillä tilastoja tarkkaillessani. Tai kokemushan se lie tämäkin, mutta ei siitä kovin paksua teosta tulisi.
Kaikki "kokemukseni" koron-ajasta on vain toisilta kuultua.
Jos oikeista korona-ajan kokemuksista haluaa kirjoittaa, niin aineistoa siihen löytyisi parhaiten niiltä, jotka taistelevat pitää koronapotilaita hengissä. He eivät varmaan hevin unohda kokemuksiaan.
Kuka riitelee? Missä?
En minä ole huomannut.
Paraskin puhuja riidoista, olet sinä, joka aina haastat riitaa ja epäsopua.
Kysy tuo Palomalta.
Paraskin puhuja!
"Kun lämmin, ylikypsä Boullabaise hitaasti vetää minua punssiterassin laudoituksen väliin, ajattelen katkerana näitä kuluneita vuosia, kun olen onnistumatta yrittänyt nostaa itseäni palstojen parhaimmistoon ja siinä sivussa säälimättä mainostanut romaanintekeleitä.
Eliitin edustajana olen täysin murtunut maalaismoukkien ymmärryksen puutteeseen, kun puhutaan korkeammasta kulttuurista ja edustamastani parempien piirien jokapäiväisestä elämästä.
Kateellisena seuraan rahvaan kommentteja, jotka hylkivät itserakkauttani ja loputonta itseni esille nostamista.
Valuessani keiton mukana punssiterassin alle, luon vielä viimeisen, kaipaavan silmäyksen ylöspäin:
Vihdoinkin näen selvästi, miten mitätön olento olenkaan yhteiskunnan rattaissa.
Yksi ongelmasi on se, että itselläsi ei ole ollenkaan huumorintajua,
nääs huumori vaatii älykkyyttä.
10 pistettä osuvasta kalkkaro-parodiasta. Viimeinen lause taitaa olla liian toivorikas ?
Että koskaan tulisi näkemään itseään selvästi.
Itsehän tulette tänne varta vasten riitaa aiheuttamaan tarkoituksella.
Saahan sitä haluta....
Synnyin pienenä.
Kasvoin isommaksi.
Kasvoin vielä vähän.
Kuolen koska olen elänyt.
Ei onnistu minulta, hunksi, oman kirjan aloitus.
Jouduin joskus kirjoittamaan lyhyen version elämäni merkittävimmistä käänteistä. Tylsempää tarinaa en ole lukenut enkä rasita sillä muita..))
Analyyttinen mieli on parhaimmillaan muualla...
Sumeaa ja hämärää.
Kuulen ääniä, äitini tutun äänen.
Olen alaston, palelen, auttakaa.
Mitä, pitääkö minun hengittää, ihan itsekö.
Elämäni on alkanut, olen syntynyt.
Äidin ääni oli jo tuttu vaikka olit juuri syntynyt ?
Kyllä vauva tunnistaa ääniä, jopa vatsassa ollessaan kuultua musiikkia.
Äidin ääni kai se tutuin on.
Aika alkeellinen ja lapselliinen kirjan alku vai mikä sen on tarkoitus olla ?
Nostin sukset nojaamaan portaan kaiteeseen.
Sauvat pujotin suksien siteisiin.
Otin märät vanttuut pois käsistäni, paleli.
Astuin pirttiin aistin pullan tuoksun, uunin lämmön.
Vanttuut lensi pankolle, pöydällä lasi maitoa ja lämmin pulla.
Pönkitän asuinkaverini nojaamaan rappukaidetta vasten.
Sauvat pönkään kainaloihin, että ei pääse kaatumaan.
Riisun rukkaset ja karvalakin, hiostaa.
Kompuroin pirttiin, haistan tunkkaisen tuoksun ja hikeni lämmön.
Rukkaset pudotin lattialle, nurkassa oli iso kasa laminaatteja ja käheästi pulputtava kiljutonkka.
Pyhä Yksinkertaisuus. Viisi riviä liikaa.
Alakoululaisen aine.
Pönkitän itseäni rappukaidetta vasten, koska olen sammumispisteessä.
Isä tietää kyllä.
Vieraasta, hieman julkeasta laulusta. https://youtu.be/Rr2eT2ApERQ
Pitäisiköhän minun olla onnesta soikeana?
Näin monta kirjallista kommenttia kun olen saanut.
Milloinka viimeksi lienee saanut, en muista.
Mutta olen alkanut epäröimään.
Niin harvoin nimmariani mainitaan. :)
On alkanut tuntua että liian moni aloittaa kirjansa oudosti.
Poissa minusta.
-
Taidanpa siruttaa vara-kännykkäni Itsenäisyys-päivänä.
Tai ehkä, Talvi-päivän seisauksena.
Nuo tapahtumathan ovat minulle niin läheisiä.
Tavallaan, olisi hauska kuulla sanallinen arvostelu riimeistäni.
Kirjallisestikin kun jotkut niille irvistelevät.
H.
En ole syvällisesti perehtynyt riimeihisi. Joskus luen, enimmäkeen ohittelen. Joskus taas pistän jotain sekaan.
Omanlaisesi olet kuten kaikki muutkin kirjoittajat.
Iiiiikkkk ihanata, lirkkukänny avautuu jälleen 😍😍😍😍
Kyllä!
Arvostetut ja ylhäiset Papittaret ylittävät luikerrella Faarao Imphotentin suosioon!
Paappa etsii uutta suhdetta, onko entisen aika ohi, vaihtelu virkistää vanhaakin miestä.
Sano huru suoraan vain, että odotat merkkipäiväonnitteluja..))
Olethan sinä aina ""Isänmaan asialla" ja myös omallasi, aina....
Älä erehdy, ei ole sinusta kysymys, narsistit vain menivät lankaan
kun provosoit heitä esiintymään "kirjailijoina".
"Pimeyden keskellä, jossain kaukana, häämötti hieman valoa. Häilyin epävakaana, syttyvänä ja sammuvana, välillä osana valoa ja sitten taas osana pimeyttä ajan tunnelissa, jossa ei ollut kipua eikä tietoisuutta mitä tai mikä olin. "Äidin huulet ovat aivan siniset", kuulin kuiskauksen. Sydämeni sykähti taas ja veri jatkoi kiertokulkuaan. Valo laajeni ja muuttui lampuksi katossa."
Älä ota enää niin ei ole pelkoa sammumisesta (kaveris kohta jo sammuu - - -)
Vai majakkako kuvittelet olevasi ?