Taasko suljetaan kirjastotkin - ainakin pääkaupunkiseudulla/Uudellamaalla ?

Kuka lukee painavia kirjoja, kun äänikirjat keksitty ja aikoinaan kun lainasin kirjoja, sivujen reunoilla jopa kuivaa räkää.

Ajattelen samoin, kirja "esineenä" on niin ihana, täydellinen ja yksi parhaista.
Ehkä joskus myöhemmin näön heiketessä lisää siirryn äänikirjoihin, ellen ole sitä ennen jo
siirtynyt taivaalliseen kirjastoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelen samoin, kirja "esineenä" on niin ihana, täydellinen ja yksi parhaista.
Ehkä joskus myöhemmin näön heiketessä lisää siirryn äänikirjoihin, ellen ole sitä ennen jo
siirtynyt taivaalliseen kirjastoon.

Lue lisää

Tyttäreni, vaikka onkin tuota uutta IT-sukupolvea, sanoo, että hänellä käy aina oikein ilon väreet kropassaan, kun näkee jonkun nuoren istuvan tuolla joukkoliikenteessä kirja kädessään, niin harvinaista kuin se on.

Miksi yleensä e-kirjoja ja äänikirjoja saa kirjoiksi sanoa, kun ei niissä ole kansia ja lehtiäkään?
Ei ne ole oikeita ja aitoja kirjoja.

Tellukka kirjoitti:

Tyttäreni, vaikka onkin tuota uutta IT-sukupolvea, sanoo, että hänellä käy aina oikein ilon väreet kropassaan, kun näkee jonkun nuoren istuvan tuolla joukkoliikenteessä kirja kädessään, niin harvinaista kuin se on.

Miksi yleensä e-kirjoja ja äänikirjoja saa kirjoiksi sanoa, kun ei niissä ole kansia ja lehtiäkään?
Ei ne ole oikeita ja aitoja kirjoja.

Lue lisää

Nyt olen Tellun kanssa samoilla linjoilla, vai oliko se hänen tyttärensä?
Anyway. En paljon kuuntele radiota enkä katso telkkuakaan. Tykkään hiljaisuudesta. Musiikkia kyllä kuuntelen aika paljon mutta sitäkin valikoiden.

En jaksaisi kuunnella jonkun vieraan lukevan minulle kirjaa. Väsyn aina tolkuttomasti kun joskus pitää kohteliaisuudesta käydä vieraisilla erään sukulaistädin luona ja viipyäkin pari päivää. Tåti kun puhuu melkein putkessa omia ja sukulaistensa ja tuttaviensa ja koko kaupungin asioita, jutuista suuren (suurimman!) osan hän kertoo joka kerta uudelleen... ehkä juorut vähän päivitettyinä versioina :)

Minusta on mukavaa lukea omaan tahtiini, kerrata jokin lause tai kappale, pistää kirja hetkeksi sivuun, jatkaa sitten kun huvittaa. Olen muutenkin hidas lukija, nautiskelija ja miettiväinen. Kirjastossakin on kiva käydä, siellä kirjahyllyjä tutkimalla ja selailemalla löytää joskus mielenkiintoisia yllätyksiä.

Hain eilen kirjastosta Tuulen varjon. Se on valtavan paksu, mutta onneksi on kuukauden laina-aika kun uutuuksilla se on 2 viikkoa. Viisi sormea on nyt menossa, sitä ennen luin Anni Valtosen Kolumbia-kirjan mikä oli mielestäni oikein hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt olen Tellun kanssa samoilla linjoilla, vai oliko se hänen tyttärensä?
Anyway. En paljon kuuntele radiota enkä katso telkkuakaan. Tykkään hiljaisuudesta. Musiikkia kyllä kuuntelen aika paljon mutta sitäkin valikoiden.

En jaksaisi kuunnella jonkun vieraan lukevan minulle kirjaa. Väsyn aina tolkuttomasti kun joskus pitää kohteliaisuudesta käydä vieraisilla erään sukulaistädin luona ja viipyäkin pari päivää. Tåti kun puhuu melkein putkessa omia ja sukulaistensa ja tuttaviensa ja koko kaupungin asioita, jutuista suuren (suurimman!) osan hän kertoo joka kerta uudelleen... ehkä juorut vähän päivitettyinä versioina :)

Minusta on mukavaa lukea omaan tahtiini, kerrata jokin lause tai kappale, pistää kirja hetkeksi sivuun, jatkaa sitten kun huvittaa. Olen muutenkin hidas lukija, nautiskelija ja miettiväinen. Kirjastossakin on kiva käydä, siellä kirjahyllyjä tutkimalla ja selailemalla löytää joskus mielenkiintoisia yllätyksiä.

Hain eilen kirjastosta Tuulen varjon. Se on valtavan paksu, mutta onneksi on kuukauden laina-aika kun uutuuksilla se on 2 viikkoa. Viisi sormea on nyt menossa, sitä ennen luin Anni Valtosen Kolumbia-kirjan mikä oli mielestäni oikein hyvä.

Lue lisää

Kommentoin Anni Valtosen kirjaa, sen rakenne oli hyvä, siihen oli saatu
monenlaista ja monentasoista tietoa kuin "huomaamatta",
luonnostaan, ei tullut "ähky"-tuntua tai vastapainoksi tyhjäkäyntiä,
että kirjoittaja ei hallitse asiaansa. Se on leppoisa paljon tietoa antava "lukukirja".

Kokeile digikirjaa. Parempi lukea kuin painava kirja esimerkiksi sängyssä.

Ja kirjastossa voi käydä vaikka mökiltä tai matkoilta.

Lukulaite on hyvä, parempi kuin tabletti.

Kotona on tarpeeksi lukemattomia kirjoja, joten nou hätää.

Valitettavaa, todella eriarvoista ja ajattelematonta. Monille ihmisille kirjat
ovat henkisesti tärkeitä ja ilmainen kirjastolaitos "kultaakin kalliimpaa".
Esim. syrjäseuduilla, joissa ei muutakaan kulttuuritarjontaa ole
se on pieni katastrofi - mielestäni - ajatellaanpa myös lapsiakin, työttömiä,
vähävaraisia jne. ja yleensäkin niitä, jotka tykkäävät lukea paljon.

Tuskin olet kuullut mitään muutakaan.

Tehän voitte nyt korppiksen kanssa keskustella henkevästi Koirapuistosta ja Esikoisesta 👍

Anonyymi kirjoitti:

Tehän voitte nyt korppiksen kanssa keskustella henkevästi Koirapuistosta ja Esikoisesta 👍

Mutku en ole itse lukenut kumpaakaan, Ano 13.57..))

demeter1 kirjoitti:

Mutku en ole itse lukenut kumpaakaan, Ano 13.57..))

Jari Tervo ei sykähdytä, ei edes kirjojensa kautta. Oksasta arvostan ja lähes kaikki olen lukenut, en tuota Koirapuistoa kuitenkaan, varmaan olisi pitänyt jonottaa. Täällä kirjasto on ollut syksyn jälkeen auki vain lainaustoimintaa varten, piirit ja tapahtumat ovat katkolla ja tuolit piilotettu.

Pidettiin viime keväänä miehen kanssa omien kirahyllyjen kerhoa kahteen pekkaan ja etsittiin toisillemme omaa lempilukemista. Olen tosin aina pitänyt selviytymistarinoista ja tutkimusretkistä, niinpä tuli luetuksi miehen kirjoista rautaisannos naparetkistä, Etelämantereen valloituksesta, Koillisväylästä, Siperian tutkimusmatkoista ja jopa Kalifornian kultakuumeesta - löytyi tällainen yhteinen alue. Minun suositukseni eivät juurikaan kyllä innostusta saaneet aikaan. :)

Luen mielelläni myös minulle erityisiin paikkoihin liittyviä kirjoja, sekä faktaa että fiktiota.
Jo nuorenaparina purjehdimme paljon Turun saaristossa ja löysimme Seilin saaren edustan ankkuripaikaksi, soudettiin siitä lahdelta saareen. Nykyisin siellä on Itämeren tutkimuskeskus, mutta surullisesta historiasta muistuttaa pieni punamullalla maalattu kirkko ja hautausmaa. Kirkkomaalla ja sen ympäristössä ihan heleillä niityilläkin leijuu surumielinen selittämätön tunnelma, joka johtuu saaren historiasta. Kustaa II Aadolf määräsi 1619 rakennettavan syrjäiselle Seilin saarelle lepraparantolan, eristyksiin muusta maailmasta. Potilaiden piti viedä sinne arkkulautansa, koska paluuta ei ollut. Myöhemmin saarta alettiin käyttää yhä enemmän mielisairaiden hoitopaikkana, varsinkin monet hankaliksi koetut naiset suljettiin yhteisöstään esimerkiksi hysteerisyyden varjolla.

Saaresta on kirjoitettu monta kirjaa, jotka valottavat aikansa ymmärtämätöntä mielisairaisiin suhtautumista ja julmia hoitokeinoja. Melko uusia ovat Katja Kallion Yön kantaja, tarina pakkohoitoon viedystä Amandasta ja Johanna Holmströmin Sielujen saari, jossa kolmen naiskohtalon kautta kerrotaan naisiin kohdistuneesta vallankäytöstä psykiatrisessa hoidossa. Rankkoja aiheita, mutta eivät niin kovin kaukaista historiaa, mielisairaala toimi saarella 1960-luvulle, tosin jo uudenaikasempana ja inhimillisempänä.
Nyt sattui kirjastossa silmään vielä Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta. Moni tuntee Seilin Merikotkien pesäkameroista.

Katja Kallion kirjoja suosittelen muillekin. Pidin kovasti Hankoon sijoittuvasta romaanista Säkenöivät hetket ja kirjasta Kuutamolla. Hän on myös hyvä kääntäjä, mm. espanjan kielestä.

Lukemisiin!

Ramoona kirjoitti:

Jari Tervo ei sykähdytä, ei edes kirjojensa kautta. Oksasta arvostan ja lähes kaikki olen lukenut, en tuota Koirapuistoa kuitenkaan, varmaan olisi pitänyt jonottaa. Täällä kirjasto on ollut syksyn jälkeen auki vain lainaustoimintaa varten, piirit ja tapahtumat ovat katkolla ja tuolit piilotettu.

Pidettiin viime keväänä miehen kanssa omien kirahyllyjen kerhoa kahteen pekkaan ja etsittiin toisillemme omaa lempilukemista. Olen tosin aina pitänyt selviytymistarinoista ja tutkimusretkistä, niinpä tuli luetuksi miehen kirjoista rautaisannos naparetkistä, Etelämantereen valloituksesta, Koillisväylästä, Siperian tutkimusmatkoista ja jopa Kalifornian kultakuumeesta - löytyi tällainen yhteinen alue. Minun suositukseni eivät juurikaan kyllä innostusta saaneet aikaan. :)

Luen mielelläni myös minulle erityisiin paikkoihin liittyviä kirjoja, sekä faktaa että fiktiota.
Jo nuorenaparina purjehdimme paljon Turun saaristossa ja löysimme Seilin saaren edustan ankkuripaikaksi, soudettiin siitä lahdelta saareen. Nykyisin siellä on Itämeren tutkimuskeskus, mutta surullisesta historiasta muistuttaa pieni punamullalla maalattu kirkko ja hautausmaa. Kirkkomaalla ja sen ympäristössä ihan heleillä niityilläkin leijuu surumielinen selittämätön tunnelma, joka johtuu saaren historiasta. Kustaa II Aadolf määräsi 1619 rakennettavan syrjäiselle Seilin saarelle lepraparantolan, eristyksiin muusta maailmasta. Potilaiden piti viedä sinne arkkulautansa, koska paluuta ei ollut. Myöhemmin saarta alettiin käyttää yhä enemmän mielisairaiden hoitopaikkana, varsinkin monet hankaliksi koetut naiset suljettiin yhteisöstään esimerkiksi hysteerisyyden varjolla.

Saaresta on kirjoitettu monta kirjaa, jotka valottavat aikansa ymmärtämätöntä mielisairaisiin suhtautumista ja julmia hoitokeinoja. Melko uusia ovat Katja Kallion Yön kantaja, tarina pakkohoitoon viedystä Amandasta ja Johanna Holmströmin Sielujen saari, jossa kolmen naiskohtalon kautta kerrotaan naisiin kohdistuneesta vallankäytöstä psykiatrisessa hoidossa. Rankkoja aiheita, mutta eivät niin kovin kaukaista historiaa, mielisairaala toimi saarella 1960-luvulle, tosin jo uudenaikasempana ja inhimillisempänä.
Nyt sattui kirjastossa silmään vielä Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta. Moni tuntee Seilin Merikotkien pesäkameroista.

Katja Kallion kirjoja suosittelen muillekin. Pidin kovasti Hankoon sijoittuvasta romaanista Säkenöivät hetket ja kirjasta Kuutamolla. Hän on myös hyvä kääntäjä, mm. espanjan kielestä.

Lukemisiin!

Lue lisää

Minäkin tykkäsin Sofi Oksasen Baby Janesta ja Puhdistuksesta eikä Koirapuistokaan varmasti huono ole. Ei vain houkuta kirja tuon takakannen esittelyn pohjalta. Liian raskas aihepiiri tähän aikaan, ajattelen..))
Kiitos tuosta historiakatsauksesta (Seilin saari) , Ramoona. Olen joskus käynyt siellä, retki oli vain niin kehnosti järjestetty, ettemme päässeet sisälle sairaalaan, kirkkoon vain. No. Ehkä se oli vain hyvä kun saaren ilmapiiristäkin huokui tuo ahdistus ja surumielisyys, kuten kuvasit.
Katja Kallion kirja on kyllä kiinnostanut, mutta en ole sitä käsiini saanut. Sielujen saaresta en muista kuulleeni, mutta hyvä tietää...
Tuo kirjakerho oman väen kesken voisi olla hyvä idea..)) Tuleehan sitä juteltua, mutta itse taitaisin olla liian laiska tutustumaan sellaiseen aihepiiriin, mihin ei ole ollut mitään kosketusta. Tai no. KIrjapiirissähän olen tietysti tutustunut sellaisiin kirjoihin, joita en olisi osannut käsiini etsiä. Kaipaan kirjapiiriäni todella paljon, virtuaalikokoontumisia on ollut, mutta en ole voinut niihin osallistua.
Hyviä lukuhetkiä vain kaikille, minunkin puolestani !
Kirjat meillä on aina keskuudessamme..))