Itse olen vasta 24 eli vielä hyvässä iässä sekstata jaksais ja se on niin ihanaa kyllä. naiseni 20v häntä ei ole seksi kiinnostanut ½vuoteen ja sinä aikana en ole saanut minkäänlaista intiimiä kosketusta häneen. Suhteemme on kestänyt yhteensä 1½vuotta ei meillä oikeastaan koskaan alun jälkeen se seksi kummoista ole ollut kun välejä on ollut usein kuukausia ennenkuin seuraavan kerran pääsi naisen edes alasti näkemään tai että sai koskea.
Ei ole seksiä ei ole mitään vain sitä läheisyyttä mutta kun se ei mulle riittänyt.
Kaikkeni yritin keskustella yritin romanttisiä kynttilä iltoja lahjoja jne...Silitän halin annan läheisyyttä ja pusuttelen joista se taas vaan tykkää sille kelpaa läheisyys mutta ei seksi.
Mikään ei auttanut.
Olen ihan ok ulkonäöltäni olen saanut kehujakin mutta ehkä mun nainen sitten oikeasti haluaakin jotain mister finlandeja. en sitten tiedä. Sen tiedän että enää en jaksa yrittää enää en jaksa tuhota enempää itsetuntoa toisen jatkuvalla torjumisella.
Rakastan kyllä häntä mutta tämä on jo sairasta tajusin sen jokin aika sitten. Olen vielä nuori miksi ihmeessä mun pitäis koko elämä kestää puutetta ja ikuista huonoaoloa kerranhan tässä vaan eletään...
Rupesin muistelemaan miten onnellinen olin entisissä suhteissa niissä seksiä riitti ehkä se on vaan niin että seksiä tarvitaan jotta molemmat olisi onnellisia suhteessa.
Nyt on niin että nainen on saa kaiken mitä haluaa mutta minä en.
Se on kohta ero edessä. Vaikeaa tulee olemaan mutta pakko tehdä tai en koskaan pääse eroon sillä mitä pitempään odottaa sitä vaikeampaa se on.
Onneksi emme ole kihloissa eikä lapsiakaan ole eikä yhteistä asuntoa vaan asunto on minun.
Ei ole seksiä ei ole mitään vain sitä läheisyyttä mutta kun se ei mulle riittänyt.
Kaikkeni yritin keskustella yritin romanttisiä kynttilä iltoja lahjoja jne...Silitän halin annan läheisyyttä ja pusuttelen joista se taas vaan tykkää sille kelpaa läheisyys mutta ei seksi.
Mikään ei auttanut.
Olen ihan ok ulkonäöltäni olen saanut kehujakin mutta ehkä mun nainen sitten oikeasti haluaakin jotain mister finlandeja. en sitten tiedä. Sen tiedän että enää en jaksa yrittää enää en jaksa tuhota enempää itsetuntoa toisen jatkuvalla torjumisella.
Rakastan kyllä häntä mutta tämä on jo sairasta tajusin sen jokin aika sitten. Olen vielä nuori miksi ihmeessä mun pitäis koko elämä kestää puutetta ja ikuista huonoaoloa kerranhan tässä vaan eletään...
Rupesin muistelemaan miten onnellinen olin entisissä suhteissa niissä seksiä riitti ehkä se on vaan niin että seksiä tarvitaan jotta molemmat olisi onnellisia suhteessa.
Nyt on niin että nainen on saa kaiken mitä haluaa mutta minä en.
Se on kohta ero edessä. Vaikeaa tulee olemaan mutta pakko tehdä tai en koskaan pääse eroon sillä mitä pitempään odottaa sitä vaikeampaa se on.
Onneksi emme ole kihloissa eikä lapsiakaan ole eikä yhteistä asuntoa vaan asunto on minun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En haluaisi puuttua asiaasi ,mutta minun ajatukseni on se että avioliitto on se jossa toiselle luvataan.
Se on se elämismalli jonka oletan kestävän ,jos siis joku voisi kestää.
Siinä voi aina vedota siihen että mitä on tullut luvattua.
Avoliitot ja muuten vaan suhteet ovat mielestäni luonteeltaan sellaisia että ei niistä voi odottaakaan mitään kestävää.
Siinä on tarkoituksella jätetty "ovi auki".
Näin siis minäpäivänä tahansa kumpi vaan voi löytää elämänsä onnen ja silloin toinen jää nuolemaan näppejään.
Tietenkin mietin että ketä kiinnostaa suhteessa elävä jos vapaitakin löytyy.
No , meitä on erilaisia ihmisiä ja sen takia myös tuhansia erilaisia elämänvirtoja.
Lähde ihmeessä tuosta suhteesta nyt kun vielä helposti voit. Älä epäröi enää hetkeäkään. Jatkossa suhteen katkaisu on aina vain vaikeampaa ja ristiriita suhteessa vain voimistuu.
Niin se vaan on, että on olemassa ihmisiä (sekä naisia että miehiä), joita ei seksi juurikaan kiinnosta, eikä ole niin väliä vaikka sitä ei olisi lainkaan tai hyvin harvoin. Eräs nimike tällaisille ihmisille on aseksuaali. Sitten on meitä muita "voimakkaasti seksuaalisia", jotka emme voi olla ilman, haluamme paljon ja usein. Ja toki kaikkea tältä väliltä löytyy.
Parisuhde seksuaalisesti täysin erityyppisten ihmisten kesken on tuomittu epäonnistumaan ja pidemmän päälle yhteiselämä on molemmille täyttä helvettiä. Yksi kärsii siitä ettei "saa", toinen kärsii jatkuvasta vonkaamisesta ja siitä ettei kykene "antamaan".
Molemmat ehkä kuvittelevat että toinen ajan mittaan muuttuu toisenlaiseksi ja että ajan myötä kaikki jotenkin korjaantuu. Näin ei kuitenkaan käy, vaan seksin ympärille syntyy "kierre", joka syvetessään tuhoaa parisuhteen muut toimivatkin osaset. Lopulta jäljelle ei jää yhtään mitään - vain molemminpuolinen viha ja katkeruus.
Jos kumppanisi on aseksuaalinen, et sinä sille voi mitään. Ei hän siitä mihinkään muutu, sillä
sellainen hän vain luonnostaan on. Vaikka mitä tekisit niin sellaisena hän tulee pysymään.
Kyllä tuo suhde kannattaa lopettaa kun se tuolle mallille on mennyt. Ei se siitä voi parantuakkaan kuin ehkä hetkeksi kun kerrot että haluat erota.
Ei sun kannata tuhota tuossa suhteessa enempää itsetuntoasi.
Itse olin vähän samanlaisessa suhteessa mieheni ei halunnut minua olin niin masentunut en luottanut enää ollenkaan omaan kauneuteeni.
Mutta kun erosin niin parissa kuukaudessa huomasin että ero kannatti.
Älä loukkaa enempää itseäsi ei sinun naisesi muutu. Sunlaiselle miehelle kyllä riittää kysyntää se on varmaa. Toivottavasti pystyt eroamaan toivon sun parhaasi vuoksi sitä.