”Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä vyöttäen voimalla meitä heikkoja edessäs.” (VK 584:1.) Tämän virren sanat ja sävel nostavat mieleen voimakkaan kiitollisuuden tunteen ajallisesta isänmaasta ja kansasta, jonka jäseninä saamme olla. Meitä yhdistää yhteinen kotimaa, sen menneet vaiheet sekä hyvinvointi ja vapaus. Kansamme vaiheissa näkyy Jumalan väkevän käden siunaus.
Monet muutkin kansat ja niiden jäsenet tuntevat suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta omaa maataan ja kansaansa kohtaan. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Useat joutuvat kokemaan turvattomuutta ja jopa tuskaa oman kansansa vaiheissa ja keskellä. Saamme pyytää Jumalalta voimia ja viisautta auttaa heitä.
Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon, olla osa yhteisöä. On halu tuntea olevansa hyväksytty, osa ryhmää. Jokaiselle ihmiselle, mutta erityisesti nuorelle, on tärkeää kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. On tärkeää olla osa pienempää tai suurempaa kaveriporukkaa.
Myös Raamattu kertoo monista kansoista ja niiden vaiheista. Vanhan testamentin ajalla Israelin kansa oli erityinen kansa, jolle Jumala lupasi: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” (2. Moos. 19:5–6.) Tuon kansan keskellä ja vaiheissa Jumala kuljetti omaa pelastussuunnitelmaansa eteenpäin.
Raamattu puhuu myös pyhästä kansasta, jonka jäsenet eivät ole ajallisen syntyperänsä mukaan saman kansan jäseniä, vaan siihen on kuulunut ja kuuluu edelleen useiden eri kansojen ja maanosien ihmisiä. Tämän kansan jäsenet ovat uskon kautta Aabrahamin jälkeläisiä, Jumalan kansa ja Jumalan seurakunta. Pyhä kansa on siis edelleen täällä ajassamme Jumalan seurakuntana, Jumalan lapsina. (Jes. 62:10–12, Gal. 3:7 ja 1. Piet. 2:9–10.)
Raamatunkohdat kertovat selkeästi myös sen, että jokainen ihminen on jo syntyessään Jumalan lapsi ja näin pyhän kansan jäsen. Moni ihminen saa säilyä lapsuususkossa ja pyhän kansan jäsenenä. Lapsenuskon menettänyttä ihmistä Jumala kutsuu takaisin oman kansansa joukkoon. Jumalan kansan jäseneksi pääsee jokainen ihminen, joka haluaa ottaa vastaan Jumalan kutsun ja uskoo omat syntinsä anteeksi.
Jumalan pyhä kansa on ihmeellinen kansa, sillä se ei ole vain ajallinen kansa. Jumalan kansan jäsenet ovat Jumalan lapsia ja näin lapsina myös perillisiä, nimittäin taivaan perillisiä (Gal. 4:1–7). Jumalan pyhälle kansalle on luvattu ikuinen elämä taivaassa, jota Johannes sai katsella. Hän kuvailee sitä Ilmestyskirjassa (21:1–4).
Matkalla kohti oikeaa kotia saa turvautua Jumalan armoon. Ajan vaihteluista ja paineista huolimatta Jumalan sana on ja pysyy muuttumattomana. Jumala on kansansa turva. Hän jatkaa työtään kansansa keskellä Pyhän Hengen kautta.
Jumalan armovaltakunnassa saa kuulla ja uskoa Jumalan armahtavan evankeliumin, sen puhdistavan voiman. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Arto Tölli
Monet muutkin kansat ja niiden jäsenet tuntevat suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta omaa maataan ja kansaansa kohtaan. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Useat joutuvat kokemaan turvattomuutta ja jopa tuskaa oman kansansa vaiheissa ja keskellä. Saamme pyytää Jumalalta voimia ja viisautta auttaa heitä.
Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon, olla osa yhteisöä. On halu tuntea olevansa hyväksytty, osa ryhmää. Jokaiselle ihmiselle, mutta erityisesti nuorelle, on tärkeää kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. On tärkeää olla osa pienempää tai suurempaa kaveriporukkaa.
Myös Raamattu kertoo monista kansoista ja niiden vaiheista. Vanhan testamentin ajalla Israelin kansa oli erityinen kansa, jolle Jumala lupasi: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” (2. Moos. 19:5–6.) Tuon kansan keskellä ja vaiheissa Jumala kuljetti omaa pelastussuunnitelmaansa eteenpäin.
Raamattu puhuu myös pyhästä kansasta, jonka jäsenet eivät ole ajallisen syntyperänsä mukaan saman kansan jäseniä, vaan siihen on kuulunut ja kuuluu edelleen useiden eri kansojen ja maanosien ihmisiä. Tämän kansan jäsenet ovat uskon kautta Aabrahamin jälkeläisiä, Jumalan kansa ja Jumalan seurakunta. Pyhä kansa on siis edelleen täällä ajassamme Jumalan seurakuntana, Jumalan lapsina. (Jes. 62:10–12, Gal. 3:7 ja 1. Piet. 2:9–10.)
Raamatunkohdat kertovat selkeästi myös sen, että jokainen ihminen on jo syntyessään Jumalan lapsi ja näin pyhän kansan jäsen. Moni ihminen saa säilyä lapsuususkossa ja pyhän kansan jäsenenä. Lapsenuskon menettänyttä ihmistä Jumala kutsuu takaisin oman kansansa joukkoon. Jumalan kansan jäseneksi pääsee jokainen ihminen, joka haluaa ottaa vastaan Jumalan kutsun ja uskoo omat syntinsä anteeksi.
Jumalan pyhä kansa on ihmeellinen kansa, sillä se ei ole vain ajallinen kansa. Jumalan kansan jäsenet ovat Jumalan lapsia ja näin lapsina myös perillisiä, nimittäin taivaan perillisiä (Gal. 4:1–7). Jumalan pyhälle kansalle on luvattu ikuinen elämä taivaassa, jota Johannes sai katsella. Hän kuvailee sitä Ilmestyskirjassa (21:1–4).
Matkalla kohti oikeaa kotia saa turvautua Jumalan armoon. Ajan vaihteluista ja paineista huolimatta Jumalan sana on ja pysyy muuttumattomana. Jumala on kansansa turva. Hän jatkaa työtään kansansa keskellä Pyhän Hengen kautta.
Jumalan armovaltakunnassa saa kuulla ja uskoa Jumalan armahtavan evankeliumin, sen puhdistavan voiman. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Arto Tölli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.