Oletko koskaan miettinyt, miltä enkelit näyttävät ja miltä tuntuisi kohdata enkeli? Minä olen. Usein ei ehkä tule ajatelleeksi, että sielunvihollinenkin on enkeli, paha enkeli. Sielunvihollisen ihminen kohtaa liiankin usein, omassa itsekkäässä mielessään.
Raamatussa on kertomus siitä, kuinka sielunvihollinen syöstiin alas taivaasta maan päälle (Ilm. 12). Siitä lähtien se on vainonnut Jumalan lapsia koettaen saada heidät luopumaan uskostaan.
Ensimmäinen ihmispari kohtasi sielunvihollisen paratiisissa kavalan ja viekkaan käärmeen muodossa. Se sai elämän paratiisissa näyttämään Aatamin ja Eevan mielessä rajoittuneelta.
Käärme kysyi: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?’” Eeva vastasi, kuinka Jumala oli kieltänyt syömästä ainoastaan keskimmäisestä puusta, mutta epäilyksen siemen Jumalan oikeamielisyydestä oli kylvetty ihmisen sydämeen. (1. Moos. 3:1–7.)
Sielunvihollinen kiusasi Jeesusta, kun hän aloitti julkisen toimintansa. Se houkutteli Jeesusta muuttamaan kiviä leiviksi. Ei nimittäin ollut ihme, että Jeesuksella oli nälkä, hän oli paastonnut 40 päivää. (Matt. 4.)
Myös toinen kiusaus, tämän maailman kunnian tavoittelu, saattaa houkutella uskovaista. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmisellä on suurempi kynnys erottautua elämäntavoillaan tai käyttäytymisellään kuin aiemmin.
Ihminen saattaa joskus tuskailla, että ”miksi tämän uskomisen pitää olla niin työlästä ja hankalaa”. Mutta mikä saa tuntemaan, että uskovaisen elämä olisi vaikeaa ja hankalaa? Eikö se ole juuri sielunvihollisen kuiskuttelu, kuten Eevalle: ”Ettekö te saa syödä mistään puutarhan puusta?” Sielunvihollisen tavoitteena on saada uskovaisen kilvoitus näyttämään niin vaikealta, että hän jättäisi matkan kesken.
Raamattu kehottaa valvomaan: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (Piet. 5:8.)
Sielunvihollisen puhe, kuten Eevalle ”Ei, ette te kuole”, on hyvin tuttu ihmiselle. ”Ei kait se niin vaarallista ole, tuskin nyt usko yhdestä kertaa menee, kyllä minä voin toimia näin.” Eikä se kiusaa ihmisiä pelkästään konkreettisilla asioilla, joista omatunto varoittaa, vaan näkee mielellään ihmiselämässä monenlaista uskoa tärkeämpää.
Esimerkiksi harrastukset, lisääntyvä vapaa-aika, ahneus, viihteen eri muodot ja mielenkiintoinen työ voivat olla asioita, joilla sielunvihollinen houkuttelee harventamaan seurakäyntejä ja painamaan elämän kalleimman asian taka-alalle. Se haluaa, että omakohtainen usko muuttuu yhdeksi muista harrastuksista.
Ensimmäinen ihmispari sai lupauksen, kuinka naisen siemenestä on syntyvä hän, joka polkee rikki käärmeen pään. Ihmisen ei ole tarkoitettu taistelevan sielunvihollista vastaan omilla voimillaan, vaan ammentavan voimaa evankeliumin ilosanomasta.
Jeesuksen taistellessa sielunvihollista vastaan enkelit tulivat palvelemaan häntä. Saattomiehet, toiset uskovaiset, ovat tärkeä ja arvokas voimavara. Heille voi kertoa tuntoaan painavista asioista tai keskustella sielunvihollisen eteen asettamista houkutuksista. Jumalan sanan ja evankeliumin lohdutuksen voimalla uskovainen jaksaa taistella ja pääsee kerran perille.
Teemu Karhumaa
Raamatussa on kertomus siitä, kuinka sielunvihollinen syöstiin alas taivaasta maan päälle (Ilm. 12). Siitä lähtien se on vainonnut Jumalan lapsia koettaen saada heidät luopumaan uskostaan.
Ensimmäinen ihmispari kohtasi sielunvihollisen paratiisissa kavalan ja viekkaan käärmeen muodossa. Se sai elämän paratiisissa näyttämään Aatamin ja Eevan mielessä rajoittuneelta.
Käärme kysyi: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?’” Eeva vastasi, kuinka Jumala oli kieltänyt syömästä ainoastaan keskimmäisestä puusta, mutta epäilyksen siemen Jumalan oikeamielisyydestä oli kylvetty ihmisen sydämeen. (1. Moos. 3:1–7.)
Sielunvihollinen kiusasi Jeesusta, kun hän aloitti julkisen toimintansa. Se houkutteli Jeesusta muuttamaan kiviä leiviksi. Ei nimittäin ollut ihme, että Jeesuksella oli nälkä, hän oli paastonnut 40 päivää. (Matt. 4.)
Myös toinen kiusaus, tämän maailman kunnian tavoittelu, saattaa houkutella uskovaista. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmisellä on suurempi kynnys erottautua elämäntavoillaan tai käyttäytymisellään kuin aiemmin.
Ihminen saattaa joskus tuskailla, että ”miksi tämän uskomisen pitää olla niin työlästä ja hankalaa”. Mutta mikä saa tuntemaan, että uskovaisen elämä olisi vaikeaa ja hankalaa? Eikö se ole juuri sielunvihollisen kuiskuttelu, kuten Eevalle: ”Ettekö te saa syödä mistään puutarhan puusta?” Sielunvihollisen tavoitteena on saada uskovaisen kilvoitus näyttämään niin vaikealta, että hän jättäisi matkan kesken.
Raamattu kehottaa valvomaan: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (Piet. 5:8.)
Sielunvihollisen puhe, kuten Eevalle ”Ei, ette te kuole”, on hyvin tuttu ihmiselle. ”Ei kait se niin vaarallista ole, tuskin nyt usko yhdestä kertaa menee, kyllä minä voin toimia näin.” Eikä se kiusaa ihmisiä pelkästään konkreettisilla asioilla, joista omatunto varoittaa, vaan näkee mielellään ihmiselämässä monenlaista uskoa tärkeämpää.
Esimerkiksi harrastukset, lisääntyvä vapaa-aika, ahneus, viihteen eri muodot ja mielenkiintoinen työ voivat olla asioita, joilla sielunvihollinen houkuttelee harventamaan seurakäyntejä ja painamaan elämän kalleimman asian taka-alalle. Se haluaa, että omakohtainen usko muuttuu yhdeksi muista harrastuksista.
Ensimmäinen ihmispari sai lupauksen, kuinka naisen siemenestä on syntyvä hän, joka polkee rikki käärmeen pään. Ihmisen ei ole tarkoitettu taistelevan sielunvihollista vastaan omilla voimillaan, vaan ammentavan voimaa evankeliumin ilosanomasta.
Jeesuksen taistellessa sielunvihollista vastaan enkelit tulivat palvelemaan häntä. Saattomiehet, toiset uskovaiset, ovat tärkeä ja arvokas voimavara. Heille voi kertoa tuntoaan painavista asioista tai keskustella sielunvihollisen eteen asettamista houkutuksista. Jumalan sanan ja evankeliumin lohdutuksen voimalla uskovainen jaksaa taistella ja pääsee kerran perille.
Teemu Karhumaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ensimmäinen ihmispari kohtasi sielunvihollisen paratiisissa kavalan ja viekkaan käärmeen muodossa."
Ei se siinä vaiheessa mun mielestä enää ollutkaan paratiisi vaan myrkkykäärmeen pesä.