Rakkaus ei osu, ei minulle

Mulla ei oo enää tota murhetta, en tiiä miten se katos, mut mul on tosi monia ystäviä joilla on sama ongelma... Et kyllä sulla kohtalontovereita on. Must ei oo noloo kertoo tunteistaan vaikka se toinen osapuoli ei oiskaan kiinnostunu.. Ei sitä oo kivaa pitää sisälläänkää.. Vai? Mä vähä luulen et kyl sä joku päivä viel löydän jonku josta sä tykkäät ja joka tykkää susta.. Ellei oo jo joku joka tykkää susta mut ei uskalla vaan kertoo :)

Minä olen jo luovuttanut. Kun ei kerran minua kelpuuttavaa tyttöä löydy, niin antaa olla sitten! Ystävä minulla kyllä on samaa sukupuolta, voisin jopa ihastua todennäköisemmin häneen kuin kehenkään tyttöön...

samoin, oon 20 ja kerran pentuna seurustellu. Taisi olla eka ja vika kerta - viimeeksi vähän aikaa sitten kun olis ehkä tapahtunutkin jotain niin intti pilasi koko suhteen alun...nojoo, ikisinkku mä sit vissiin oon.

Sä olet vasta 15 vuotias.Sulla on koko elämä aikaa ettii ittelles joku tyttö.Herranjestas,elä nyt eka nuoruuttas. =) ala tollasista huolestua vasta kolmekymppisenä..

Mul oli samantapainen tilanne viime kesänä. En yhtää epäile ettekkö ole masentunu ja harkinnu itsemurhaa. Olin samassa jamassa ja pelleilinki koko ajan kuoleman kaa(eli toisin sanoen: keikuin katolla ja horjuin rännien päällä. Meinasin kerran tipahtaa mut valitettavasti säikähin ja hypähdin ja sain tasapainon korjattua:/). Sit ku koulut alko, rakastuin(huom! rakastuin, en ihastunu) yhtee tyttöön joka on samalla luokalla kanssani. Ja yllätys yllätys, tämä tyttö tunsi samoin mua kohtaa. Nyt ollaan onnellisesti yhes ja rakastetaa toisiamme.

Voimia sulle. Kyllä sie vielä tytön löydät. Oot vielä nuori, aikaa sul on vaikka muille jakaa.

musta tuntuu joskus aivan samalta.. oon ite myös 15 v. ja seurustellu kerran..mä ainakin uskon, että joku vielä "kävelee vastaan" ja osoittautuu mun rakkaakseni..ehkä turha unelma, mutta minkäs teet ku rakkautta haluaa saada ja antaa.
vaikea ongelma, mutta ei sille mitään voi tehdä..älä luovuta-mäkin jaksan vielä uskoa :)

Sellaista se aina joskus valitettavasti on =/ Pakkeja saa,mutta joskus sitä sitten saa myös positiivista palautetta... =) Sitä pitää vaan pitää pää pystyssä,ja uskoa itteensä.. =) Ei se elämä siihen kaadu.. Ja jos joskus nolaa itsensä,niin ei siinö mitään..ketuttaahan se sitten seuraavana päivänä jne,mutta myöhemmin et kadu sitä.. =) Siitä saa kokemusta,ja aina oppii kaikesta jotain..Ja jos ei tekisi sitä mitä tahtoisi,jäisi miettimään vaan että 'mitä jos olisin, entä jos..' ja sehän EI hauskaa ole.. =/ Sen tiedän.. Ja olen aika pitkälti/osittain kohtalotoveri juu,ennen oli nimittäin mullakin aika paljon just tollasta.. =/ Ja se on uskomattoman perseestä. Hm. Olis kiva jutella sun kanssas enemmänkin just tästä... Mutta,juu. Toivotavasti sulla nyt kaikki menee ok =) Elämä voittaa ja tälleen näin,you know.. =) ROCK ON! ,)

Joo, tuttu juttu. Oon ite 18, mutta tätynee myöntää etten ole edes yrittänyt etsiä. Ei siinä mitään.. onhan mulla kavereita, ja jos on yksinäistä ni kaipa voisin opiskeltuani kehittää jonkun tekoälyn ;)