Miten etsivä ihminen voi tunnistaa Jumalalle kelpaavan uskon?

Tuo­te­merk­ki­nä evan­ke­liu­mi

Mis­tä syn­nin tus­kas­sa hä­täi­le­vä ja et­si­vä ih­mi­nen voi tun­nis­taa kaik­kien us­kon­to­jen jou­kos­ta elä­vän, Ju­ma­lal­le kel­paa­van us­kon?

Mis­tä sinä, us­ko­vai­nen si­sar tai veli, tie­dät, et­tä olet juu­ri sil­lä oi­ke­al­la tiel­lä, jos­ta Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan? Maa­il­mas­sa on pal­jon eri­lai­sia us­kon­to­ja ja nii­den si­säi­siä us­kon­haa­ro­ja. Raa­mat­tu opet­taa kui­ten­kin, et­tä on vain yk­si oi­kea Ju­ma­la ja yk­si tie ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Jee­suk­sen ope­tus­ten mu­kaan maan pääl­lä on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, jos­sa Pyhä Hen­ki vai­kut­taa. Tätä val­ta­kun­taa Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan” (Matt. 6:33). Tä­män val­ta­kun­nan jä­se­nil­le Jee­sus an­toi myös teh­tä­vän vie­dä evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan ja saar­na­ta hä­nen ni­mes­sään pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tär­keim­pä­nä tun­to­merk­ki­nä yhä pi­me­ne­vän maa­il­man kes­kel­lä on­kin juu­ri syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi.

Oi­kea us­ko pe­rus­tuu yk­sin Raa­mat­tuun ja sii­nä il­moi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan. Elä­vän us­kon pe­rus­ta­na on us­ko Jee­suk­seen Ju­ma­lan poi­ka­na ja koko maa­il­man syn­tien so­vit­ta­ja­na.

Kris­ti­nus­ko on maa­il­man suu­rin us­kon­to. Maan pääl­lä on siis pal­jon sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka us­ko­vat Jee­suk­seen. Raa­ma­tun mu­kaan se ei kui­ten­kaan rii­tä, et­tä tun­nus­taa Jee­suk­sen Ju­ma­lan po­jak­si, mut­ta hyl­kää hä­nen ope­tuk­sen­sa ja ra­ken­taa it­se it­sel­len­sä so­pi­van to­tuu­den.

Täs­sä ajas­sa kris­tit­ty­jen kes­kel­lä on hy­vin mo­nen­lais­ta ope­tus­ta. Kan­san­kirk­kom­me­kin si­säl­lä ope­te­taan jois­ta­kin asi­ois­ta Raa­ma­tun vas­tai­ses­ti. Us­ko ei voi kui­ten­kaan kos­kaan pe­rus­tua ylei­seen tai omaan mie­li­pi­tee­seen.

Apos­to­li Jo­han­nes va­roit­taa: ”Rak­kaat ys­tä­vät, äl­kää us­ko­ko kaik­kia hen­kiä. Ko­e­tel­kaa ne, tut­ki­kaa, ovat­ko ne Ju­ma­las­ta, sil­lä maa­il­mas­sa on liik­keel­lä mo­nia vää­riä pro­feet­to­ja.” Hän jat­kaa: ”Täs­tä te tun­net­te Ju­ma­lan Hen­gen: jo­kai­nen hen­ki, joka tun­nus­taa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ih­mi­sek­si, li­haan tul­leek­si, on Ju­ma­las­ta. Yk­si­kään hen­ki, joka kiel­tää Jee­suk­sen, ei ole Ju­ma­las­ta.” (1. Joh. 4:1–3.) Täs­sä ei ole kyse vain Jee­suk­sen fyy­si­sen per­soo­nan ole­mas­sa­o­lon tun­nus­ta­mi­ses­ta, vaan myös hä­nen sa­nan­sa us­ko­mi­ses­ta ja us­kos­sa elä­mi­ses­tä. Us­ko ei kui­ten­kaan pe­rus­tu omiin töi­hin, vaan Ju­ma­lan ar­moon ja Kris­tuk­sen lu­nas­tuk­seen.

Ju­ma­lan lap­set ovat syn­ti­siä, mut­ta ar­mah­det­tu­ja ih­mi­siä. Se rau­ha, min­kä oma­tun­non puh­taus an­taa, nä­kyy myös ulos­päin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki­nä Jee­sus mai­nit­see myös kes­ki­näi­sen rak­kau­den (Joh. 13:35). Kun on saa­nut us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta syt­tyy myös rak­kaus Ju­ma­lan val­ta­kun­taa koh­taan, ja halu ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan sa­nal­le.

Mo­nen­lai­set epäi­lyk­set ovat tut­tu­ja myös tai­vaan tien mat­ka­lai­sil­le. Sie­lun­vi­hol­li­nen saar­naa ah­ke­ras­ti epä­us­koa ja käyt­tää apu­naan jopa omaa jär­ke­äm­me. Jär­ki ei kui­ten­kaan kos­kaan ky­ke­ne se­lit­tä­mään tie­tä pe­las­tuk­seen, se jää ai­na us­kon va­raan. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa uu­pu­nut ja epäi­le­vä sie­lu saa kui­ten­kin vir­voi­tus­ta.

Pyhä Hen­ki an­taa rau­han tun­nol­le, jol­ta kaik­ki syn­nit on pes­ty pois an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la. Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta, jon­ka maa­il­ma an­taa.” (Joh. 14:27.) Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa: ”Hen­ki it­se to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Teks­ti: Os­mo Heik­ka­la
188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Vain epäjumalaan uskovat voivat synnintuskaa tuntea, koska oikea epätodennäköinen jumala ei ainakaan vielä ole käskyjään jaellut.

Hylkäämällä epäjumala pääsee helposti irti synnintuskastaan, eikä saa tuomiota epäjumalan palvomisesta vaikka oikea epätodennäköinen jumala olisikin olemassa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Tuo­te­merk­ki­nä evan­ke­liu­mi

Mis­tä syn­nin tus­kas­sa hä­täi­le­vä ja et­si­vä ih­mi­nen voi tun­nis­taa kaik­kien us­kon­to­jen jou­kos­ta elä­vän, Ju­ma­lal­le kel­paa­van us­kon?

Mis­tä sinä, us­ko­vai­nen si­sar tai veli, tie­dät, et­tä olet juu­ri sil­lä oi­ke­al­la tiel­lä, jos­ta Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan? Maa­il­mas­sa on pal­jon eri­lai­sia us­kon­to­ja ja nii­den si­säi­siä us­kon­haa­ro­ja. Raa­mat­tu opet­taa kui­ten­kin, et­tä on vain yk­si oi­kea Ju­ma­la ja yk­si tie ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Jee­suk­sen ope­tus­ten mu­kaan maan pääl­lä on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, jos­sa Pyhä Hen­ki vai­kut­taa. Tätä val­ta­kun­taa Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan” (Matt. 6:33). Tä­män val­ta­kun­nan jä­se­nil­le Jee­sus an­toi myös teh­tä­vän vie­dä evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan ja saar­na­ta hä­nen ni­mes­sään pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tär­keim­pä­nä tun­to­merk­ki­nä yhä pi­me­ne­vän maa­il­man kes­kel­lä on­kin juu­ri syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi.

Oi­kea us­ko pe­rus­tuu yk­sin Raa­mat­tuun ja sii­nä il­moi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan. Elä­vän us­kon pe­rus­ta­na on us­ko Jee­suk­seen Ju­ma­lan poi­ka­na ja koko maa­il­man syn­tien so­vit­ta­ja­na.

Kris­ti­nus­ko on maa­il­man suu­rin us­kon­to. Maan pääl­lä on siis pal­jon sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka us­ko­vat Jee­suk­seen. Raa­ma­tun mu­kaan se ei kui­ten­kaan rii­tä, et­tä tun­nus­taa Jee­suk­sen Ju­ma­lan po­jak­si, mut­ta hyl­kää hä­nen ope­tuk­sen­sa ja ra­ken­taa it­se it­sel­len­sä so­pi­van to­tuu­den.

Täs­sä ajas­sa kris­tit­ty­jen kes­kel­lä on hy­vin mo­nen­lais­ta ope­tus­ta. Kan­san­kirk­kom­me­kin si­säl­lä ope­te­taan jois­ta­kin asi­ois­ta Raa­ma­tun vas­tai­ses­ti. Us­ko ei voi kui­ten­kaan kos­kaan pe­rus­tua ylei­seen tai omaan mie­li­pi­tee­seen.

Apos­to­li Jo­han­nes va­roit­taa: ”Rak­kaat ys­tä­vät, äl­kää us­ko­ko kaik­kia hen­kiä. Ko­e­tel­kaa ne, tut­ki­kaa, ovat­ko ne Ju­ma­las­ta, sil­lä maa­il­mas­sa on liik­keel­lä mo­nia vää­riä pro­feet­to­ja.” Hän jat­kaa: ”Täs­tä te tun­net­te Ju­ma­lan Hen­gen: jo­kai­nen hen­ki, joka tun­nus­taa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ih­mi­sek­si, li­haan tul­leek­si, on Ju­ma­las­ta. Yk­si­kään hen­ki, joka kiel­tää Jee­suk­sen, ei ole Ju­ma­las­ta.” (1. Joh. 4:1–3.) Täs­sä ei ole kyse vain Jee­suk­sen fyy­si­sen per­soo­nan ole­mas­sa­o­lon tun­nus­ta­mi­ses­ta, vaan myös hä­nen sa­nan­sa us­ko­mi­ses­ta ja us­kos­sa elä­mi­ses­tä. Us­ko ei kui­ten­kaan pe­rus­tu omiin töi­hin, vaan Ju­ma­lan ar­moon ja Kris­tuk­sen lu­nas­tuk­seen.

Ju­ma­lan lap­set ovat syn­ti­siä, mut­ta ar­mah­det­tu­ja ih­mi­siä. Se rau­ha, min­kä oma­tun­non puh­taus an­taa, nä­kyy myös ulos­päin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki­nä Jee­sus mai­nit­see myös kes­ki­näi­sen rak­kau­den (Joh. 13:35). Kun on saa­nut us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta syt­tyy myös rak­kaus Ju­ma­lan val­ta­kun­taa koh­taan, ja halu ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan sa­nal­le.

Mo­nen­lai­set epäi­lyk­set ovat tut­tu­ja myös tai­vaan tien mat­ka­lai­sil­le. Sie­lun­vi­hol­li­nen saar­naa ah­ke­ras­ti epä­us­koa ja käyt­tää apu­naan jopa omaa jär­ke­äm­me. Jär­ki ei kui­ten­kaan kos­kaan ky­ke­ne se­lit­tä­mään tie­tä pe­las­tuk­seen, se jää ai­na us­kon va­raan. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa uu­pu­nut ja epäi­le­vä sie­lu saa kui­ten­kin vir­voi­tus­ta.

Pyhä Hen­ki an­taa rau­han tun­nol­le, jol­ta kaik­ki syn­nit on pes­ty pois an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la. Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta, jon­ka maa­il­ma an­taa.” (Joh. 14:27.) Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa: ”Hen­ki it­se to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Teks­ti: Os­mo Heik­ka­la

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu