Pidimme ensimmäisiä seuroja Venäjän Udmurtiassa. Seurojen jälkeen eräs mies kysyi, voiko synnit saada anteeksi ihan ilmaiseksi. ”Kun minä menen kauppaan niin aina pitää olla ruplan rahoja, mitään ei saa ilman rahaa”, hän jatkoi.
Sanoimme hänelle Raamattuun pohjautuen, että sen, minkä itse olemme lahjaksi saaneet, niin sen me lahjaksi annamme. Lainasimme myös Jesaja-profeetan sanoja: ”Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1.)
Jumala voi yllättää monelle eri tavalla, hän on tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille ja antaa sateen niin hurskaille kuin jumalattomillekin.
Ajankohtainen on myös Jeesuksen vuorisaarnan opetus, ettei tarvitse murehtia syömisestä, juomisesta tai vaatetuksesta. Taivaallinen Isä kyllä tietää jokaisen tarpeet. Pääasiaksi Jeesus nostaa Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsimisen (Matt. 6: 31–34).
Raamattu tuntee ihmisiä, joille Jumala oli antanut paljon rikkautta, muun muassa Abraham ja Jaakob. Kun Abraham palasi väsyneenä sodasta, Saalemin kuningas, korkeimman Jumalan pappi Melkisedek, tuli vahvistamaan häntä leivällä ja viinillä ja siunasi häntä.
Abraham antoi kuninkaalle kymmenykset kaikesta saaliistaan. Abraham ymmärsi, että Jumalan valtakunnan työ tarvitsee myös ajallisia varoja (1. Moos. 14:17–19). Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle: ”Kukin antakoot sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
Koettelemuksiin joutunut Job oli varakas monessa mielessä, mutta menetti kaiken. Silti hän tunnusti: ”Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job 1:26.) Jumalalla oli myöhemmin vara siunata Jobille vielä entistä runsaampi omaisuus.
Jeesus oli saanut kutsun tulla fariseus Simonin luokse aterialle. Sinne saapui myös nainen, joka oli saanut kaikki syntinsä anteeksi. Hänellä oli mukanaan niin arvokas öljypullo, että siihen oli mennyt työmiehen vuoden palkka.
Nainen voiteli Jeesuksen jalat tuolla voiteella ja kuivasi ne hiuksillaan. Moni ajatteli, että tuo on mahdotonta tuhlausta. Siihen Jeesus sanoi, että joka on paljon saanut anteeksi, se myös paljon rakastaa. (Luuk. 7:36–50.)
Monille Raamatun henkilöille rikkaus oli onnettomuudeksi. Jeesus kertoo rikkaasta miehestä, joka havahtui vasta helvetin vaivassa osaansa. Samoin rikas nuorukainen, jota Jeesus rakasti totuudessa, ei lähtenyt häntä seuraamaan.
Maanviljelijä, joka sai runsaan sadon, rakensi suuremmat aitat tilalle ja kokosi niihin usean vuoden tarpeen itselleen. Sitten hän rupesi syömään, juomaan ja iloitsemaan. Seuraavana yönä hän kuoli. Jeesus varoittaakin: ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona” (Luuk. 12:21).
Kun Venäjällä Petroskoissa pidettiin syysseurat, sinne tuli nainen, joka oli lähtenyt matkaan noin kahden tuhannen kilometrin takaa. Häneltä loppuivat säästämänsä rahat kesken matkan, mutta hän pääsi Viipurista uskovaisten kyydissä perille.
Seuroissa hän ääneen iloitsi siitä, miten ihanaa on, kun saa olla rakkaiden Jumalan lasten seurassa. Saa kuulla kolme päivää Jumalan sanaa ja laulaa yhdessä kiitosta Jumalalle toisten uskovaisten kanssa. ”Minä olen maailman onnellisin nainen!” Varmaan uskovaiset auttoivat, että sisar pääsi vielä kotiinkin.
Teksti: Pekka Syrjäniemi
Sanoimme hänelle Raamattuun pohjautuen, että sen, minkä itse olemme lahjaksi saaneet, niin sen me lahjaksi annamme. Lainasimme myös Jesaja-profeetan sanoja: ”Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1.)
Jumala voi yllättää monelle eri tavalla, hän on tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille ja antaa sateen niin hurskaille kuin jumalattomillekin.
Ajankohtainen on myös Jeesuksen vuorisaarnan opetus, ettei tarvitse murehtia syömisestä, juomisesta tai vaatetuksesta. Taivaallinen Isä kyllä tietää jokaisen tarpeet. Pääasiaksi Jeesus nostaa Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsimisen (Matt. 6: 31–34).
Raamattu tuntee ihmisiä, joille Jumala oli antanut paljon rikkautta, muun muassa Abraham ja Jaakob. Kun Abraham palasi väsyneenä sodasta, Saalemin kuningas, korkeimman Jumalan pappi Melkisedek, tuli vahvistamaan häntä leivällä ja viinillä ja siunasi häntä.
Abraham antoi kuninkaalle kymmenykset kaikesta saaliistaan. Abraham ymmärsi, että Jumalan valtakunnan työ tarvitsee myös ajallisia varoja (1. Moos. 14:17–19). Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle: ”Kukin antakoot sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
Koettelemuksiin joutunut Job oli varakas monessa mielessä, mutta menetti kaiken. Silti hän tunnusti: ”Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job 1:26.) Jumalalla oli myöhemmin vara siunata Jobille vielä entistä runsaampi omaisuus.
Jeesus oli saanut kutsun tulla fariseus Simonin luokse aterialle. Sinne saapui myös nainen, joka oli saanut kaikki syntinsä anteeksi. Hänellä oli mukanaan niin arvokas öljypullo, että siihen oli mennyt työmiehen vuoden palkka.
Nainen voiteli Jeesuksen jalat tuolla voiteella ja kuivasi ne hiuksillaan. Moni ajatteli, että tuo on mahdotonta tuhlausta. Siihen Jeesus sanoi, että joka on paljon saanut anteeksi, se myös paljon rakastaa. (Luuk. 7:36–50.)
Monille Raamatun henkilöille rikkaus oli onnettomuudeksi. Jeesus kertoo rikkaasta miehestä, joka havahtui vasta helvetin vaivassa osaansa. Samoin rikas nuorukainen, jota Jeesus rakasti totuudessa, ei lähtenyt häntä seuraamaan.
Maanviljelijä, joka sai runsaan sadon, rakensi suuremmat aitat tilalle ja kokosi niihin usean vuoden tarpeen itselleen. Sitten hän rupesi syömään, juomaan ja iloitsemaan. Seuraavana yönä hän kuoli. Jeesus varoittaakin: ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona” (Luuk. 12:21).
Kun Venäjällä Petroskoissa pidettiin syysseurat, sinne tuli nainen, joka oli lähtenyt matkaan noin kahden tuhannen kilometrin takaa. Häneltä loppuivat säästämänsä rahat kesken matkan, mutta hän pääsi Viipurista uskovaisten kyydissä perille.
Seuroissa hän ääneen iloitsi siitä, miten ihanaa on, kun saa olla rakkaiden Jumalan lasten seurassa. Saa kuulla kolme päivää Jumalan sanaa ja laulaa yhdessä kiitosta Jumalalle toisten uskovaisten kanssa. ”Minä olen maailman onnellisin nainen!” Varmaan uskovaiset auttoivat, että sisar pääsi vielä kotiinkin.
Teksti: Pekka Syrjäniemi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettekai te helevetti kiusaa ihmisiä sielläkin.
Saalemi on kova kiroilemaan.
Jumala ei peri maksua että antaa syntejä rukoilevalle anteeksi. Kirkossa kolehtihaavi kahisee ja sen päälle kirkonvero.
Itse kävin tutustumassa useisiin seurakuntiin. Monissa seurakunnissa oli kymmenykset käytössä, eli uskominen oli maksullista. Jokaisesta palkasta meni aina tietty osuus seurakunnalle. Ihmetytti, kuinka näiden seurakuntien johtajat ajavat todella hienoilla autoilla joihin ihan kaikilla kuolevaisilla ei ole varaa.
Eräs seurakunta oli hinnoitellut jopa ripin ja kaikki muutkin ”palvelut”. Kokoukset olivat maksullisia. Jos halusi sielunhoidollista keskustelua, siitäkin piti maksaa. Tämän lisäksi rukoushuoneen istumapaikat olivat hinnoiteltu eri tavoin. Paremmat istuimet maksoivat enemmän ja niissä oli tarjoilua kuten poppareita ja kokista. Rukoushuone oli elokuvasalimainen ja skriinille heijastettiin kaikenlaista ja muutenkin seurakunta oltiin tehy mahdollisimman elämyskeskeiseksi. Mutta maksullisuus häiritsi.
Eihän kristuksen huone voi olla maksullinen.
Sitten menin Rauhanyhdistyksen seuroihin. Kysyin, paljonko maksaa pääsymaksu. Valvoja sanoi, ettei yhtään. Kaikilla on vapaapääsy. Kysyin sitten, millä tavalla te sitten ylläpidätte tätä toimintaa. Hän vastasi, että meillä kaikki toimii vapaaehtoisuuden pohjalta. Ihmiset saattavat laittaa haluamansa summan kolehtiin. Tämän lisäksi moni tekee paljon vapaaehtoistyötä. Kuten valvoja itsekin. Hän ei saanut tehtävästään mitään palkkaa. Vain ilmaisest kahvit. Tämän lisäksi toimintaa rahoitetaan myyjäisin ja monin muun tavoin. Ja kaikkiin osallistutaan omien voimavarojen puutteessa eikä ole millään tavoin pakollisia. Jopa evankeliumi oli ilmaista. Ihan ilmaisin hänkin saarnasi minulle synnit anteeksi ja pääsin näin osalliseksi samasta armosta, kuin hänkin.
Tänä päivänä minä käyn seuroissa ja olen omasta tahdostani osallistunut myös työvuoroihin. Tässä joukossa on hyvä olla!
Jättäisitte nyt paljon kärsineet ihmiset jo rauhaan. On heillä ollut riesaa riittävästi tähänkin asti.