En tiedä mistä tämä tapa on kehkeytynyt ja kieliikö se jostain mielisairaudesta (toivottavasti ei). Viime aikoina olen maalannut mieleeni fantasian siitä, että minulla paremalla puoliskolla olisi yhteinen piilopirtti, jonne sitten vaeltaisimme aina joulun alla. Rinkat selässä tarposimme vaikeassa maastossa kinosten keskellä, pieni pakkanen seuranamme.
Lopulta saapuisimme pieneen hirsimökkiin, jossa viettäisimme hyvin yksinkertaisen joulun kahdestaan. Tietenkin omistaisimme myös savusaunan, mitä joulu olisi ilman saunaa.
Tämä oli vain yksi tarinantynkä, jonka harhainen mieleni on kehitellyt. En tosiaan tiedä mistä tämä tapa on lähtenyt liikenteeseen, ehkä siitä että alitajunta tietää, ettei mitään tule koskaan tapahtumaan. Ei minulle. Elää mielessä elämää, jonka toivoisi omaavan.
Lopulta saapuisimme pieneen hirsimökkiin, jossa viettäisimme hyvin yksinkertaisen joulun kahdestaan. Tietenkin omistaisimme myös savusaunan, mitä joulu olisi ilman saunaa.
Tämä oli vain yksi tarinantynkä, jonka harhainen mieleni on kehitellyt. En tosiaan tiedä mistä tämä tapa on lähtenyt liikenteeseen, ehkä siitä että alitajunta tietää, ettei mitään tule koskaan tapahtumaan. Ei minulle. Elää mielessä elämää, jonka toivoisi omaavan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä voisin mielelläni lähteä toteuttamaan fantasiasi:)
En näe tuossa mitään mielisairasta. Mieti millainen on ihminen, joka ei unelmoi koskaan mistään. Painaa ehkä ympäri vuorokauden töitä. Minä seurustelin joskus ihmisen kanssa, joka pyhitti elämänsä työlleen. Täydellinen työnarkomaani. Joskus vilautteli kylpylälippuja, joita oli saanut bisneskumppaniltaan. Kysyin, että koska mennään sinne kylpylään viikonlopuksi, liputhan menee pian umpeen? Hän nauroi ja sanoi, että milloin kuvittelet minun ehtivän?
Jossain vaiheessa kyllästyin, kun ymmärsin kuinka tylsää työlleen omistautunutta elämää hän viettää. Ja miten vähän minulla oli merkitystä. Laitoin suhteen tauolle. Hän romahti, palkkasi uusia työntekijöitä myös. Mutta mikään ei enää palannut ennalleen. Minä olin hänelle naurettava ja itsestäänselvyys. Lopetin suhteen, koska minulla ei ollut häntä kohtaa enää lämpimiä tunteita. Oli huono omatunto, mutta mikäs teit.
Voisin toteuttaa tuon jonkun kanssa. Itselläkin samankaltaista "mielenvikaa".
Ainakin vilkas mielikuvitus, sillä voisihan noista kirjoittaa tarinoita, kertomuksia, jopa kirjoja. Haaveita lähdetään yleensä toteuttamaan pienin askelin, vähän kerrallaan, jos ne siihen asti ovat olleet vain mielikuvia.
Silti, mielikuvat eivät usein vastaa todellisuutta ja sen vuoksi onkin hyvä kokeilla pieniä asioita ensin ja katsoa sitten vastaako se mielikuva todellisuutta. Yleensä todellisuuteen liittyy asioita, jotka mielikuvista jäävät - tai jätetään -pois.
Silti todellisuus voi olla lähes yhtä hyvä kuin fantasia - jos sen oikein oivaltaa.
En tiedä uskotko oikeasti sinussa olevan vikaa jos unelmoit tuollaisesta, mutta näin ulkopuolisetsa siinä kirjoituksessa on jotain "vikaa".
Unelmoit vilpittömästi asioista joita haluaisit tapahtuvan mutta samalla kiellät itseltäsi unelmoimisen. Se on aika tyhmää vai kuinka. Unelmointi on kuin tuntisit asioita joita et ole tuntenut mutta haluaisit tuntea, Ja kun unelmoit niitä tunteita olosi paranee. Kyse on siitä mitä haluaisi kokea ja tuntea. Mitä tarkemmin osaat unelmoida sen paremmalta se tuntuu. Voisi ajatella että tästä menettää todellisuuden tajun ja näin ajatella olevansa hullu. Hulluutta olisi pikemmin olla edes unelmoimatta vaikka unelmat ei koskaan toteutuisikaan.
Jos odottaa unelman toteutuvan se alkaa muistuttaa enemmän suunnitelmalta kuin unelmalta. Siksi on parempi unelmoinnin pysyä vapaana siitä ajatuksesta että olisiko se todellisuudessa mahdollista tapahtua. Jos haluaa alkaa toteuttaa unelmaa toteen häipyy myös unelman tunne ja siitä tulee todellista .
Unelmointi on vähän kuin rakastuminen. Unelmoidaan rakastumisesta mutta pelätään rakastua koska siinä voi sattua. No silloin ei voi sattua mitään jos ei tapahdukkaan mitään.
Näinpä juuri.
Tällaiset fantasiat on toimiva tapa saatella itsensä iltaisin uneen.
Grimin saduista kirjoittaja sai palkkion, jatka sen suuntaisesti, täälä ei kannata,ei tipu eikä heru. Täällä haluisivat kirjoittaa yksinäiset ihmiset omista elämänsä tuntemuksista ja yksinäisten vaikeuksista arkisista ja tunnetason oleellisesta . On tärkeää yrittää tuoda mietteensä, turhia rönsyjä vailla, koska kukaan ei jaksa lukea kaikenmaailman harhoja tunti tolkulla. Jos haluat kertoa tuntemuksistasi, kerrothan sen harkiten, ei paisutellen. Olet vain pieni ihminen omine harhoinesi, jokaisella on omansa, samoin tulla kuulluksi.
Päiväunelmointi, pakonomainen haaveilu.
Luokiteltu dissosiaatiohäiriöksi, tai maladaptiiviseksi päiväunelmoinniksi, siis oireeksi pakko-oireisessa häiriössä, estyneessä persoonallisuudessa, AD-HDssa, bipolaarisessa, skitsofreniassa.
Ollaan luokittamassa itsenäiseksi neuroottiseksi häiriöksi. Stressi, masennus, ahdistus, yksinäisyys, huono itsetunto, sosiaaliset vaikeudet, tunnetason, psyykkinen hyväksikäyttö, sanallinen väkivalta, laiminlyönnit lapsuudessa, teini-iässä, varhaisaikuisuudessa.
Myös depersonalisaatiota, derealisaatiota, jopa hallusinaatioita. Vainoharhoja, ääniä, asioita unista siirtyy todellisuuteen. Juonellisia tarinoita, joiden hahmoihin tunnetason kiintymys, tunteiden näyttäminen noille hahmoille, ailahtelu, hermostuminen unien keskeytymisestä, huumaantunut ja irrallinen olotila, mm.
Myös päänsärkyä huimausta, sekavuutta, energiatilan vaihtelua jne. Tunteja kestäviä sessioita. Jopa 14 tuntisia. Wikipedia.
Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
me kuulemme ääniä kuutamo yön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.
Moni nukkui nuorihin toiveisiin
ja heräsi hapsihin hopeisiin
tai herännyt täällä ei milloinkaan.
Elämän useiden näkökulmien, meissä piilossa olevien voimavarojen aikaansaama fantasia-matka kuuluu elämän rikkauteen. Ei se mielisairauden puoleen viittaa.
Monet pienet asiat elämässä vaikuttavat mieleen, mielikuvitukseen enimmäkseen.
Kokisen tuon itsensä löytämisenä, josta elämiseen liukenee "suolahippuja". Niistä kasvaa elämänasenteeseen uutta vahvuutta lähimmäisiin.
"Rinkat selässä tarposimme vaikeassa maastossa kinosten keskellä, pieni pakkanen seuranamme. "
Näin Etelä-Suomessa asuvana kuulostaa mielisairaalta kyllä.
Liikuntarajoitteisena minulla on monenlaisia fantasioita, normaalista liikkumisesta.
Esimerkiksi, tuntea paljaissa jalkapohjissani kesäinen aamukasteinen nurmikko.
Kävellä myös paljainjaloin rannalla upottavalla hiekalla ja juosta siitä järveen uimaan.
Tai vaeltaa metsässä, keräämässä marjoja, tai sieniä. Kesäisin kukkaniityillä kukkia.
Minulla on myös fantasia, työntää jalkaani normaalit kauniit naiselliset kengät, tai vapaa-ajan, puhtaan valkoiset lenkkarit.
Fantasia sekin, että voisi tehdä, kaikenlaisia normaaleita asioita itsenäisesti ilman avustusta. Mutta, nämä ovat todellakin vain fantasiaa, joita en koskaan voi toteuttaa.
Olen parantumattomasti sairas. Mutta olen iloinen siitä, että minulla on edes tämä kyky fantasioida olevani terve ja liikuntakykyinen, itsenäinen ihminen.
Se kertoo vilkkaasta mielikuvituksesta, mikä on mielestäni hyvä asia. Sekä kaipuustasi asioihin haaveiden muodossa. Ilmeisesti tykkäät romantiikasta ja metsästä, sekä liikkumisesta ja taivaltamisesta.
Suosittelen vaikka kirjoittamaan katkelmia ylös näistä haaveista ja ajatelmista, kukaties niistä voit saada vaikka jonkinlaisen teoksen tehtyä.
Novellisarja, ensimmäimen osa: Joulu piilopirtissä. Nuoripari eksyy myrskyn yllätettyä heidän talvisen luontovaelluksen. Pimeydessä ja lumituiskussa he löytävät vanhan hirsimökin ja päättävät hakea sieltä suojaa. Ilman sähköä heidän pitää turvautua takkatulen ja toistensa lämpöön. Mitä siitä seuraakaan? Sitten joku mörkö ulos stalkkaamaan ja joku ufo humanoidi hihhuloimaan vielä. Tai jotain sen tapaista. ;)
Minulla myös vastaavia fantasioita erään J - miehen suhteen.