Muistan loppuelämäni kun katsottiin suoraan silmiin.

Ei ole unohtunut hetkeksikään. Jos yksi mies olet.

Etkö sinä katso melkein joka päivä ihmisiä silmiin? Harvat silmät herättää kuitenkaan rakkaudellisia tunteita.

Muistan erään miehen katseet varmaankin aina. Niihin silmiin jäi kiinni.

Ei, vaan sinulta unohtui ettei se unohdu minultakaan.

Ei ole unohtunut, en ole unohtanut, erään miehen kanssa katsottiin silmiin <3

Ei unohdu. Miten voikaan tuntua tältä. Nyt sitten hämillään, sekaisin ja ihastunut.

Vai niin...sinähän sen sitten tiedät..🤭

Muistan. Sähän ihan häkellyit ja katsoit heti pois päin :D

Ei... Ja pilkattiin, isolla porukalla.
Nyt vaan on tullut opiksi enkä kanna traumana ☀️🙌

Tämä ei varmastikaan ole minulle, kun katselen häntä niin paljon kuin vain rohkenen :). Se on kuitenkin välistä vaikeaa, kun pelkään että tunteeni näkyvät tavastani katsoa ja elehtiä kun olen hänen lähellään. Hän saa minut onnelliseksi pelkällä läsnäolollaan, se ei voi olla näkymättä ulospäin. Joudun hillitsemään itseäni niin paljon, se ei ole kivaa, mutta pakon sanelemaa.

En oo unohtanut, sulla on puhutteleva katse, johon jää kiinni.

Elämässä voi unohtua lähes mikä asia vain, mutta kauniin naisen, kauniisiin silmiin katsoessa, hetkissä on ikuisuus.

Ei kyllä unohtunut. 😐

katsoin sua silmiin, vaikka ilmoitit aiemmin "elä sie poigee näihin silmmii huku, oli vaka vastus"
hei, yks mutsi kerran survoi pillunsa naamalleni, joten hoksasin että voisin vielä kerran katsoo sua silmiin, kauniimpiin, mitä yksikään skoda niin......
rauhallista illanjatkoa, jouluja moro
https://www.youtube.com/watch?v=_Prgr7TK9n0

Se on mun happy place. Se katse. Silloin, kun oon yksinäinen ja kaipaan läheisyyttä, mietin häntä ja sitä katsetta, kysyvää, kujeilevaa ja sellaista, että näit sieluuni.

Oliko ne silmät ruskeat joihin katsoin takaisin?

Siitä on jo monta vuotta . En vieläkään tiedä hänen nimeään. Mies ja maaginen siniharmaa katse.

Jipiiiiiì.. muka kuka kaipaa? M/LPR

Naisella on kauniit silmät.. niihin unohtuu tuijottamaan

Katsottiin kyllä. Sanoja ei sitten tullut. Myöhemmin niiden tullessa lyhyessä hetkessä alkoi ahdistamaan. Nykyäänkin ahdistaa. N-M tästä jo alle vuosi aikaa mennyt.

Miksi silmät paljastaa, ei kerro suut?

Olipas aloituksessa todella hyvät tunnisteet! Nuohan käy ihan kaikkiin jotka joskus ovat katsoneet jotain ihmistä silmiin :D ei hyvää päivää...

Muistan minäkin. Vastaavaa kihelmöivää katselua en ole kohdannut.

eipä ole unohtunut, ja tuskin koskaan unohtuukaan!!

Muistan yhden katseen, mut siitä ei ollut luettavissa lämpöä, jota olisin toivonut vaan enempi pelkoa? Pelon ymmärsin hyvin jälkeenpäin, en siinä tilanteessa. En ollut uhka hänelle, siksi sitä oli vaikea sisäistää itselle. Sen jälkeen tapahtunut paljon asioita, mitkä luo enempi etääntymistä. Näkemyserot etäännyttää, kun ymmärrystä ei synny.

Muistan erään miehen katseen, miten voisin unohtaa, jäin koukkuun. Kumpa en olisi jäänyt...

Itse en ole unohtanut katseiden kohtaamista, joka tapahtui jo n. 25 vuotta sitten. En ole koskaan tuntenut vastaavaa, ja meninkin tuolloin tilanteesta niin hämilleni, ettei miehestä jäänyt juurikaan tuntomerkkejä mieleen. Silti katseiden kohtaamisen aikaansaama tunnekuohu ei unohdu ehkä koskaan. Jos ihminen voi kokea suunnatonta iloa ja rakkauden tunteita täysin tuntematonta ihmistä kohtaan, oli tuossa tilanteessa kyse juuri siitä.

Joskus kohtaa katseen, joka pääsee kaiken suojakuoren läpi, sieluun asti. Aika pysähtyy, eikä hengittäminenkäön meinaa onnnistua, jalat lähtee alta, sähkö täristää kroppaa. Tunne on hyvin sama kuin rakkaudesta rakastellessa syvässä katsekontaktissa ja täydellisessä kontaktissa, kun kaksi on täydellisesti yhtä. Henkinen rakastelu,

”Uuden” ihmisen kanssa olen kokenut tuon vain kerran n. 45v aikana. Sanon ”uuden”, koska olimme olleet paljon tekemisissä muuten, mutta mitään suhteeseen viittaavaa ei ollut. Vaikka mitään suhteeseen tai tapailuun verrattavaa ei koskaan tapahtunutkaan, voin sanoa, että kyseessä on/oli suuri rakkaus, sielun kumppani.

En pysty unohtamaan, eikä minun tarvitsekaan. Hän herätti minut horroksesta, ja sai minut ymmärtämään elämän tärkeitä asioita ja rakkauden kirkkaimman ytimen, vain olemalla oma itsensä ja katsomalla silmiin. Elämä on nyt parempaa, vaikka en häntä ole saanutkaan. En unohda varmaan koskaan. Olen oikeastaan kiitollinen.