Olen huono tuomaan asioita julki näin kirjoittamalla ja muutenkin en ole varma pisteiten ja pilkkujen paikoista.Päätin kirjoittaa tänne, koska täällä keskustellaan niin vilkkaasti.
Itse olen tällainen "riviuskovainen" turvaudun rukoukseen silloin, kun itselläni on hätä jostakin lähimmäisestäni. Minua on alkanut kiusata se, että en muista kiitää Jumalaa kaikesta siitä mitä Hän on minulle antanut ja siitä, että Hän on monasti kuullut rukoukseni.
Joskus kyllä muistan rukouksessani hätäisesti kiittää siitä, että Hän selvästi on varjellut sellaisissa asioissa jota olen Häneltä pyytänyt.
Tunnen huonoa omaatuntoa tästä. kysyisinkin nyt, että kuuleeko Jumala vaikka minä kurja kiittäisin Häntä kuukauden päästä?
Itse olen tällainen "riviuskovainen" turvaudun rukoukseen silloin, kun itselläni on hätä jostakin lähimmäisestäni. Minua on alkanut kiusata se, että en muista kiitää Jumalaa kaikesta siitä mitä Hän on minulle antanut ja siitä, että Hän on monasti kuullut rukoukseni.
Joskus kyllä muistan rukouksessani hätäisesti kiittää siitä, että Hän selvästi on varjellut sellaisissa asioissa jota olen Häneltä pyytänyt.
Tunnen huonoa omaatuntoa tästä. kysyisinkin nyt, että kuuleeko Jumala vaikka minä kurja kiittäisin Häntä kuukauden päästä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Eikö Hän kuulisi, joka korvan on luonut?"
Älä ota paineita asiasta! Kiittämiselläsi et kuitenkaan mitään voi Jumalalle maksaa, eikä Jumala ole yksittäisten kiitosten kipeä.
Kysymys on sydämen asenteesta! Jos sinun sydämesi asenne on kiitollinen Jumalaa kohtaan, kaikki on niinkuin pitääkin! Ulkonainen kiitos ei ole mitenkään pakollista, eikä siinä tarvitse mennä lain alle! On kyllä tosin yksittäisiä kristittyjä ja yhteisöjä jotka hokevat mahdollisimman monisanaisesti (ja julkisesti) "kiitoksiaan" ja luulevat että heitä heidän monisanaisuutensa tähden paremmin kuultaisiin...
Kiitä sinä salassa, sillä Jumala näkee salassa ja ymmärtää sydämen sanattomat huokauksetkin!
Siunausta elämääsi! :-)
Kirjoitit niin koskettavasti, että pyyhin kyyneleitä silmistäni. Varsinkin vanhemmiten ihminen tulee niin herkäksi, että kaikki kauniit sanat koskettaa sielun syvimpiä sopukoita myöten. Kiitos sinulle.
Kyllä Jumala kuuntelee ja ottaa huomioon myöhästyneetkin kiitokset. Kaikki me ollaan erehtyväisiä