katson jotain ohjelmaa huomaan kuinka ihmiset nauravat ollessaan toistensa kanssa. Ja silloin minä alan ajatella, että koska viimeksi minä olen nauranut kunnolla ja ollut oma iloinen itseni useamman päivän ajan. En tarkasti muista sitä, mutta monta vuotta siitä on. En ole voinut olla oma itseni, siksi ei ollut oikein aloittaa ilman lupaa jotain sellaista mikä liittyy yksityisasioihin. Minä toivon ettei se stressi jää "päälle" loppuelämän ajaksi, koska sekin vaara siinä on koska kaikki mitä näen vaikuttaa, ihan vähäinenkin määrä. Jos mietin sitä en näe hyvää tulevaisuutta tulevaksi koskaan.
Aina joskus kun
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt. Useampi haasteellinen vuosi, aina jokin varjo tai ylimääräinen kuormittava haaste niskassa. Ei enää edes muista mitä on aidosti olla rento ja huoleton ja unohtua hetkeen nauramaan. Nauranut toki olen mutta puolittain ja varjon kautta.