Kai tiedät sen tunteen

Kun on jätetty.. Hylätty kokonaan. Turhaksi todettu.
Se kaipaus jotain kohtaan, mitä ei voi saada.
Se tunne kun saa toisen hymyilemään, pelkällä läsnäololla.
Yrittämättä mitään ihmeellistä. Riittää kun on vain oma itsensä.
Se tunne kun saa toisen huokaamaan onnesta, siinä hetkessä on kaikki mitä ihminen voi kaivata.

Mitä jää jäljelle kun se kaikki on ohi? Mihin suhtautua intohimoisesti.
Voi elää ihan hyvän elämän ilmankin. Aika parantaa haavat. Vai parantaako? En usko siihen. Ehkä ne jotka sanoo et aika parantaa haavat.
Ei ole tunteneet sinua, sillä tavalla, miten minä tunsin sinut.

Miksi kyyneleet nousee silmiini aina kun ajattelen sinua. Mietin onko se rakkautta. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle. Suurin toiveeni oli se että heräisin joka aamu vierestäsi. Nukkumaan mennessä suutelisin sinua viimeisenä illalla. Saisin sulkea sinut syleilyyn. Olin valmis tekemään kaikkeni, että se toteutuisi.

Pitää kai uskoa ettei enään ole mitään toivoa, rakkautta.
Unohtaa kaikki hellyys, kosketukset ja kaikki hempeily.
Ei se olisi kuitenkaan sellaista, kuin sinun kanssasi.
Ei se olisi huonompaa kuin sinun kanssasi.
Se olisi vain tunteetonta. Se tunne teki siitä parempaa.

Tähtisilmiäsi kaipaan ikuisesti. Tietysti myös suudelmiasi.
Valaisit maailmani kun astuit luokseni.
Nyt pimeässä kuljen yksin.

-rakkaudella tähtisilmälleni-